ISOVELJET

17/07/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa ISOVELJET

Alkaa näitä veljeksiäkin jo vähän jännittämään, että milloin se pikkusisarus sieltä oikein syntyy. Vauvaa ollaan kaikki odotettu niin suurella innolla ja rakkaudella, että sitä on ihan vaikea kuvailla. On ihan sanoinkuvaamattoman ihana nähdä miten vilpittömän onnellisina ja malttamattomina tulevat isoveljet odottavat pikkuista.

Ikäeroa vauvalla tulee olemaan isoveljiinsä huimat 7, 9 ja 14 vuotta. On ollut ihana seurata Kaapon ja Elviksen kasvua yhdessä pienellä ikäerolla. He ovat aivan erottamattomia. On myös jännittävää nähdä minkälainen suhde syntyy, kun sisarusten välillä onkin monen vuoden ero.

Sen ainakin tiedän, että innokkaita apukäsiä tulee olemaan. Pojat ovat nimittäneet itsensä jo ainakin titteleillä Tutin etsijä, Hyssyttäjä sekä Vaipantuoja. En myöskään usko että innostus tai uutuudenviehätys vauvasta vähenee heti ainakaan paljoa. Pojat kuitenkin viettävät joka toinen viikko toisessa kodissaan, joten siinä ajassa ehtii varmasti tulla ikävä. On myös vaikea kuvitella mitään suurempaa mustasukkaisuus-draamaa, kun sellaista ei ole ikinä ennenkään ollut. Isoveljet ymmärtävät että vauva tarvitsee eritavalla huomiota ja hoivaa ja luulen heidän olevan vain ylpeitä siitä että voivat auttaa.

Sen lisäksi että odotan jo kovasti että pääsen näkemään millainen tuleva vauvamme on, odotan ihan hirväesti sitä että nään nämä sisarukset yhdessä. Sydän sulaa varmasti ihan välittömästi.

Hullua myös että tuosta minun vauvastani tulee ihan pian isoveli. Pidän Elvistä vieläkin niin pienenä, voin vain kuvitella miten hän kasvaa silmissäni yhden yön aikana heti kun nään hänet pienen vastasyntyneen vierellä. Pojat muuten kutsuvat toisiaan hellyyttävästi aina iso -ja pikkuveljinä, sen kuulemisesta tulee itselleen aina todella hyvä mieli – toivottavasti uuden tulokkaankin kanssa tulee yhtä lämpimät ja rakastavat välit.

Elvikset paita ja shortsit saatu Miniaislingista


HEI ME MUOVAILLAAN

1/06/2017

Kaupallisessa yhteistyössä Hasbron Play-Doh muovailuvahojen kanssa, me pistettiin poikien kera pystyyn kokkipaja. Olen itse vähän huono osallistumaan lasten leikkeihin, eikä perinteinen paperi, sakset, liima -arskartelukaan ole ikinä tuntunut ihan omalta jutulta, mutta muovailu sen sijaan yhdistää koko perhettä.

Tykkään muovailuvahasta monesta eri syystä. Ensinnäkin se on ihanan helppo ja sopii kaiken ikäisille. Lisäksi se ei sotke ja se on tosi helppo siivota pois. Mutta ennenkaikkea, muovailuvahalla vaihtoehdot ovat loputtomat. Muovailuvahalla voi tehdä ihan mitä vaan, loihtia erikoisia eläimiä, muotoja, kirjaimia tai kuten me tällä kertaa, järjestää Italialaiset illallisjuhat.

Itseäni alkoi jo lapsena kiehtomaan muovailuvaha myös erilaisten telkkarista tulleiden animaatioiden vuoksi. Teininä tuli kavereiden kanssa myös tehtyä muutama stop-motion elokuva muovailuvahan avulla. Nykyisin muovailuvahan ihanan vieno marsipaaninen tuoksu vie edelleen mennessään niihin lapsuuden muistoihin. Pojatkin komensivat minua, että lopeta jo se purkkien nuuhkuttelu!

Meillä oli tosiaan pieni kokkailupaja Play-Doh Kitchen Creation –sarjan tuotteiden kanssa. Aluksi tehtiin erilaisia pastoja koneiden avulla, mutta pian italialaistyyppinen suunitelmamme jo alkoikin rönsyilemään. Eikä siinä mitään, kivaa vaan kun kaikki saavat päästää mielikuvituksensa valloilleen! Muovailu onkin parhaimmillaan leikkimistä ja yhdessäoloa sekä erilaisten asioiden oivaltamista.

Ruokapöytäämme valmistui avaruusspaghetin, zombieporkkanoiden sekä karkilta maistuvien kalafileiden lisäksi muunmuassa maailman paras avocadohampurilainen, kuusta tehdyt ranskalaiset sekä kameleonttitortellineja. Lisää hauskuutta yhdessä tekemiseen toivat Play-Dohin keittiövälineet, kuten hella josta oikeasti kuuluu paistamisen ääntä. Pastakonetta, lautasia ja leikkuulautoja oltiin hyödynnetty fiksusti niin, että samalla niissä on erilaisia muotteja, kuten kasviksia. Myös nuo vahojen värit ovat ihan mielttömiä, neon keltaista, punaista ja oranssia, vau!

Muovailu näytti vievän meidät kaikki ihann mukanaan ja oli tosi ihana istua, höpötellä ja hassutella yhdessä ja välillä sitten hetkeksi keskittyä ja syventyä sinne omaan mielikuvitusmaailmaan. Lopuksi toki syötiin. Ensi kerralla meinataan kokkailla sushia!


SKIDIT KIASMASSA

6/06/2015
Kommentit pois päältä artikkelissa SKIDIT KIASMASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.