UNINALLEN SAMISTELUVILLAPAITA

7/02/2021

Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!


PARVEKKEEN PARAS SISUSTUSRATKAISU

8/09/2020

Aloin jo alkukeväästä miettimään pienen parvekkeemme korkeaan päätyyn rentoa, matalaa ja syvää sohvaa, jossa olisi kiva löhöillä iltapäivän auringossa. Sellaisen olisi hyvin voinut itse rakentaa vaikkapa muutamasta kuormalavasta sekä meillä jo valmiiksi olevista vanhoista vaahtomuovipatjoista – jos parvekkemme olisi noin kymmenen senttiä leveämpi, eli standardimittaisen eurolavan kokoinen. Mutta se ei ole.

Sopivaa sohvaa ei haastavan mitan vuoksi löytynyt myöskään valmiina, vaikka kuinka kahlasin internettiä läpi. Itse tekeminen houkutti, mutta kunnollisen osaamisen, autottomuuden (vaikea päästä puu/rautakauppaan) ja työkaluttomuuden puutteessa ei sekään oikein ollut optio. Puusepällä työn teettäminen olisi kohonnut turhan hintavaksi (etenkin kun mietimme muuttoa tästä kodista muutaman vuoden sisään pois).

Yhdessä kaupassa näin paksuja nojatuolimaisia patjoja, jotka olisivat voineet toimia myös kivasti, mutta en halunnut parvekkeelle mitään korkeita kalusteita, joita lapset pystyvät itse liikuttelemaan ja sitä myötä kiipeämään vaarallisesti kaiteelle.

Kun asensimme parvekkeen lattiaan puulaudoituksen mieheni ehdotti, joskos sinne ei edes mitään kiinteitä kalusteita laittaisi. Se oli hänestä aika hauska niinkin ja simppeliä tyyliä rakastavana minä olin (kerrankin, heheh) samaa mieltä. Ja vitsit, se on ollut ainakin tämän kesän ehdottomasti paras sistustusratkaisu!

Meillä on nyt kesällä ollut parvekäytössä muutama patja ja tyyny, joita saa helposti liikuteltua tai laitetettua kokonaan pois. Tämä toimii meillä tosi hyvin, koska kuten sanottu, parveke on hyvin pieni, mutta käytämme sitä päivittäin moniin eri toimintoihin. Päivisin Myy nukkuu parvekkeella rattaissa päiväunet, aurinkoisena säänä sinne mahtuu just eikä melkein pyykkiteline, aamulla siellä voi tehdä vaikka joogaa, iltapäivällä taas pitää välipalapiknikin, illalla juoda viiniä ja katsella auringon laskua, eikä sadesäällä ei ole mitään pelkoa, että jokin kastuu tai menee pilalle.

Meillä menee tuolla koko matkalla, kaiteen alla myös valot, joten yksinkertaisuudestaan huolimatta, minipieni parvekkeemme on aika tunnelmallinen ihan tyhjänäkin.


SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA

29/05/2020

Yli vuoden kalkkamaalipurkki odotteli kaapissa, tarkoituksena maalata makkarin yksi seinä. Vaikka pähkäilin ehkä hieman erikoisen värin kanssa pitkään, suurin syy maalauksen lykkääntymiseen oli kuitenkin vain se, ettei sopivaa hetkeä sen toteuttamiseen tullut aiemmin. Ja kun sitten vihdoin sain maalausprojektin käyntiin ja heti yhden seinän maalattuani tajusin, että huoneen kaikki seinät oli maalattava samalla. Niin upea väri oli ja rehellisesti, yksi kontrastisienä tuossa huoneessa näytti ikäänkuin vain keskeneräiseksi jääneeltä projetkilta.

En ole aiemmin maalannut seinää kalkkimaalilla, mutta muutaman jakkaran kyllä aiemmin. Kalkkimaalillahan on mahdollista saada aikaan hyvinkin struktuurimaista ja eläväistä pintaa, mutta itse havittelin mahdollisimman sileää lopputulosta. Kalkkimaalissa minua kiinnosti sen mattamainen, lähes liitumainen lopputulos. Vaikka halusin pinnan olevan tasainen, odotin väriltä kuitenkin enemmän juuri sitä eläväsyyttä. Visioni oli sellainen liidusta sienellä pyyhitty tai betonimainen pinta, mutta sellaista varten itse maalaamisenkin olisi kai pitänyt tapahtua vähemmän tasaisuutta havitellen. Nyt pientä eläväsisyyttä näkyy siellä täällä, mutta ei ollenkaan sellaista mikä minulla mielessä oli.

