”Olenkohan mä maaninen?” kyselin kavereiltani sen jälkeen, kun olin käynyt läpi kaikki lastenhuoneen lipastot, järjestellyt kaikki kosmetiikkani, tyhjentänyt toisen vaatehuoneen, heittänyt kassikaupalla tavaraa roskikseen, kierrätykseen ja lahjoitukseen sekä pessyt verhot ja kahdeksan koneellista pyykkiä. Olisinpa aina yhtä energinen!

Kai se on vain tuo lisääntynyt valo ja uuden kauden alkaminen, joka saa aikaa sen, että niin elämän ja kodin haluaa laittaa järjestykseen. Inhoan kaikkea ylimääräistä tavaraa, ja sitä kertyy nurkkiin kyllä aivan liian nopeasti.

Nyt kotimme ei kylläkään näytä siltä, että täällä olisi jotain jäjestelty. Päinvastoin. Päätin nimitäin lisäksi vaihdella järjestystä, siivota myös lasten lelukaapin, järjestellä kirppiskamat ja maalata kylppärin tason. Joka huoneessa on jonnkinlainen kaaos vähintään jossain nurkassa menossa. Olen nimittäin sellainen, että keksin kokajan uutta tekemistä ja silloin edellinen jää kesken. Unohdan myös jatkuvasti, että mitä olinkaan tekemässä.

Koen myös pientä kriisiä huoneeni kanssa. En tykkää noista verhoista, ilman niitä näyttää kuitenkin vielä hölmömmältä. Sohvapöytä ja nojatuoli puuttuu edelleen, haluan isomman senkin ja toi tauluseinäkin on ihan hassu. Niin ja haluan isomman senkin tuon vnahan tilalle.

Ihan seuraavaksi voisin kuitenkin käydä täyttämässä tiskikoneen. Ikkunanpienetkin pitäisi maalata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan influenssan sairastamisen jälkeen. Ja vaikka ulkona kävellessä tuntuu ehkä enemmän siltä, että olisi uimassa lonkerotuopissa, niin kyllä sitä kummasti vaan kevätfiilis alkaa nostamaan päätään. Kevääseen kuuluu toki myös sisustusvimma! On taas aika päivittää värimaailmaa ja tehdä ehkä rohkeitakin uusia sisutusvalintoja.

Tänne muuttaessamme ajattelin, että haluan pitää kaikki seinät valkoisina. Pikkuhiljaa kuitenkin sisustuskuvien erilaiset kontrastiseinät kiinnittivät jatkuvasti huomioni ja aloin itsekkin miettimään, joskos sitä kuitenkin sutaisisi vähän väriä pintaan. Aloin lämpenemään pikkuhiljaa haalean vaaleille pastellisille sävyille, mutta mieli rohkaistui siinä samalla jatkuvasti. Tummat harmaat, syvät petroolit ja tunnelmalliset vihreät alkoivat kolahtelemaan kokoajan kovemmin ja kovemmin.

Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti Tikkurilan inspiraatio-opas, jossa esiteltiin heidän valitsemansa vuoden väri. Tikkurilta kerrotaan, että Vuoden 2016 väri, M442 Vuono, hehkuu syvän salaperäisenä ekologisen elämäntavan innoittamana. Se on orgaaninen, dramaattinenkin, samalla kuitenkin maanläheinen ja kotoisa. Omasta mielestäni siinä todellakin on jotain todella vangitsevaa.

En kuitenkaan tiedä, uskallanko ihan noin hallitsevaan väriin lähteä, vaikka todella kaunis se onkin. Sitten toisaalta, maaliahan se vain on ja sen saa yhtä helposti sutaistua myös piiloonkin. Pitää miettiä! Mitä te tykkäätte tästä vuoden väristä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.