ETEISEN MUUTOS

6/08/2019

Toiminnnallisuuden parantaminen eteisessämme on ollut tehtävälistalla jo pitkään. Olemme pyöritteleen eri vaihtoehtoja jo tovin, mutta mikään ei ole tuntunut täydellisen oikealta. Itse kun olen kaivannut käytönnöllisyyden lisäksi eritysesti sitä, että eteinen myös näyttää kivalta ja kutsuvalta.

Pieni eteinen lapsiperheessä ei voi varmaan ikinä olla täydellisen toimiva, eikä se meillä sellainen tämän muutoksenkaan jälkeen ole, mutta nyt kotiin on ainakin paljon kivempi astua sisään.

Meidän eteinen sijaitsee keskellä läpitalon asuntoamme (pohjapiirustus) ja siitä kuljetaan niin olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, lastenhuoneeseen kun keittiöönkin. Seinätilaa on siis hyvin vähän. Yhdessä kulmassa oleva kiinteä vaatekaappi mahduttaa sisäänsä jonkin verran ulkovermeitä, mutta kuuden hengen talouteteen se on silti aivan liian pieni.

Etenkin talviaikaan lasten usein märkiä ulkovaatteita ei mielellään sullottaisi kaappiin sisään, joten sille piti ainakin keksiä jokin ratkaisu. Itse kaipasin myös todella kipeästi laskutilaa ja se olikin asia jonka puuttuminen harmitti päivittäin. Ahtaat kulkureitit, avautuvat ovet sekä pistokkeiden ja valokatkaisijan sijainnit myös määrittivät aika paljon sitä, mitä mihinkin seinälle voi laittaa.

Pyöriteltyäni eri vaihtoehtoja mielessäni kuukausitolkulla, valitsin lopulta vain laittaa ne nyt näin. Tämä on ehdottomasti kompromissi – osa tarpeista täyttyi, osa ei. Käytössä sen sitten huomaa, jos jotain tarvitsee muuttaa, mutta huomattavava parannus tämä muutos on kuitenkin entiseen. Seinillä meillä kun ei aiemmin ollut kiinteää kaappia lukuunottamatta yhtään mitään.

Seinälle, joka on vasemmalla heti kun astuu eteiseen sisään tuli peili, ulko-ovea vastapäätä pieni kaappi sekä lokerikko, sekä samaiselle seinälle kylpyhuoneen toiselle puolelle pyöreitä naulakoita.

Naulakot ovat kuitenkin kulkureitin varrella ovensuussa, joten mitään ihan hirveän paksuja tai isoja takkeja siinä ei viitsi roikottaa, vaikka oviaukko normaalia leveämpi onkin. Lisäksi paikkana se on huono lasten hiekkaa variseville ulkovaatteille, sillä siitä hiekka leviää tuosta helposti olohuoneeseen asti.

Nyt naulakot ovat siis enemmänkin vain kaunis yksityiskohta, jossa säilyttää pieniä siistejä asioita – kuten kauppakassia ja kenkälusikkaa. Parempi kuitenkin kun ei mitään. Sijoitin naulakot paikoilleen vähän summanmutikassa ja huomasin jo käytössä heti, että ainakin yhden tai kaksi naulaa voisi laittaa tuohon vielä lisää. Saarnista valmistetut pyöreät naulakot ovat Muuton Dots-mallistosta.

Tuosta Vitran Uten Silo-lokerikosta olen haaveillut jo iät ja ajat ja tuon kyseisin kappaleen ostin jo melkein vuosi sitten kirppikseltä. Mietin, että se olisi ollut aika hyvä myös poikien huoneeseen työpöydän ylle, mutta tuossa on kiva säilyttää myös kaikkea pientä, tärkeää ja perinteistä eteissälää.

Lokerikon alla oleva hylly on täyspuinen Ikean Ivar, jonka sudin veteen sekoitetulla kalkkimaalilla hituksen vaaleammaksi ja kylmemmän sävyiseksi. Kaappiin saa halutessaan lisähyllyjä, jolloin sinne uppoaa esimerkiksi iso määrä kenkiä. Hyllystä sain samalla sen niin kovasti kaipaamani laskutilan. Sen osalta toiminnaillisuus on ainakin omasta mielestäni parantunut todella paljon.