Kalkkimaali onkin parhaimmillaan silloin, jos haluaa jättää vaikkapa pensselinjäljet näkyviin tai sutia maalia rätillä, lastalla tai sienellä – kalkkimaalia voi levittää oikeastaan miten vaan. Väriltään oikein eläväiseen liitutaulumaiseen pintaan voisi myös kokeilla kahdella ihan aavistuksen eri sävyllä tai tummuusasteella olevalla maalilla maalamista vuorotellen, esimerkiksi rätillä pyörivällä liikkeellä tehden.

Mitä tasaisemman lopputuloksen haluaa, sitä lyhyempi pitää maalitelan karvan olla. Omanihan parturoin partakoneella, kun maalikaupan myyjä suositteli minut ostamaan päinvastaisesti pitkäkarvaisen, hahaha. Minua myös neuvottiin, että tasaiseen lopputulokseen kannattaa käyttää mahdollisiman märkää telaa sekä käyttää ihan kunnolla maalia.  Noh, tämä neuvo oli kyllä aika katsatrofi ja sotku oli järkyttävä kun vettä ja maalia lenteli kaikkialle. En siis lopulta noudattanut märän telan ohjetta, mutta maalia kyllä kannattaa tosiaan laittaa heti ihan kunnon kerros.

Olin myös lukenut, että kalkkimaalia tarvitsee maalata vain yksi kerros, mutta ainakin itselläni meni parhaimmillaan kolme kerrosta. Kannattaa muuten antaa maalin kuivua kunnolla välissä (se kuivuu nopeasti), yllättäen märkä maali oli vaaleampaa kun kuivana. Ero voi olla valtava, ei siis kannata hätiköidä ennen kun maali on kaikkialta kokonaan kuiva.

Kalkkimalla voi maalata oikeastaan mitä vaan pintoja ja materiaaleja, jopa ilman mitään esivalmisteluja tai pohjamaalausta.  Olen nähnyt jonkun maalanneen kalkkimaalilla jopa koko sohvan!

Maalipurkissani lukee, että kalkkimaali kestää myös melko hyvin kulutusta, mutta tässä olen itse vähän eri mieltä. Jakkarasta kalkkimaali kului paikoitellen heti käytössä pois, sohvapöydän pinta meni heti pilalle märän kupin pohjasta ja jopa tuohon makkarin seinään sain tehtyä jäljen kostealla tyynyllä / hiuksilla siihen nojaamalla. Onneksi maalin päälle voi kuitenkin käyttää vahaa, joka suojaa pintaa lialta ja kosteudelta. Ohjeissa kuitenkin luki, ettei esimerkiksi seiniä tarvitse suojata, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä kannattaa!

Kalkkimaalin kerrotaan olevan on päästötön ja myrkytön, eli turvallinen valinta maalaushommiin raskaudenkin aikana. Myrkyttömyys on myös syy, miksi kalkkimaalin valitsin. Sanotaan, että kalkkimaali on lisäksi hajutonta ja maalatussa tilassa voi heti nukkua, sillä siitä ei irtoa ilmaan mitään vaarallisia yhdisteitä. Noh, minä kyllä nukuin heti, mutta maalin haju katosi vasta noin kolmen päivän tuuletuksen jälkeen. Vaikka maali haisi, ei se silti käynyt nenään samalla tavalla kun tavallinen maali tai aiheuttanut päänsärkyä, mutta yllätyin sen voimakkuudesta. 

