– Siitä on nyt tasan 15 vuotta kun täytin 18 ja kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini
– Olen kolmen lapsen äiti ja uusperheellinen
– Vietin hiljattain 2. hääpäivääni
– Minulla on oma hiusväri ja harvoin enää meikkaan
– Hiukseni ovat alkaneet harmaantumaan enkä osaa enää piirtää rajauksia eyelinerillä
– Kengänkokoni on nykyisin 40
– Minulla on juuri nyt käytössä kolme paria kenkiä
– Papereita kysytään yhä harvemmin alkoholiostoksilla (joita niitäkin on nykyään aniharvoin)
– Minulla on 19 tatuointia joista 8 on omatekemiäni ja 5 äitini tekemää
– Haaveilen eheistä yöunista, uudesta kodista (ehkä jopa ihan omasta talosta, en osaa päättää) ja uusista työkuvioista vanhojen rinnalle
– No okei myös purjeveneestä, kesämökistä saaressa, purentavikani korjaamisesta, kiireettömyydestä, murheettomuudesta, kaksinkeskisestä ajasta mieheni kanssa, viini-illasta ystävien kanssa, lomasta paratiisisaarella, opintojeni loppuunsaamisesta, kirjaprojektini aloittamisesta, ihmisten ja eläinten auttamisesta, maailman näkemisestä ja näyttämisestä omille lapsille
– En oikein koskaa osaa pukeutua säänmukaisesti
– Puhumme mieheni kanssa nykyään terveydestämme ja vaivoistamme vanhuus ei tule yksin-tyyliin
– Käytän pääosin mustia vaatteita, mutta viime aikoina kaappiini on eksynyt vaaleampiakin sävyjä
– Rakastan pellavalakanoita, sisälle kotiin varjon takaa piirtyviä auringonsäteitä, silitystä ja kosketusta, vaaleanpunaista, sitä miten sohalle leviteyt pyykit ja pöydälle jääneet likaiset astiat muodostavat parhaillaan täydellisen ja kauniin harmonisen kokonaisuuden, sitä kun iho menee kananlihalle jostain vaikuttavasta asiasta, pyöräilyä heräilevän kaupungin halki, listojen tekemistä
– Näen usein asiat, äänet ja tunteet mielessäni väreinä, kuvina ja erilaisina tekstuureina
– Minulla on säännöllinen lääkitys refluksiin, enkä pysty olemaan ilman sitä
– Unohdan melkein aina käyttää silmälaseja työskennellessäni tai lukiessani, vaikka minulla sellaiset onkin (kaksin kappalein)
– Jos nyt voisin sanoa jotain 15-vuotaalle itselleni, se olisi varmaan että: just go do it ja tee asiat juuri samaan tapaan omannäköisesti!
– Lempiherkkuni on hyvä ruoka, kuten risotto ja viini
– Himoitsen myös usein suolakurkkua (entinen inhokkini)
– En harrasta mitään, mutta tahtoisin aloittaa pianotunnit sekä aamu-uinnit. Joku keramiikkakurssikin olisi kiva. Ja pilates
– Jos ei tarvitisi miettiä rahaa tai asumisneliöitä (liittyvät vahvasti toisiinsa), voisin vielä haluta lisää lapsia
– Sain syntymäpäivälahjaksi mm paketin kortsuja
– Tahtoisin tavata enemmän isovanhempiani, mutta tuntuu etten ikinä ehdi. Muka edes soittaa
– En pidä kaupassa käymisestä, ruokien miettimisestä tai ruoanlaitosta. En oikeastaan mistään pakollisista kotitöistä
– Pidän syömisestä, pitkistä suihkuista, kiireettömyydestä, sunnuntai-pizzasta ja sarjamaratoneista, metsässä kävelyistä, mökkeilystä, arjen luxuksesta kuten pehmeästä villamatosta paljaan jalan alla
– Olen haahuilija ja haaveilija
– Pohdin edelleen vakavasti autokouluun menoa
– Vihaan puhelimessa puhumista, enkä melkein ikinä vastaa jos joku soittaa (saatika että kuule, sillä pidän puhelimen aina äänettömällä)
– Pureskelen kynsiäni
– Välillä vähän kriiseilen vähän kaikesta, mutta oikeasti kaikki asiat on tosi ihanasti – jopa noi ihme uudet ylähuulirypyt!

Vanhat synttärilistat ja postaukset: 32 VUOTAANA, 31 VUOTAANA, 30, MELKEIN KOLMEKYMPPISENÄ, 29 VUOTIAANA, KAKSKYTKAHEKSAN (28), SYNTTÄRITYTTÖ, IKÄKRIISITÖN

Kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, hoidin näköasiat kuntoon käymällä näöntarkastuksessa ja tilaamalla uudet silmälasit kun aurinkolasitkin vahvuuksilla. Ja koska aurinko jo paistaa lähes täydellä teholla, ajattelinkin nyt ihan ensimmäiseksi kertoa teille vähän aurinkolaseista ja siitä, mitä tulisi ottaa huomioon uusia laseja hankkiessa.

