Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat edellisessä postauksessa, että astiahyllyssä on jotain uutta. Nimittäin kahvikone. Mutta saa olla todella tarkkasilmäinen, sillä laite on samanlainen kun edellenkin – päivitetty malli vain. Lähes neljä vuotta palvellut kone oli edelleen toimiva, mutta Nespresso lähetti meille uuden, vielä kätevämmän Lattissima Touch koneen kesälahjaksi ja haastoivat samalla kertomaan vähän suhteestani kahviin.

Tänään kävi sellainen hassu juttu. Pikkuveljeni soitti ja kysyi saisiko viedä pojat pariksi tunniksi tekemään jotain kivaa. No tottakai se sopi! He lähtivät porukalla jätskille ja snadistadiin, ja arvaattekos mitä minä tein? Hoidin kaikki rästissä olevat sähköpostit? Aloin siivoamaan? Ripustin aamusta asti koneessa olleet pyykit? No ehei, kaivoin kasan lukemattoa lehtiä ja keitin kahvit.

Suhteeni kahviin on siis se, että rakastan sitä. Ja rakastan eritysesti tuota kapselikahvikonettani. Jos en aamulla syystä tai toisesta saa kahviani, ei päivä lähde käyntiin ollenkaan. Väsyttää vielä seuraavanakin päivänä. Kahvia tulee päivässä juotua sellaiset 1-4 kuppia. Reilu vuosi sitten jätin hetkeksi kaikki maitotuoteet ja samalla opettelin ensimmäistä kertaa juomaan kahvini mustana. Nykyään juon kahvini maidon kanssa hyvin harvoin, silloin kun haluan herkutella. Latte tai cappucchino punaisella maidolla maistuu silloin paremmalta kuin mikään muu.

Nespresson kahvikapseleita löytyy kymmenissä eri mauissa ja vahvuuksissa. Lisäksi aina välillä tulee erilaisia sesonkimakuja. Jokaiseen kapseliin on kätketty maailman hienoimpia kahvilaatuja, joiden taidokkaasta sekoituksesta, paahtamisesta ja jauhamisesta vastaavat palkitut kahviasiantuntijat. Juurikin nyt kun juon kahvin mustana, maistan siinä todella hyvin erilaiset nyanssit. Lemppareitani on tällä hetkellä mm Rosabaya de Colombia, Arabica-kahvilaatujen pehmeä sekoitus, jonka maussa on viinimäisiä ja punaisten marjojen aromeja. Dharkan jossa Latinalaisamerikkalaiset ja aasialaiset Arabica-kahvipavut yhdistyvät kaakaon ja viljan aromeihin sekä silkinpehmeään koostumukseen sekä herkutteluun Vanilio joka on yhdistelmä samettisen vaniljan ja miedon Livanto Grand Cru -kahvin aromeja. Kahvikapselit voi sellaisinaan kierrätää metallin mukana. Näittekin ehkä myös samaisista kapseleista tehdyn mekon viime Linnan juhlissa?

Nespressolta löytyy monenlaisa kapselikoneita eri tarpeisiin, minä olen eniten tykästynyt tähän Lattissimaan. Ensinnäkin se on ulkonäöllisesti makuuni, kivan simppeli ja eleetön. Mutta parasta siinä on kuitenkin se, että se tekee kaiken vain yhdellä napin hipaisulla. Halusi sitä sitten nopeasti sen mustan kahvin aamulla tai sitten hemmotella itseään isolla latella, kaikki onnistuu. Uudessa koneessa on kivaa myös se, että siitä saa valittua pelkän maitovaahdon, joten lapsillekkin saa nopeasti kuumat kaakaot 🙂

Noita kapseleita saa tilattua netistä tai sitten ostettua suoraan Keskuskadun Nespresso Butique myymälästä. Siellä on muuten yksi kaupungin parhaimmista asiakaspalveluista. Joten jos oma kone kiinnostaa, kannattaa suunnata sinne niitä testailemaan ja eri kahvilaatuja maistelemaan.

