Moni teistä ei ehkä tiedä, mutta olen aikoinani ollut yli kolme vuotta töissä hotellin respassa vastaanottovirkailijana ja esimiehenä. Olikin tosi kiva kun sain yöpymisen Indiedaysin ja Hotel Indigo Helsinki Boulevardin yhteistyön kautta ja pääsin vuorostani itse asiakkaaksi ja leikkimään hotelliarvostelijaa. Ystäväni Kaisu täytti samana päivänä komeat 30-vuotta, joten nappasin hänet mukaan hotelliin vähän hemmoteltavaksi.

Uusi Hotel Indigo Helsinki Boulevard sijaitsee nimensä mukaisesti parhaalla paikalla Bulevardilla. Ihanien kauppojen, ravintoloiden ja puistojen ympäröimänä, keskellä kauneinta Helsinkiä. Vaikka hotelli onkin vain muutaman kilometrin päästä omasta kodistani ja Punavuoren kadut ovat enemmän kun tuttuja, tuntui siellä kävellessä ihan kun olisi lomalla ulkomailla. Eikä kuuma ja aurinkoinen hellepäivä ainakaan vaikeuttanut siihen fiilikseen pääsemistä. Kyllä pieni irtiotto niistä kotiympyröistä vaan tekee hyvää.

Meidän päivän agendana oli siis nauttia kesäpäivästä, ottaa rennosti, syödä jotain ja valmistautua sitten hotellihuoneessa illan synttäridinnerille. Koska hotelli sijaitsee DesignDistrict alueella, ja on sen jäsen, kävimme pyörähtämässä myös parissa lähistöllä olevassa sisustuskaupassa. Oli tarkoitus käydä myös etsimäaaä jotain vaatetta illaksi, mutta helle ajoi meidät kuitenkin lopulta mielummin ilmastoituun hotellihuoneeseen kuohuviiniä nauttimaan. Hotellin henkilökunnalta saa hurjan paljon kivoja vinkkejä kaupungin tutkiskeluun, ravintoloihin ja shoppailumahdollisuuksiin.

Hotellin yhteydestä löytyy kaksi erilaista ravintolaa, toinen niistä on Soup & Juice, joka keskittyy maistuviin salaatteihin, keittoihin, ruokaisiin leipiin sekä tilauksesta valmistettuihin mehuihin. Me lainasimme hotellista pyörät, kävimme nappaamassa ravintolasta mukaamme mehut, sheikit ja maistuvat leivät ja pyöräilimme viereiseen Koffin puistoon niitä syömään. Oli tosi kiva kun niin mehut, pirtelöt, leivät ja salaatit sai päättää ihan mielensä mukaan. Kookos-minttu-banaani shake oli ehkä ihanin juoma aikoihin, suosittelen!

Hotel Indigo on IHG:n ’upscale’ –tason boutique-hotellibrändi, joka tarjoaa asiakkailleen ainutlaatuisen hotellikokemuksen. Maailmalla on yli 60 hotellia eri puolilla Amerikkaa, Eurooppaa ja Kiinaa, ja maailmanlaajuinen kasvu jatkuu vahvana. Ja Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo hotelli löytyy nyt siis osoitteesta Bulevardi 26. Kaikille hotelleille on yhteistä, että ne sijaitsevat lähellä ostospaikkoja, ravintoloita, gallerioita ja musiikkia – aiheita, jotka tekevät jokaisesta naapurustosta omaleimaisen. Jokainen hotelli on yhtä yksilöllinen kuin sen lähiympäristö: ruokalistat, musiikki, taideteokset ja valokuvat välittävät kaikki samaa tunnelmaa.

Hotellin persoonalliseen sisustukseen on todella panostettu, mutta se on silti ihanan rento. Sisustuksen elementtejä ovat suunnitelleen palkitut Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen. Meidän huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, joka on tyyliltään industrial henkinen. Se on saanut inspiraationsa viereisestä Hietalahden telakasta. Huoneesta löytyy muunmuassa Nesperosson kapselikahvikeitin, ilmainen minibaari ja kylpylähenkinen kylppäri sadesuihkuineen, kylpytakkeineen sekä Avedan tuotteineen. Sänky oli täydellinen ja ihanan muhkea. Samanlaiset 100% egyptiläistä puuvillaa olevat petivaatteet on pakko saada omaan kotiinkin.  Saunat, kunto ja- joogasalit jätimme tällä kertaa väliin, vaikka houkuttelevilta kuulostivatkin.

Oli tosi ihana päästä juhlimaan ystävää vähän spesiaalimmissa merkeissä, ei muuten mikään huono lahjaidea mielestäni muutenkaan tällainen! Vähän skumppaa ja kakkua huoneessa, laittautumista, aurinkoa  kaupungilla ja aamulla aamisbuffettia Bröd Punavuoressa. Ihana kesäviikonloppu!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää 😀 Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikonloppuna vietetiin kavereiden kesken kesän ekoja festareita. Uuden uutukainen Sideways järkättiin nyt ekaa kertaa ja festarialueena toimi Helsingin Teurastamo. Ihan uusien tapahtumien kanssa saa usein vähän jännittää, että mitehkän kaikki siellä toimii, mutta tässä tapauksessa kaikki toimi oikein hienosti. Ensinnäkin tuo Teurastamon alue on kiva ja tunnelmallinen ja selvästi oikein mainio myös vähän isommille festareillekkin. Tapahtuma oli loppuunmyyty, mutta silti kokoajan oli mukavan väljää eikä mitään ihmisryntäyksiä tai ruuhkia ollut. Toki vessaan sai välillä jonottaa, mutta se nyt olikin odotettavaissa. Perinteisten keikkojen lisäksi tarjolla oli myös puheohjelmaa, bingoa, pelihalli, taidenäyttely ja pingistä. Ja se ruoka! Festareiden ruokatarjonta oli huippua (ja hyvää). Niin hyvää ettei yhtäkään kuvaa ruoista näköjään olla maltettu ottaa.

Musatarjonta oli luonnollisesti myös hyvä ja kiinnostava. Ja sopivan monipuolinen. Kyllähän me keikkoja käytiin katsomassa, mutta tällä kertaa ei juostu kello toisessa ja ohjelma toisessa kädessä lavalta lavalle, vaan fiilisteltiin enempi kavereiden kanssa vaan mahtavaa säätä ja toistemme seuraa. Oli kiva törmätä lisäksi vielä niin moneen tuttuun!

Oikein ihana festarikesän aloitus siis. Viikonloppu meni ohi taas aivan liian nopeasti. Onneksi näitä reissuja tulee vielä kesän mittaan. Ja toivottavasti Sidewaysiä järkätään myös jatkossa, sillä 5/5.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.