TESTISSÄ VEGME + VEGAANISET TACOT

26/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa TESTISSÄ VEGME + VEGAANISET TACOT

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarket & Indieplace kanssa

Minusta on ollut ihana huomata, miten kauppojen valikoimiin tulee jatkuvasti uusia kasvisvaihtoehtoja ja kasviperäisiä tuotteita. Proteiinihyllyn kasviperäisten tuotteiden kasvuun olen kiinnittänyt jo jonkin aikaa sitten huomiota ja ne tuntuvat vain valtaavaan kokoajan entistä enemmän tilaa.

Omalla kauppareissulla tulee harvemmin kuljettua eineshyllyn kautta, mutta joskus sieltäkin tulee napattua jotain nopeaa ja helpposti lämmitettävää välipalaa lasten harrastuspäiville. Nyt kuitenkin kävin lähi K-Supermarkettimme valmisruokahyllyn oikein ajatuksella läpi ja hymy nousi huulilleni. Valmiita kasvis -että täysin vegaanisia ateriakokonaisuuksia oli siellä ihan todella paljon. Niin tutuilta vanhoilta merkeiltä, että ihan pelkästään kasvipohjaiseen ruokaan panostavilta uutuuksilta.

Yksi näistä uusista tuttavuuksista on VegMe, joita saa vain K-ruokakaupoista. VegMe-sarjaan kuuluu erilaisia poikkeuksellisen maistuvia kasviproteiineja että valmisruokia ja -kastikkeita. VegMen tuotekehityksen taustalla onkin ajatus muuttaa ihmisten mielipiteitä kasvisruoasta ja tarjota herkullisia ja maukkaita vegaanisia proteiinivaihtoehtoja ruokapöytään – ihan kaikille.

Ei ole enää mitenkään erikoista, että myös sekasyöjät vaihtavat osan käyttämästään proteiinista kasviperäisiin tuotteisiin – ja sehän on aivan mahtavaa! Hienoa, että uusia, helppokäyttöisiä ja hyvän makuisia sekä koostumukseltaan erilaisia tuotteita löytyy pikkuhiljaa ihan pienimmistäkin lähikaupoista.

VegMe-kasviproteiineihin kuuluu rouhe, palat sekä pikkupullat, valmiista vegaanisista VegMe-aterioista löytyy pullat&muussi, tikka masala sekä thaipannu. Näiden lisäksi sarjaan kuuluu erilaisia kastikkeita. Tuotteet valmistetaan soijaproteiinista ihan erityisellä menetelmällä, jossa kasviproteiini maustetaan savustetun veden ja savustetun luomurypsiöljyn avulla. Prosessin ansiosta tuotteet saavat mehukkaan ja lihamaisen rakenteen. VegMen soija on vastuullisesti tuotettua ja peräisin valvotuilta tiloilta Euroopasta, joten tuotteiden koko toimitusketju tunnetaan viljelmille asti.

Me olemme maistaneet uutuuksista nyt sekä VegMe-pikkupullia että rustiikkisia paloja – jauhisrouhe myytiin kaupastamme heti loppuun. Nuo pikkupullat ovat ihan superhelppoja vaikkapa pastakastikkeeseen. Ne ovat maistuvia, pehmeitä ja todella mehukkaita. Meillä taapero syö niitä ihan sellaisenaan lämmitettynä.

Vegan bitesit eli rustiikkiset palat ovat myös todella ”lihaisia” ja maukkaita. Uskon että näistä tulee monen muunkin suosikki! Paloilla voi korvata lihaa ja broileria erilaisissa kastikkeissa ja padoissa, mutta maistuvat ne kylmänäkin vaikka salaatissa. Palat säilyvät sisältä ihanan mehukkaina vaikka niitä paistaisikin pannulla pitkään, koostumus muistuttaa mielestäni paljon kanaa.