Peili on myös Ikeasta, laittiapelistä itse vähän tuunattu versio. Olisihan sitä ehkä ilman peiliäkin pärjännyt, mutta on sellainen vaan kiva olla eteisessä. Siitä voi tehdä vielä viime hetken varmistuksen ulos lähtiessä, ettei ole mitään isompia puurojämiä rinnuksilla tai hame sullottuna sukkahousuihin. Tietysti se myös avartaa kivasti tilaa.

Samalla saatiin kattolamppu paikoilleen, se on Philis Hue älyvalaisin, joten sen väriä ja kirkkautta voi vaihdella. Myös matto meni vaihtoon – tai ainakin uusi on nyt kokeilussa. Tykkään kyllä meidän vanhastakin harmaasta villamatosta, mutta uusi juuttimatto tuntuu käytännöllisemältä kun se ei liu samalla tavalla, jonka lisäksi matto on myös paljon helpompi imuroida.

Siinä missä käytönnöllisyys on tärkeä osa sujuvaa ja kivaa arkea, vaikuttaa omaan vihtyvyyteeni paljon myös se, miltä kotona näyttää. Järkevämpiäkin säilytysratkaisuja olisimme voineet ehkä tehdä, mutta samaan aikaan ainakin oma fiilis nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin juuri näiden ratkaisuden ansiosta. Pikkujuttuja, mutta samalla niin isoja!


UUSI SÄNKY

17/03/2016

laatu laveri pentti talvitie 4laatu laveri pentti talvitie 2laatu laveri pentti talvitie 5laatu laveri pentti talvitie 3laatu laveri pentti talvitie 6laatu laveri pentti talvitie 7laatu laveri pentti talvitie 8laatu laveri pentti talvitie 9laatu laveri pentti talvitie 10laatu laveri pentti talvitie 11laatu laveri pentti talvitie 12

laatu laveri pentti talvitie 13Pikainen kurkistus makkariin, jossa toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi suunniteltuja muutoksia tapahtumaan. Sänky-asia on onneksi edennyt. Uusi sänky on nimittäin saapunut ja kasattu! Kerroinkin aiemmin, että edellinen Ikean muutaman kympin maksanut runko oli aivan susi. Voisi kuvitella että 100% massiivimännystä koostuva sänky ei levähtäisi alle kylkeä käännettäessä, mutta niin sen kanssa vaan tapahtui. Samaa kuulin muilta sängyn omistajilta. Noh, tulipahan testattua.

Luovuin siis hiljattain vanhasta söpöstä vanerisesta laatikkosängystäni. Kaipasin jotain vielä yksinkertaisempaa muotoilua sekä muutaman kymmenen senttiä lisää leveyttä. Ostinkin sitten kerralla uudet patjat, peiton, tyynyt ja petivaatteita. Voi mitä luksusta. Jos siis tuota huteraa sänkyä ei lasketa mukaan…

Lähdin siitä, että uuden sänkyni tulee ehdottomasti olla laadukas ja tukeva. Useimpina öinä jompikumpi tai molemmat pojat kömpivät viereeni, ja jos se ei vielä häiritse unta niin nitisevä, natiseva ja heiluva sänky kyllä häiritsee. Kotimaisuus on tärkeä asia ja itseasiassa mielessäni olikin pitkään ollut monelle mökiltä tuttu laverisänky. En kuitenkaan monen illan googlettamisen tuloksena löytänyt sopivaa vanhaa laverisänkyä. Monessa tuli joko koko tai sitten ikä vastaan. Kun olin juuri päättänyt luopua yhdestä huonosta sängystä en halunnut ottaa riskiä, että uusi sänkykin lahoaisi alle. Kunnes tärmäsin sellaiseen kun Laatu-Laveriin.