Minulle siis kahvi on osa päivää eikä se siinä sen ihmeemmin näy. Saatan kotona puuhaillessa litkiä kupin tai pari siinä sivussa. Tai sitten erityistilanteissa juoda sen hartaudella, juurikin vaikka lehtipinon kera. Vauvavuosista oppineena, pystyn edelleenkin hyvin juomaan kahvini myös kylmänä jos se johonkin unohtuu. Myös erilaiset kahvidrinkit ovat tulleet näin ”aikuisena” suosikeiksi.

Minkäslaiset suhteet teillä on kahviin? Omasta ystäväpiiristä löytyy niin monenlaisia juomia ja jotenkin on silti aina niin eksoottista kun joku sanoo ettei juo kahvia, tai mitään kuumia juomia ylipäätään! Entäs mitä tykkäätte näistä nykypäivän erilaisista kapselikoneista vai onko perinteiset pannukahvit se juttu?

Postaus toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään vähän tarkemmassa koti-esittelyssä on vuorossa keittiömme. Vanhoissa taloissa on usein isot keittiöt ja niin on meilläkin. Keittiö on melko lailla saman kokoinen kun olkkari, suunnilleen sellaiset reilun parisenkymmentä neliötä. Ikkunat siellä ovat länteen päin, joten keittiössä saamme nauttia ilta-auringosta.

Itse keittiö ei ole hurjan moderni, mutta toimiva ja siisti. Intergoidut kodinkoneet ja laadukkaamaat keittiönkaapit kyllä houkuttaisivat, mutta hyvin menee näinkin. Tilaan suhteutettuna keittiökompleksi on aika pieni, mutta itse tykkään että huoneessa on tilaa sitten myös muullekkin. Iso hylly vie paljon tilaa yhdellä seinällä ja toiselle on taas myöhemmin tulossa vielä työpisteeni. Isomallekkin ruokapöydälle olisi tilaa ja sellaisnen hankinta onkin harkinnassa. Keittiön nurkassa on vielä reilun kokoinen ikkunallinen siivouskomero, jonne mahtuu kivasti muunmuassa myös kaikki remppavehkeet. Siksi ovi myös pysyy visusti kiinni valokuvauksen aikana…

Kotonamme vallitseva valkoisuus ja minimalistisuus jatkuu keittiössä, mutta tästä huoneesta löytyy myös paljon väriä. Keittiön matto on melko uusi hankita. Mietin sitä pitkään ja kun lopulta päätin maton ostaa ei sitä ollutkaan enää haluamaani kokoa. Ehdin kuitenkin ihastua tuohon 100% nahkaa olevaan vihreän sävyiseen räsymattoon niin paljon, että ostin lopulta tuon jäljellä olleen käytävämallin. Mintunvihreää löytyy valmiiksi jo vanhoista pinnatuoleista ja muista pienistä keittiötarvikkeista.

Ihan ensimmäisenä aamulla meillä kotona laitetaan keittiössä radio päälle. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi siellä vietetään aikaa pöydän äärellä piirtäessä/maalatessa/muovailuvahaa tehden. Kun minulla on kavereita kylässä, me yleensä kaikki jostain syystä hakeudemme olkkarin sijasta sinne seurustelemaan. Koska keittiöön siirtyvä työpisteeni on vasta ajatuksen tasolla, kirjoittelen tällä hetkellä myös tuossa ”omalla paikallani”.  On muuten hassua, miten jokaisessa kodissa jokaiselle löytyy nopeasti se oma paikka sieltä keittiön pöydän äärestä. Onko teillä muilla sama?

Edelleen rakastan tuota Lundian vanhaa, astiakaappina toimivaa, hyllyä. On tosi kätevää kun lapset saavat sieltä otettua itse astiansa ja aamupalansa. Pölyn kanssa ei ole ollut ongelmaa, kuten aluksi vähän pelkäsin.