Tällä kertaa me laitoimme rustiikkipaloja tacojen väliin. Meillä tulee syötyä tacoja aika usein. Ne ovat niin meidän aikuisten kun lastenkin mieleen, kun jokainen voi laittaa juuri niitä omia lempitäytteitään. Kuitenkin pitkään aina saman kaavan ja täytteiden mukaan mennessä alkoi tuntumaan, että kaipaamme jo vähän vaihtelua. K-Supermarketin sivuilta löytyikin aivan ihana, vähän erilainen resepti vegaanisiin tacoihin.

Tässä todella helpossa ja nopeassa ohjeessa VegMe-palat paistetaan pannulla chilin kanssa ja tehdään teryaki-kastikkeesta, limestä, soijasta ja seesaminsiemenistä sille ihana kastike. Reseptissä käytettävän punakaalin rapeus yhdistettynä pehmeään avocadoon teki tästä yhden tämän hetken lemppariruoistani. Ja lapsetkin tykkäsivät, etenkin juuri noista paloista, vaikkakin ohjeella aika tulisia olivatkin. Alkuperäinen resepti löytyy siis täältä

Lisää muita nopeita arkireseptejä löytyy K-Supermarketin sivuilta. Oletteko jo ehtineet tutustua uusiin VegMe-tuotteisiin? 


ARKI 4

25/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKI 4

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 4.

Aurinko – tämä aihe ansaitsee useamman kuvan. Ihana aurinko on paistanut tällä viikolla monena päivänä ja antanut taas ihan uudenlaista puhtia arkeen. Lasten kanssa ollaan vihdoin päästy ulkoilemaan myös muutenkin kun pilkkopimeällä. Kaikki näyttää kotonakin niin paljon kivemmalta auringon valaisemana, jopa kaaos. 

Uni – kun sänky näyttää aamulla tältä, kertoo se, ettei yö ole sujunut ihan toiveiden mukaan. Viikkoon on mahtunut hyviä ja huonoja öitä ja aivan liian aikaisia herätyksiä. 

Palkkiopullalla – pojat toimivat tunnin ajan kuvausapunani ja pääsivät palkkpullalle kahvilaan. 

Ei saa kiivetä! – tarvitseeko sanoa enempää. No sen verran voin kertoa, että osa tuoleistamme majailee nykyään parveekkeella. 

Vanhemmat postaukset:
Arki 1 & 2
Arki 3


HIUSPÄIVITYS HARMAISTA, HIUSTEN LÄHDÖSTÄ SEKÄ ÄRSYTTÄVISTÄ PIKKUHAITUVISTA

24/01/2020

Viimeisimmät hiuspostaukseni ovat käsitelleet aihetta hiusten lähtö, mutta onnekseni tämä postaus käsittelee päinvastaista aihetta – hiusten runsan lähtö on nimittäin loppunut ja uusia vauvahaivenia puskee (kuten kuvistakin voitte havaita) vähintään kaikkien pudonneiden tilalle.

Hiustenlähtö raskauden jälkeen on normaalia ja se tapahtuu lähes poikkeuksetta melkein jokaiselle synnyttänneelle. Myös minulle, kuten edelliskerroillakin, mutta tällä kertaa huomasin jotain olevan vialla, kun minulle normaalin kolmen kuukauden sulkakadon sijasta hiuksia irtosi tuppoina vielä puolen vuoden jälkeenkin.

Jo tuolloin epäilin syynä olevan minulle ensi kertaa asenetun hormonikierukan, vaikka jotkut muut syytä epäilivätkin. Koska koin kierukan aiheuttavan minulle muitakin vaivoja, otin sen viime toukokuussa pois ja kaskummaa – hiustenlähtö loppui myös siihen paikkaan! Jo muutama päivä kierukan poiston jälkeen huomasin suihkussa ja hiuksia harjatessa ison eron. Käteen jäikin kahdenkymmenen hiuksen tupon sijaan vain kaksi hiusta.