Pienen selvittelyn jälkeen sain tietää että sänkyä valmistaa Huonekalutehdas Pentti Talvitie Oy Ilmajoen tehtaallaan. Vuodesta 1957 saakka perheyrityksenä toiminut huonekalutehdas pyörii edelleen suvun voimin, nyt toisessa sukupolvessa. Vuosikymmenten kuluessa he ovat erikoistuneet koivusta valmistettujen huonekalujen valmistamiseen omalla mallistolla. Kaikilla tuotteilla on avainlippu osoituksena suomalaisesta työstä ja laadusta. Erilaisten projekti – ja mittatilauskalusteiden valmistus asiakaan toiveiden mukaan, on myös Hkt Pentti Talvitien osaamista. Yrityksen toimintaperiaatteita ovat, korkea laatu, toimitusvarmuus, kotimaisuus sekä asiakkaan tarpeiden- ja pohjalaisen puuseppäperinteen kunnioittaminen.

Tuo Laatu-Laveri on siis vain yksi malliston tuotteista. Itse tykästyin heti tuohon hyvin hyvin yksinkertaiseen muotoiluun. Standardimittojen lisäksi huonekaluja saa erikoisleveinä, pitkinä, matalina tai korkeina. Myös kaikkia värejä on mahdollista saada tilauksesta. Kuten vaikka oman sänkyni kohdalla. En nimittäin osannut päättää ottaisinko valkoisen vai koivun värisen rungon, joten kysyin olisiko mahdollista saada se valkealla kuultolakkauksella. Se ei kuulemma ollut ongelma eikä mikään ja itseasiassa koko sängyn rakentamiseen meni alle viikko ja se toimitettiin minulle suoraan kotiin.

Tykästyin itse hirveästi Hkt Pentti Talvitien tuotefilosofiaan, maanläheiseen fiilikseen sekä tietysti pariskuntaan tämän takana. Käsityönä mallistosta ja tilauksesta valmisettavat huonekalut menevät tiukemmastakin laadunvalvonnasta heittämällä läpi. Siitä sainkin sitten ajatuksen, että näitä tuotteita pitäisi saada hieman laajemminkin erilaiseten kuluttajien ja jälleenmyyjien tietoisuuteen. Osa malliston tuotteista on omaan makuuni liian maalaisromattisia ja koristeellisia, mutta sitten siellä on myös useamapi sellainen huonekalu jonka voisin hyvin kuvitella näkeväni jossain pohjoismaisessa huippusuosittussa sisustusblogissakin.

Koska some, blogit tai etenkään markkinointi näitä kanavia pitkin ei ollut Talviteille yhtään tuttua, päätimme ryhtyä yhteistyöhön. Mitään imagon muutosta ei nyt ainakaan alkuun ole tarkoitus tehdä, vaan aloittaa ihan pienistä jutuista. Kuten Facebooksivujen tekemisestä. Uusia sivuja päivitellään nyt viikottain ja sitä kautta pääsee kurkistamaan myös kulissien taakse ja näkemään mitä kaikkia muita tilausjuttuja tehtaalla voidaankaan tehdä. Ensimmäinen arvonta on myös laitettu käyntiin, joten käykäähän kurkkaamassa Huonekalutehdas Pentti Talvitie. Arvottavana on nimittäin myös varmasti monen teidän sisustustyyliin hienosti sopiva kukkataso / penkki.

Mitäs tykkäätte uudesta sängystä? En malta odottaa että saan pian maalauspuuhat ja väliovihommat käyntiin. Seinälle pääsyä odottaa myös ihana Lempi-hylly, kaunis 50-60 luvun yövalo on vielä hakusessa. Saa vinkata sopivasta!

Sänky saatu korvauksena yhteistyöstä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUISTATTEKO VIELÄ TÄMÄN?