Vaikka moni asia kalkkimaalauksessa ei mennytkään ihan putkeen, tai ainakaan niin mitä olin kuvitellut, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain uutta kipinää sävyttää (vähän kevyemmillä sävyillä) muutakin kotia sillä nyt pojatkin tahtoisivat maalia huoneeseensa, mutta voi olla, että kalkkimaalipurkkiin en välttämättä enää tartu, jos löydän jonkin toisen myrkyttömän ja mattapintaisen vaihtoehdon. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että haluan maalipinnan olevan tasainen ja kalkkimaalin kanssa sellainen lopputulos vaatii aika paljon työtä. Muussa tapauksessa valitsisin kalkkimaalin kyllä uudestaan (ja suojaisin pinnan kun pinnan vahalla).

Toki kalkkimaalejakin on varmasti vähän erilaisia, riippuen valmistajasta. Oman maalini sain aikoinaan pr-näytteenä, se on Vintron Luxyry Supreme Matte -merkkinen. Moni on kysellyt maalin sävystä, se on nimeltään Paloma, mutta joukkoon sekoitin noin 1/4 – 1/3 valkoista kalkkimaalia sekä pienen lirauksen vettä (Pearl -sävy), sillä tuo Paloman sävy oli luonnossa todella tumma. Maali oli minusta hyvin riittoisaa, kolmeen seinään sitä meni yhteensä reilu pari litraa.

Tykkään kovasti siitä, miten eri valaistuksessa ja vuorokauden ajankohasta riippuen sävy elää seinillä. Välillä se näyttää todella lilalta, välillä taas enemmän harmaalta. Täysin mattamainen pinta on mielestäni tosi kaunis ja makuuhuoneessa on nyt ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma.

Oletteko te kokeilleet kalkkimaalia ja löytyisikö vielä jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?


KREISI KIRPPISLÖYTÖ

17/02/2020

 

En edes muista kiljaisinko, huusinko, hyppäsinkö ylös tuolista – saatoin hyvin tehdä tämän kaiken, kun tuo kreisi villapaita tuli vastaani instagamkirppiksellä. Olin ihan varma, että se oli jo myyty, kun värisevin sormin klikkasin kuvan kommentit auki. Tuo paita minun on saatava – siis tyttäreni, on saatava.

Myönnettäköön, ihmettelin aika lailla kun tämä jonkun itse neuloma paita maksoi vain 10e ja oli edelleen vapaana. Lieneekö syynä outo makuni vai instagramin algometrit, en tiedä, mutta siinä se paita nyt. Se on ihana ja tytär tykkää siitä onneksi vähintään yhtä paljon kun minäkin. Silloin kun paita ei ole päällä, käy hän antamassa sille halin ja pusun ohi kulkiessaan.

Parasta paidassa tuon hassun smiley-ukkelin ja kasarimaisten värien lisäksi on korkea kaulus ja puhvimaiset hihat – ja ennenkaikkea se, että se on jonkun itse tekemä! Kuka oletkaan, sinulla on varmasti muutenkin mahtava tyylisilmä ja huumorintaju, tämä tekele löysi meiltä juuri oikean kodin.


UUTTA ETEISESSÄ (TAAS)

5/02/2020

Doorien kaappi saatu näkyvyttä vastaan

  

Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka ihana reissu on ollut, parasta on palata kotiin. Oma sänky ja suihku ovat parasta. Vaikka olimme miettineet matkaa jo pitkään, lähdimme lopulta reissuun nopealla, parin päivän varoitusajalla ja kaiken järjestelyn ohella koti jäi aika kaaoksen valtaan. Tänään sain vihdoin vähän voimia takaisin ja jaksoin siivota – älkää siis luulko että meillä todellakaan näyttää eteisessä aina tältä! Nalakko on jo täynnä koululaisten ulkovaatteita.

Syksyllä saimme vihdoin eteiseemme jotain tolkkua ja nyt sille on tapahtunut pientä jatkoa. Eteisemme on yksi kotimme eniten päänvaivaa tuottanut huone. Eteisestä tullaan luonnollisesti sisään kotiimme, mutta sen sijaitessa keskellä asuntoa, kuljetaan sen kautta myös keittiöön, poikien huoneeseen, olohuoneiseen, pikkuvessaan sekä kylpyhuoneeseen. Yhtään kokonaista seinää ei siis eteisestä löydy ja oviaukkojen lisäksi haastetta tuottaa valokatkaisijoiden paikat.