Onneksi minulla on paksut hiukset ja vaikka hiuksia lähti hirvittävältä tuntuva määrä, niitä myös kasvoi kokoajan lisää. Ikävintä hiustenlähdössä siis kaljuuntumisen pelkoakin enemmän oli se, että niitä hiuksia oli kokoajan joka paikassa. Lattioilla, sängyssä, vaatteilla ja vauvan suussa… jonka lisäksi viemäri tukkeutui todella nopeasti. Tuolloin hiukseni olivat kaiken lisäksi vielä pitkät.

Vähän ennen kierukan poistamista leikkautin hiuksistani viimeisetkin, pari vuotta aiemmin vaalennetut raidat pois. Nyt olen siis ollut keväällä vuoden ihan omalla hiusvärillä – ensi kertaa sillen ala-asteen! Oma hiusvärini on kauniin ruskea, mutta kuten luonnollinen hiustenväri kuulemani mukaan tekee, huomaan sävyn vaihtelevan niin vuodenajan kun ties minkä tähtien asennonkin mukaan.

Aika tarkkaan kaksi ja puoli vuotta sitten bongasin päästäni myös ensimmäiset harmaat hiukset. Harmaita tuli todella malttiliseen tahtiin, kaksi syksyllä, yksi joulun alla… Varmasti niitä oli jossain alla enemmänkin ja ehkä niitä olisi voinut löytää päästä aiemminkin, jos en olisi värjännyt hiuksiani. Nyt, ehkä viimeisen puolen vuoden aikana, harmaitakin on alkanut löytymään entistä useammin, melkein viikottain.

Harmaat hiukset on helppo bongata värjäämättämöstä tummasta tukasta, etenkin kun ne usein ovat laadultaan vähän paksumpia – usein sellaisia törröttäviä jouhia. Tähän asti olen nyppäissyt harmaat yleensä pois, mutta muutama viikko sitten aloin pohtimaan, että tämä tapa on pakko varmaan jossain vaiheessa lopettaa. Mutta milloin? – kysyin instassani ja vastaukset olivat yksimielisiä: HETI!

Yksi sanoi ettei nyppäistyn harmaan tilalle kasva enää ikinä uutta, toinen sanoi että pois nyppääminen vain vahvistaa harmaita ja kolmas, että yhden nypätyn hiuksen tilalle kasvaa kolme uutta harmaata! Sitä jäin vielä miettimään, että ovatko vain uudet hiukset harmaita, vai muuttuvatko jo kasvaneet hiuksetkin itsekseen?

Joka tapauksessa päätin, että jätän harmaiden nyppimisen – tuskin nyt kuitenkaan ihan lähi viikkoina muutun harmaahapseksi (eikä sekään olisi mikään maailmanloppu). Tavallaan aika kiinnostavaa nähdä, miten omat hiukset muuttuvat nyt kevään ja kesän tullen. Ja vaikka kovasti tykkkään omasta väristäni ja on ihanan helppoa kun ei tarvitse miettiä mitään juurikasvuja, niin en myöskään sulje pois mahdollisuutta että joskus vielä värjäisin – tai ehkä ennemmin vaalentaisin hiuksiani. Kaikenlaisia hiustyyjä on tullut vuosien mittaan kokeiltua, mutta vasta juuri ennen tätä oman värin kasvatusprojektia pääsin blondien hiusten makuun.

Ihan aluksi yritän nyt kuitenkin keskittää kaiken energiani noiden raivostuttavien hiushaiventen kasvattamiseen. Kaikenlaisista kuritoimenpiteistä huolimatta ne sojottavat ihan mihin haluavat. Ensihätään ajattelin ainakin vaihtaa hiusharjani luonnonharjaksiseen, jotten ainakaan tee mitään hallaa enempää hiuksille ja aiheuta niiden katkeilua liian vahvalla harjallani.

Minkä ikäisinä teille on alkanut tulemaan kunnolla harmaita hiuksia?