Nyt se alkaa. Aurinko paistaa, ulkona on ihanaa. Niin ihanaa ettei tee mieli mennä kotiin lainkaan. Viis siitä jos ruoka-aika vähän siirtyy, näistä keleistä on vaan nautittava. Itseäni alkaa omatunto soimaamaan, jos en pääse ulos nauttimaan jok’ikisestä auringonsäteestä.

Tänään kurvattiin päiväkodin ja eskarin jälkeen metsäretkelle ja hevosia ihmettelemään. Kun itse kasvoin lähiössä ja leikin metsässä päivittäin, en aina muista ettei se ole omille kaupunkilaislapsilleni samanlainen selviö. Toki luonto on lähellä kokoajan ja saamme kaupungissakin nauttia vehreistä maisemista ja metsän eläimistä. Mutta pitäisi silti muistaa enemmän käydä samoilemassa tuolla ihan oikeassa kunnon metsässä, jossa ei ole valmiiksi tallottuja polkuja ja kaupungin ääniä.

”Äiti, tiedätkö että tämä on terapiaa?” kysyi lapsi kulkiessamme hiljaa pitkin metsää.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää 😀 Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Provena yhteistyö

Meillä on sellainen reilun kymmenen tytön kaveriporukka jonka kanssa ollaan tunnettu ala -ja ylä-asteelta lähtien. Kouluaikoina tietysti nähtiin enemmän ja hengattiin oikastaan koko ajan porukalla. Elämän viedessä eri suuntiin yhteydenpito ja näkeminen väheni, muttei sentään kokonaan loppunut. Ollaankin muutaman kerran vuodessa sitten järkätty porukalla tyttöjen iltaa, milloin vaikka festariviikonlopun tai sitten bileristeilyn muodossa. Keväällä taas vähän isompaa kokoontumista miettiessämme havahduimme porukalla siihen, että monen elämäntilanne on muuttunut. Oli polttareita, häitä, raskausuutisia, babyshowereita ja imetettäviä vauvoja. Porukalla juhlimisen sijaan ollaankin sitten nähty useampana viikonloppuna brunssin merkeissä, se tulee kuka pääsee ja liukuvalla aikataululla. Viikonloppuna uskallauduttiin pitämään omat piknikit ulkona, vaikka sadetta saattoikin vähän ripotella.

Pidettiin piknikbrunssi nyyttärihengessä, eli jokainen toi jotakin. Koska tiesin muutaman kaverini olevan keliaakikko, ajattelin että tämähän olisi hyvä tilaisuus yhdessä maistella uusia gluteenittomia Provena kaurakeksejä. Nämä kun maistusivat varmasti myös ihan tavallista ruokavaliotakin noudattaville, toisin kun useat muut gluteiinittomat tuotteet.

Meidän suvussa kelaiakiaa on poikien isän puolelta sukua, ja se esiintyykin useasti perheittäin, mutta ainakin toistaiseksi mitään oireita en pojilla ole huomannut. Itse kuitenkin yritän vältellä viljoja ihan terveyssyistä. Voin kertoa että Espanjassa päivittäin mussutetut patongit näkyvät niin vatsassa kuin naamassakin, joten nyt on käynnissä pienimuotoinen venhnästä vieroittautumisoperaatio. Tuo keksissä oleva puhdas täysjyväkaurakaurahan on muutenkin varsinaista superruokaa, siinä oleva liukoinen kuitu muunmuassa auttaa laskemaan kolesterolia, suojaa vatsavaivoilta ja edesauttaa elimistön terveyttä.

Provena keksit ovat mielestäni oikein kiva herkku tai tarvittaessa välipala. Makuvaihtoehtoja on kaksi, Kaura ja Tumma Suklaa sekä Kaura ja Hedelmä. Yhdessä keksikotelossa on neljä erillistä neljän keksin pakkausta, joten niitä on näppärä ottaa myös mukaan. Ja toimivat siis hurjan hyvin sateisella piknikilläkin ;-D Välipalakeksit ovat ohuita ja rapeita rakenteeltaan. Vaikea sanoa, kumpi mauista oli suoskkini -pidin molemmista. Ja samaa voi sanoa myös lapsista, jotka ahmivat keksejä kaksin käsin, kuten kuvista näkyy.

Onko täällä muuten joku joka on siirtynyt viljattomaan ruokavalioon ihan omasta halustaan, terveydellisistä syistä tai laihtuminen mielessä? Kuinka nopeasti ja minkälaisia muutoksia ja vaikutuksia olette havainneet?

Provnenan nettisivuilla on käynnissä arvonta, johon osallistumalla voi voittaa runsaan Provena-tuotepaketin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.