23/02/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 14alppila 24OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 23OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 18alppila 17alppila 13OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 4alppila 3jpgOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppuna tulee tasan vuosi siitä, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme. Olisi voinut kuvitella että ensimmäisestä kodista, johon poikien kanssa muutimme eron jälkeen, olisi ollut kovin haikea lähteä. Mutta oikeasti vaikeinta oli muuttaa pois rakkaasta kaupunginosasta, Alppilasta. Vaikka emme muuttaneetkaan kun reilun kilometrin päähän, niin muuton myötä muuttui myös paljon muutakin kun pelkkä postinumero. (Tuliko edelliseen lauseeseen nyt tarpeeksi monta muuta?) Emme enää olleet Alppilalaisia. Se tuntui oudolta, koska Alppilalaisuus oli muodostunut osaksi identiteettiäni. Kumpikaan pojista ei ole ikinä asunut missään muulla, joten siinäkin mielessä muutto tuntui haikealta. Taakse jäivät tutut kulmat – se söpö kettutarra siinä vesirännissä. Kaupat – ihmetteleeköhän se Alepan myyjä mihin ollaan kadottu? Kahvilat – koska tuore pulla on vaan niin hyvää. Divari – sinne pystyi mennä höpöttelemään ja hengailemaan jos kotona ei ollut tekemistä. Baari – jos netti ei toiminut, avaimet olivat jääneet kotiin sekä perinteset mustikkashotit tyttöjen kanssa. Ravintolat – pizzeria, kaksi kiinalaista, kaksi sushipaikkaa sekä Weeruska parin askeleen päässä olivat tosin vaa´an lukeman kannalta hieman haastavia naapureita. Lisäksi kaikki ystävät, naapurit, leikkipuisto ja muuten vaan tutut kasvot katukuvassa – kaikkia niitä on usein ihan kauhea ikävä.

Vanhaa kotia ei niinkään ole ikävä, vaikka kiva sekin oli. Enemmän ne on ne kaikki muistot jotka saavat haikean olon. Vaikkakin näkymä Alppilan kattojen yli oli kyllä huikea. 50 neliön kaksio tuntui ihan hyvältä silloin sinne muuttaessamme, mutta pikkuhiljaa se alkoi käymään liian ahtaaksi. Kaipasin enemmän avaraa ja yhtenäistä tilaa. Koska uutta sopivaa asuntoa ei meinannut millään löytyä ja lähestyvä putkiremppakin kolkutteli jo oven takana oli pakko laajentaa aluerajausta. Ja sitten löysinkin heti tämän nykyisen kotimme. Kaksio tämäkin, mutta melkein 30 neliötä isompi.

Vanhasta kodista mieleen on jäänyt pieni keittiö ja minipieni ruokapöytä jonka äärellä tuli usein istuttua. Samoin olkkarin seinään taiteilemani mustat pilkut, olkkarin hyllyn päällä olevan A (niinkuin Alppila) valokirjain sekä keittiön liitutauluseinä. Rapun hissi muodostui parin vuoden aikana myös todella legendaariseksi. Sillä oli jopa häshtägikin. Olisikin hauska joskus laskea, kuinka monta peiliselfietä tulikaan siellä otettua. En melkein ikinä pitänyt verhoja kiinni, eikä myöskään monikaan vastapäisessä talossa. Niinpä hekin tulivat aika tutuiksi, ja tuntui jotenkin turvalliselta kun ympärillä oli kokoajan elämää. Halusimme kovasti lemmikkiä, mutta emme voineet ottaa. Joten ruokimme joka aamu talitinttejä keittiön ikkunalaudalla. Sinne muutaessamme Elvis nukkui vielä pinnasängyssä ja minun sänkyni olkkarissa toimi päivisin sohvana. Keittiöön ei mahtunut tiskikonetta, en kertakaan pessyt parvekelaseja ja suihkun viemäri veti huonosti. Suoraan alakerrassa asui myös vanha ja aina iloinen mummo, joka ei ikinä valittanut melusta. Tosin autoin häntä säännöllisesti roskien viemisessä ja kauppakassien kanssa. Hyviä muistoja. Mitä te muistatte näistä meidän vanhoista ajoista? Onko meidän vanhasta kodista jäänyt jotain tiettyä mieleen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.