Kompromisseja ollaan siis jouduttu eteisessä tekemään oikeastaan kaikkeen sisustukseen ja toiminnaillisuuteen liittyvään, mutta toimii se ehdottomasti nyt paremmin kun aiemmin. Aiemman päivityksen yhdeydessä yhdelle seinälle tuli siis iso peili, toiselle kaappi (josta sain myös paljon kaipaamani laskutilaa), lokerikko kaapin päälle sekä viimeiselle vapaalle seinäkaistaleelle yksittäisiä Muuton pyöreitä naulakoita.

Eteisestä löytyy myös kiinteä kaappi, joka sekin on aiheuttanut päänvaivaa heti muutostamme lähtien. Kahdesta syystä: se on aivan liian pieni kuusihenkiselle lapsiperheelle ja toiseksi, sen lähes mustanruskea väri ei sopinut muuten kotimme ilmeeseen ollenkaan. Kaappi on kuitenkin uusi ja kuten sanottu, kiinteä (ja sen sisällä on sähköt) – eli sitä ei ihan noin vain vaihdeta. Joten me naamoimme sen.

Kotimainen Doorie tuli instagramissa vastaan ja ehdotti yhteistyötä, saimme heiltä Ikean kaappiin uudet ovet, peitelevyn sekä vetimet – volà, kaappi on kuin uusi! Doorie tarjoaa Ikean suosituimpiin kaappimalleihin erilaisia ovia sekä peitelevyjä, joilla saa kaappiin uutta tai personaallista ja laadukasta ilmettä. Värivaihtoehtoja löytyy monia. Tähän meillä olevaan Pax-mallistoon on tällä hetkellä valikoimissa neljä väriä: valkoinen, harmaa, terracotta ja tämä meillä oleva mud. Ovet valmistetaan Suomessa.

Systeemi on tosi yksinkertainen, ovet vain vaihdetaan ja niihin käy vanhat saranat, sekä peitelevyt ruuvataan sisäpuolelta kiinni. Koska kaappmme on niin korkea on sijoitettu toiselta puolelta seinää vasten, meille riitti ovien lisäksi vain yksi peitelevy. Tummanruskea runko ei näy edes ovien alta, sillä Doorien ovet ovat Ikean ovia hieman korkeampia juuri tästä syystä. Eli kaapin alkuperäisen rungon värillä ei ole mitään väliä, se kyllä peittyy.

Doorien tuotteiden asennuksen luvattiin olevan yksinkertaista ja siltä se kuulostaa ja instagram-videoissa näyttääkin, mutta me kuitenkin tilasimme ammattilaisen hoitamaan asennuksen ja samalla saimme muutaman muun poraa vaativat asian kotona paikalleen. Ammattilaisella ovien, sivulevyn ja vetimien asennukseen meni aikaa puoli tuntia, joten sanoisin että tämä olisi meillä ollut sellainen reilu tunnin (kahden) homma, taaperon pyörisessä samalla jaloissa 😀

Uusi kaapin väri ei tuonut eteiseen tietenkään yhtään lisää toiminnallisuutta, mutta kaunis väri kuparisine vetimineen saa hymyn huulilleni joka kerta kun ripustan takkini sinne. Vaalea väri antaa luonnollisesti myös lisää tilantuntua huoneeseen ja koko eteinen tuntuu nyt harmonisemmalta.

Ikean juuttimatto on toiminut eteissä hyvin ja sopii kivasti värimaailmaan. Pyöreistä saarnisista naukoistakin tykkään, vaikkeivät ne välttämättä kaikista käytännöllisimmit olekaan. Tuo Vitran lokerikko sen sijaan on ollut alusta saakka niin mieheni kun minunkin mielestäni väärä valinta tuohon. Onneksi sille on paikka poikien huoneessa, mutta sitä ennen pitäisi keksiä jotain sen tilalle. Kylppärin valkokatkaisijoiden ja lattialämmityksen säätönapin paikka vain asettaa aika paljon rajoituksia sille, mitä siihen voisi laittaa. Ideoita otetaan vastaan!

Laitan kohta Ig-storyyni videota kaapin muutoksesta ja itse eteisestä, josta saa kuvia paremmin selkeämmän kuvan.