Aurinkolasien tärkein tehtävä on suojata silmiä haitallisesta uv-säteilyltä sekä kirkkaalta valolta. Aluksi kannattaa miettiä, minkälaiseen käyttöön aurinkolasit tulevat. Esimerkiksi autoiluun, vedellä liikkumiseen, urheiluun on juuri niihin käyttötarkoituksiin suunniteltuja linssejä erilaisilla tummuusasteilla. Jos taas silmät ovat kovin valoherkät ja aurinkolaseja tarvitsee käyttää myös pilvisellä säällä, kannattaa silloin harkita asteittain uv-valossa tummenevia linssejä.

Moni teistä on varmaankin kuullut myös polarisoivista linsseistä ja Specsaversin myymälässä pääsin minäkin ensimmäistä kertaa käytännössä kokeilemaan, että miten ne toimivat. Polarisoivat linssit estävät häikäisevän heijastuvan valon läpäisyä paremmin kuin mitkään muut linssit. Valon heijastuessa erilaisilta pinnoilta, se saavuttaa silmän vaakasuunnassa, jolloin näkökentään tulee vaikkapa tienpinnasta heijastuvaa valoa. Polarisoiva linssi kuitenkin suodattaa tämän heijastuksen, jolloin silmä näkee paljon paremmin. Tämä on todella tärkeää vaikkapa autoillessa, mutta toki myös muutenkin on ihan kiva nähdä kunnolla, ilman häikäiseviä heijastuksia.

Omat lasini tulevat sekalaiseen normaalikäyttöön, kaupungille, pyörällä ajoon, rannalle, festareille ja mihin sekkailuihin sitä nyt ikinä kesällä ikinä päätykään. Halusin isot, mustat ja näyttävät, vähän filmitähti-henkiset lasit, ja sellaiset löytyivätkin Love Moschinon mallistosta. Malli on LM SUN RX 02. Tykkään kovasti noista kevyistä ohuista aisoista isojen linssien parina.

Linsseiksi laseihin otettiin juurikin polarisoiva linssi, tuollaisessa tumman tuhkaisessa värissä. Linsseissä on myös omat vahvuuteni, joten voin kertoa että lasien käyttömukavuus on hyvin miellyttävä. Ero polarisoivien ja tavalliseten linssien välillä on todella huomattava. Tuntuu että näkee paljon paremmin, kun joka pinnalta ei heijastu valo takaisin.

Jos silmä -tai aurinkolasien hankinta on listalla, kannattaa hyödyntää Specsaversin tarjous, jossa silmälasien ostaja saa aurinkolasit kaupan päälle. Itse kävin Helsingin Itäkeskuksen myymälässä, enkä ikinä ole tehnyt päätöstä laseista niin nopeasti. Valikoima on siellä laaja, mutta ammattitaitoisen avun kanssa sopivat linssit löytyivät hetkessä. Sain myös kuulla, että aurinkolaseiksi suunnitellut lasit voi muuttaa silmälaseiksi ja toisin päin. Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi asiaa, ja tämähän vielä tuplaa valikoiman määrän!

Muistakaan siis suojata kallisarvoiset silmänne haitalliselta uv-säteilyltä, se onnistuu parhaiten valitsemalla laadukkaat lasit hyvillä ja kunnollisilla linsseillä. Laseista taas kannattaa pitää parhaiten huolta pyyhkimällä linssit mikrokuituliinalla (ei paidan helmaan) ja pesemällä ne niille tarkoitetulla puhdistusaineella.

Kuvat Paju Purovuo Vaatteet R/H

Arvatkaahan,
Millaista on olla Minttu, isosisko, tytär, äiti, sinkku, haaveilija, herkkä, kriittinen, optimisti, visualisti, pikkutarkka, itsekäs, kiltti, päiväuniriippuvainen, iltavirkku, oman tiensä kulkija, lojaali, itsekuriton, sarkastinen, onnellinen, tulinen, idealisti, kova-ääninen, nörtti ja kovis, hajamielinen, spontaani
Millaista on rakastaa musiikkia, tanssimista, kesäöisin pyöräilyä, läheisyyttä, pisamia, matkustelua, hurttia huumoria, lenkkareita, merta, vesimelonia, vastapestyjä pellavalakanoita, ratikalla matkustamista
Millaista on inhota suolakurkkuja, epäoikeudenmukaisuutta, aamuherätyksiä, rikottuja lupauksia ja epärehellisyyttä, pyykkäämistä, makeaa viiniä, epäaitoutta, ylimielisyyttä, ekoja treffejä
Millaista on nähdä pintaa syvemmälle, aistia jos jokin asia on vinossa, päättää mitä unia haluaa nähdä, ihastua helposti, rakastaa niin että sattuu, elää hallitussa kaaoksessa, kun on monta parasta ystävää, luottaa siihen että kaikki asiat järjestyvät aina, työllistää itsensä harrastuksellaan, tirauttaa usein kyynel suruun mutta etenkin iloon, nauttia yksinolosta, innostua helposti uusista asioista

