Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää 😀 Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.