Uusi hankinta on myös tiskikone, jonka viime viikolla pois muuttaneilta naapureiltamme ostin. En voi uskoa että elin yli kaksi vuotta ilman sitä. Tiskaamisesta tuli tuona aikana ehdottomasti inhokkipuuhaani. Nyt tiskien laittamisen koneeseen tuntuu ihan luxukselta.

Olen tässä viime päivinä googlaillut myös erilaisia jätevaunuja. Haussa olisi sellanen neljän ämpärin leveä vaunu, jotta jätteiden lajittelu olisi helpompaa ja mielekkäämpää. Etsintä jatkuu.

Kuten joka huoneessa, keittiössäkin on nuo pari metriä korkeat ikkunat. Jotain laskos/rullaverho systeemiä siihen kaipailen, sillä kesäauringon porottessa on aika kuuma iltaruokaa tuossa syödä. Olemme tässä päässeet seuraamaan myös pääskyjen pesintää. Yhdellä perheellä kun on pesä suoraan ikkunan yläpuolella.

Sellainen siis on tämä symppis keittiömme, ihan meidän näköinen. Mitä tykkäätte?

ps. Dyson imurin voitti Nina R ”Mun inhokki on ehdottomasti lattioiden pesu”. Onnea ja suuret kiitokset osallistujille! 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Moni teistä ei ehkä tiedä, mutta olen aikoinani ollut yli kolme vuotta töissä hotellin respassa vastaanottovirkailijana ja esimiehenä. Olikin tosi kiva kun sain yöpymisen Indiedaysin ja Hotel Indigo Helsinki Boulevardin yhteistyön kautta ja pääsin vuorostani itse asiakkaaksi ja leikkimään hotelliarvostelijaa. Ystäväni Kaisu täytti samana päivänä komeat 30-vuotta, joten nappasin hänet mukaan hotelliin vähän hemmoteltavaksi.

Uusi Hotel Indigo Helsinki Boulevard sijaitsee nimensä mukaisesti parhaalla paikalla Bulevardilla. Ihanien kauppojen, ravintoloiden ja puistojen ympäröimänä, keskellä kauneinta Helsinkiä. Vaikka hotelli onkin vain muutaman kilometrin päästä omasta kodistani ja Punavuoren kadut ovat enemmän kun tuttuja, tuntui siellä kävellessä ihan kun olisi lomalla ulkomailla. Eikä kuuma ja aurinkoinen hellepäivä ainakaan vaikeuttanut siihen fiilikseen pääsemistä. Kyllä pieni irtiotto niistä kotiympyröistä vaan tekee hyvää.

Meidän päivän agendana oli siis nauttia kesäpäivästä, ottaa rennosti, syödä jotain ja valmistautua sitten hotellihuoneessa illan synttäridinnerille. Koska hotelli sijaitsee DesignDistrict alueella, ja on sen jäsen, kävimme pyörähtämässä myös parissa lähistöllä olevassa sisustuskaupassa. Oli tarkoitus käydä myös etsimäaaä jotain vaatetta illaksi, mutta helle ajoi meidät kuitenkin lopulta mielummin ilmastoituun hotellihuoneeseen kuohuviiniä nauttimaan. Hotellin henkilökunnalta saa hurjan paljon kivoja vinkkejä kaupungin tutkiskeluun, ravintoloihin ja shoppailumahdollisuuksiin.

Hotellin yhteydestä löytyy kaksi erilaista ravintolaa, toinen niistä on Soup & Juice, joka keskittyy maistuviin salaatteihin, keittoihin, ruokaisiin leipiin sekä tilauksesta valmistettuihin mehuihin. Me lainasimme hotellista pyörät, kävimme nappaamassa ravintolasta mukaamme mehut, sheikit ja maistuvat leivät ja pyöräilimme viereiseen Koffin puistoon niitä syömään. Oli tosi kiva kun niin mehut, pirtelöt, leivät ja salaatit sai päättää ihan mielensä mukaan. Kookos-minttu-banaani shake oli ehkä ihanin juoma aikoihin, suosittelen!