No se on tosi kivaa. Välillä aika tunteikasta, mutta tietääpähän elävänsä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Älkää käsittäkö väärin, parasta on se kun lapset on kotona, ja sillon kun eivät ole niin ikävöin heitä tosi paljon. Mutta niinä päivinä kun pojat ovat isällään ja minä monta päivää yksin kotona, huomaan pystyväni keskittymään ihan pienempiinkin asiohin. Fiilistelemään, pysähtymän ja nauttimaan hetkestä aika paljon paremmin. Parhaita ovat etenkin ne päivät kun ei ole kiire minnekkään. Sitä vaan pysähtyy ihastelemaan ikkunasta heijastuvia värejä, istumaan kaikessa rauhassa aamupalapöydässä (kello kaksitoista päivällä yökkäri päällä) ja jotenkin rauhoittua ja nollata pää kaikesta arkihulinasta. Eikä kukaan ole sanomassa että äiti sä oot nolo, kun tanssin keskellä keittiötä ja laulan Hesan naisia.

Joskus aikoinaan, kun opin olemaan kotona ilman lapsia ja nauttimaan siitä, aloin potemaan myös huonoa omaatuntoa. Luonnollisesti, äitiys – kyllä te tiedätte. Mutta onneksi sitä äitiyttä ei kuitenkaan mitata sillä, kuka itkee eniten yksin kotona lastensa perään. Oikeastaan poden nykyään enemmän huono omaatuntoa siitä, jos en käytä tätä täysin omaa aikaani mahdollisimman hyvin. Ja se ei siis liity mitenkään vaikka siihen, että kuinka paljon sinä aikana teen töitä tai siivoa. Vaan juurikin siihen, että miten hyvin pystyn olemaan ja arvostamaan sitä yksinoloa, fiilistelemään juttuja joista tykkään. Oli sitten ihan vaikka ikkunasta ulos katselemista. Ja tottakai lasten ollessa kotona myös pidetään hauskaa, koitetaan olla läsnä ja nautitaan siitä, mutta onhan se silti silloin vähän erilaista.

Ennen kun silloin 2,5 vuotta sitten erosin, en ollut oikein edes ollut yksin. Ja silloin kun olin, käytin sen lähinnä nukkumiseen tai juurikin siivoamiseen. Muutama kaverini on väsyneenä arjen pyörittämisestä joskus sanonut, että on miettinyt eroa ihan vain sen takia että saisi kunnolla vapaa-aikaa sitten kun lapset ovat isällään. Eihän kukaan oikeasti siitä syystä eroaisi, mutta ymmärrän hyvin ajatuksen tuossa takana. Varmaan moni teistäkin? Oma aika ja kivojen juttujen tekeminen on tärkeää. Mutta silti olen joutunut opettelemaan tekemään asioita yksin, olemaan yksin, niin että oikeasti nautin siitä. Juuri tänäänkin on ollut ihan parasta rauhassa aamulla kokkailla aamupalaa itselle, pyöriä kotona, puuhailla, pysähtyä kun siltä tuntuu, mennä pyörällä uimaan, istua hiljaisuudessa saunassa ja sitten tulla takaisin tyhjään kotiin kotiin – tehdä tämä kaikki yksin omassa hiljaisuudessa. Välillä ajatukset laukkaavaat ja sitten välillä mielen saa ihan tyhjäksi. Tavallaan pystyy olla vaan ja hengitellä juuri sitä hetkeä. Hurjan terapeuttista. Kun on viettänyt koko edellisen viikon lasten kanssa ja sitten viikonlopun öitä myöten ystävien seurassa, on tällainen päivä, kun ei (naapurin moikkaamista lukuunottama) ole edes puhunut kenellekkään, verrattavissa vaikka paastoon. Tekee vaan tosi hyvää.

En kuitenkaan kokoajan halua olla yksin. Mutta on kiva että pystyn siihen jos pitää, ja juurikin siinä hetkessä elämisellä saa siitä itselleen tosi kivaa. Mielelläni teen asioita lasten kanssa tai ihan vaan puuhailen heidän kanssaan kotona, nään kavereita ja tuon macbookinkin vaihtaisin tosi paljonn mielummin johonkin vähän pehmeämpään unikaveriin. Yksinolo ei pelota enää, niin kun joskus ennen ja itseasiassa tykkään siitä sopivissa määrin tosi tosi paljon. Etenkin tällaisista päivistä, kun osaa nauttia täysillä jopa niistä ihan pienistä jutuista. Vahva suositus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.