ILTAKÄVELYLLÄ

8/06/2020

Ensimmäinen lasten kesälomaviikko on takana päin ja vaikka meidän pienet koululaiset aloittivat lomansa muualla, tuntui se silti vaikuttavan myös meihin. Muistan omasta lapsuudestani sen, miten kivaa oli kun saimme kesäisin leikkiä pihalla muiden naapuruston lasten kanssa yömyöhään asti. Aamulla ei tarvinnut herätä kouluun, joten valoisat illat venyivät usein pitkään, eikä kotiin -tai nukkumaanmenoajat olleet niin tarkkoja.

Olemme monena iltana havahtuneet tekemään päivällistä vasta lähempänä seitsemää, eli silloin kun normaalisti arkena aloittelisimme jo iltapalan valmistelun. Sisäinen kello on vieläkin vähän sekaisin lisääntyneestä valon määrästä.

Kesäisin ollaan myös paljon ulkona, eilen lähdettiin Myyn kanssa vielä myöhäisen illasen jälkeen kävelylle. Oltiin nukkeinemme jo ulkona, kun minun oli pakko kipaista hakemaan kotoa vielä kamera mukaan. Lainasimme naapurin upeita rattaita (jollaisia olen yrittänyt nettikirppareilta jo pitkään etsiä) ja tämä pikku-mama (itse pukemissaan liian isoissa kengissä) sai kyllä hymyn huulille ihan jokaiselle vastaantulijalle.

Kiersimme naapuruston, välillä Myy pysähtyi keräämään kukkia, tarkistamaan vauvan asentoa ja asettamaan hänelle tuttia, katsomaan ohi kulkevia koiria tai ihmettelemään käpyjä ja muurahaisia, muutoin hänellä tuntui olevan kova kiire eteenpäin, kuten pikkuäideillä kai hänen mielestään kuuluukin olla. Vaikka oikeastihan meillä ei ollut kiire minnekään, ilta oli valoisa ja lämmin, täynnä huumaavaa kukkien tuoksua. Ihan täydellinen kesäiselle iltakävelylle.


KIVIÄ JA KEPPEJÄ

2/05/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa KIVIÄ JA KEPPEJÄ

Äitinä olemisessa, tai ylipäätään lasten seurassa olemisessa, yksi parhaista jutuista on se ilon tarttuminen. Miten jostain itselleen niin tavalliset ja arkipäiväiset jutut voivat olla lapsen mielestä ihan hurjan ihmeellisiä ja kiehtovia. Kuinka vaikka roskien -tai kellariin talvivaatteiden vienti voi olla suuri ja jännittävä seikkailu, jota mietitään vielä pitkään sen jälkeen.

Myös lasten mielikuvitus on asia joka jaksaa kerta toisensa jälkeen ilahduttaa – ja ihmetyttää. Mieletöntä miten pienestä maasta löytyneestä tikustakin saa tuntikausien intensiiviset leikit pystyyn. Tiedän että vanhemmista on välillä jopa raivostuttavaa, kun lapsi vaalii tärkeimpänä aarteena jotain kiveä tai muuta, jota me aikuiset pidämme ihan roskana. Itsekin olen välillä sortunut komentamaan maasta kerätyt kastanjat pois taskuista, kunnes olen tajunnut että nämä ovat oikeasti todella tärkeitä juttuja.

Nyt muuton ja uusien hankintojen myötä meillä on pyörinyt aika paljon pahvilaatikoita, ja jos jotain, niin niitä ainakin meidän pojat rakastavat. Erikoikoisista pahvilaatikoista on syntynyt niin taikalaivaa kun ihan mielettömän hieno kiskakin. Näissä jättimäisissä pahvirakennelmissa on tosin (näin aikuisen näkökulmasta) se ongelma, että ne vievät ihan hirveästi tilaa. Eivätkä esteettisesti ole ihan kauneimmasta päästä, vaikka hyvin sympaattisia kaikkine tarrakoristeluine ovatkin. Niitähän ei TODELLAKAAN saa myöskään heittää pois. Toisaalta, jos lapsi saa noinkin hyvät leikit yhden pahvilaatikon ymärille niin antaa palaa.

Useasti kuulee sanottavan että lapsilla on nykypäivinä liian hienot pelit ja vehkeet. Ovathan toki monet asiat muuttuneet meidän tai varsinkin vanhempiemme lapsuudesta, mutta ihan yhtälailla lapset edelleen osaavat kehittää leikin vaikkapa käpyjen ympärille. Annetaan vaan heille siihen mahdollisuus, mahdollisuus tonkia ja tutkia ulkona ja kerätä niitä kallisarvoisia aarteita taskut täyteen.


KAHDEKSANVUOTIAANA

15/09/2017

Isona minusta tulee futiksen harrastaja.
Lempiharrastukseni on futis, näytelmäkerho ja sarjakuvien piirtäminen.
Lempibändini on BMXT.
Suosikkiaine koulussa on äidinkieli.
Näitä kieliä osaan puhua: suomi, vähän ranskaa ja pikkasen englantia sekä espanjaa ja italiaa.
Kivointa maailmassa on Äiti.
Kaikkien inhottavinta maailmassa on  jos äidille, pikkuveljelle tai isille kävisi jotain.
On kivaa olla lapsi koska ei tarvitse mennä töihin.
Aikuiset ovat kivoja koska niiden seurassa on turvassa ja niiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa.
Pikkuveli on maailman paras pikkuveli ja se keksii aina hauskoja leikkejä.
Kahdeksanvuotiaana on ihan normaalia, ei mitenkään outoa, tuntuu isommalta.
Isoveljenä olen kiva koska suojelen ja olen reilu.
Lempiohjelmani on Fangbone.
Säästän rahaa että voin ostaa pleikan.
Kerään Dimension-hahmoja, Gormiteja, futiskortteja ja erikoisia pullonkorkkeja. 
Lempiruokani on pyttipannu.
Ihmisiä on olemassa koska ne on suojelemassa tätä maata. 
Talvella haluan leikkiä lumisotaa. 
Kesällä haluan ottaa rennosti.
Haluaisin nyt päästä iskälle pelaamaan Lego Dimensonia. 
Toivon Joulupukilta jotain hyviä Legoja.
Matkustaisin mieluiten Japaniin.
Siellä söisin tosi paljon sushia.
Haluaisin että kaikki köyhät saisi ainakin vähän rahaa että saisivat ruokaa ja omat kodit.
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellaiset jossa kaikki ystävät olisivat paikalla.
Terveisiet blogin lukijoille: Muistakaa kierrätää ja viedä roskat varsinkin ettei ala haisemaan samalta kun meidän kotona.