Hotel Indigo on IHG:n ’upscale’ –tason boutique-hotellibrändi, joka tarjoaa asiakkailleen ainutlaatuisen hotellikokemuksen. Maailmalla on yli 60 hotellia eri puolilla Amerikkaa, Eurooppaa ja Kiinaa, ja maailmanlaajuinen kasvu jatkuu vahvana. Ja Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo hotelli löytyy nyt siis osoitteesta Bulevardi 26. Kaikille hotelleille on yhteistä, että ne sijaitsevat lähellä ostospaikkoja, ravintoloita, gallerioita ja musiikkia – aiheita, jotka tekevät jokaisesta naapurustosta omaleimaisen. Jokainen hotelli on yhtä yksilöllinen kuin sen lähiympäristö: ruokalistat, musiikki, taideteokset ja valokuvat välittävät kaikki samaa tunnelmaa.

Hotellin persoonalliseen sisustukseen on todella panostettu, mutta se on silti ihanan rento. Sisustuksen elementtejä ovat suunnitelleen palkitut Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen. Meidän huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, joka on tyyliltään industrial henkinen. Se on saanut inspiraationsa viereisestä Hietalahden telakasta. Huoneesta löytyy muunmuassa Nesperosson kapselikahvikeitin, ilmainen minibaari ja kylpylähenkinen kylppäri sadesuihkuineen, kylpytakkeineen sekä Avedan tuotteineen. Sänky oli täydellinen ja ihanan muhkea. Samanlaiset 100% egyptiläistä puuvillaa olevat petivaatteet on pakko saada omaan kotiinkin.  Saunat, kunto ja- joogasalit jätimme tällä kertaa väliin, vaikka houkuttelevilta kuulostivatkin.

Oli tosi ihana päästä juhlimaan ystävää vähän spesiaalimmissa merkeissä, ei muuten mikään huono lahjaidea mielestäni muutenkaan tällainen! Vähän skumppaa ja kakkua huoneessa, laittautumista, aurinkoa  kaupungilla ja aamulla aamisbuffettia Bröd Punavuoressa. Ihana kesäviikonloppu!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arvaatkaa mitä olen tehnyt viimeiset pari päivää? No tietysti nauttinut auringsta, kuten moni muukin. Ja olen tehnyt sitä ihanien ihmisTen ympäröimänä. Nauranut, tanssinut kadulla, hajoillut, pyöräillyt, hokenut ai gauheeta, käynyt syömässä hyvin, nukkunut yön hotellissa, lennättänyt söpöä poikaa lentsikassa, suunnitellut kaveritribalitatskaa, bailannut, kuvannut erikoisia kokkivideoita, syöttänyt lokille pizzaa… ja paljon muuta. Lähinnä kuitenkin nauranut. Ja kaikki tämä parhaiden ystävien seurassa. Vanhojen ja uusien.

Ystävät ovat aina olleet tärkeitä ja isossa osassa elämää, mutta etenkin nyt pari vuotta sinkkuna ollessa heidän merkitys on kasvanut vielä entisestään. Kenelle muulle voisinkaan jakaa tinderin sekopäisimmät viestit tai soittaa kahden tunnin terapiapuheluita.

Vuosien saatossa useampi ystävyyssuhde on muuttunut siinä missä mekin ihmisinä. Mutta mielestäni on ihana että on sekä niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tekemissä päivittäin, sekä sitten niitä, joiden tietää olevan siellä jossain ja juttujen jatkuvan vaikka vuodenkin jälkeen siihen mihin se viimeksi jäi. Tosi moni ystävistäni on vuosien takaa, peruskoulusta ja jopa päiväkodista saakka. Ja sitten on näitä uusia. Olen viimeaikoina saanut elämääni niin hienoja ihmisiä että sydän meinaa haljeta. Se tunne kun ekan kerrat tapaat jonkun ja huomaatte heti että tää tyyppi on mätchi. Viimeksi eilen kävi niin. Sitä ennen pari viikkoa sitten. Niin mahottoman hienoa. Miten näin monella muullakin ihmisellä voi olla yhtä huono huumori. Korvaamatonta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää 😀 Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.