Mä en jaksa miehiä. Poikia. Deittailua. En jaksa Tinderiä enkä sitä kaikkea turhanpäivästä säätämistä. En jaksa sitä ettei viitsitä sanoa suoraan tai todellakaan sitä, että annetaan tahalteen olettaa jotain ihan muuta. En jaksa tätä koko somessa säätämistä, odotuttamista tai viesteihin vastaamatta jättämistä. En jaksa yöllisiä panoehdotuksia tai ainakaan sitä, että niitä tulee ihan vääriltä ihmisiltä. En jaksa sitä miten nopeasti ihmisiin kyllästytään. Enkä kyllä jaksa myöskään liian vakavia ihmisiä. Enkä sitä että kaikki parisuhteeseen tai tapailuun liittyvät asiat on nykyään niin hirveän vaikeita. En jaksa turhaa chättäilyä ja ajan hukkaamista. Tai sitä että kokoajan pitää olla niin kauheen cool. En myöskään jaksa sitä, että ihastun aina ihan vääriin tyyppeihin. Enkä mä jaksa sitä, ettei mun eteisen komerossa pysy naulakko seinällä. En myöskään jaksa ylöspäin hilautuvia shortseja. Enkä varsinkaan jaksa menkkoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arvaatkaa mitä olen tehnyt viimeiset pari päivää? No tietysti nauttinut auringsta, kuten moni muukin. Ja olen tehnyt sitä ihanien ihmisTen ympäröimänä. Nauranut, tanssinut kadulla, hajoillut, pyöräillyt, hokenut ai gauheeta, käynyt syömässä hyvin, nukkunut yön hotellissa, lennättänyt söpöä poikaa lentsikassa, suunnitellut kaveritribalitatskaa, bailannut, kuvannut erikoisia kokkivideoita, syöttänyt lokille pizzaa… ja paljon muuta. Lähinnä kuitenkin nauranut. Ja kaikki tämä parhaiden ystävien seurassa. Vanhojen ja uusien.

Ystävät ovat aina olleet tärkeitä ja isossa osassa elämää, mutta etenkin nyt pari vuotta sinkkuna ollessa heidän merkitys on kasvanut vielä entisestään. Kenelle muulle voisinkaan jakaa tinderin sekopäisimmät viestit tai soittaa kahden tunnin terapiapuheluita.

Vuosien saatossa useampi ystävyyssuhde on muuttunut siinä missä mekin ihmisinä. Mutta mielestäni on ihana että on sekä niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tekemissä päivittäin, sekä sitten niitä, joiden tietää olevan siellä jossain ja juttujen jatkuvan vaikka vuodenkin jälkeen siihen mihin se viimeksi jäi. Tosi moni ystävistäni on vuosien takaa, peruskoulusta ja jopa päiväkodista saakka. Ja sitten on näitä uusia. Olen viimeaikoina saanut elämääni niin hienoja ihmisiä että sydän meinaa haljeta. Se tunne kun ekan kerrat tapaat jonkun ja huomaatte heti että tää tyyppi on mätchi. Viimeksi eilen kävi niin. Sitä ennen pari viikkoa sitten. Niin mahottoman hienoa. Miten näin monella muullakin ihmisellä voi olla yhtä huono huumori. Korvaamatonta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.