LUKSUSVAIHE (OLI JA MENI)

20/01/2020

Tiedän tiedän, kel onni on se onnen kätketöön, mutta luulisi että sitä voisi mielessään edes hurrata? Muutama ilta sitten vain mietin itsekseni, että jokohan sitä uskaltaisi pian sanoa ääneen, että meidän taapero on nukkunut lähes pari viikkoa koko yön heräämättä omassa sängyssään- sellaiset 11 tuntia putkeen.

Ajattelin, että ehkä seuraavana päivänä uskaltaisin asiasta jo hiiskua ääneen – kun samantien ne sitten yöt taas muuttuivat. Ai hitsit miten tahmealta tuntuukin taas nousta keskellä yötä kun kutsu kesken omien unien käy. Tai onhan se tahmeaa ollut aiemminkin, mutta kun tähän luksukseen alkoi juuri tottua!

Lasten, etenkin näiden pienten, kanssa monet asiat menevät vaiheittain. Aina on joku vaihe ja ne voivat vaihtua ja muuttua myös tiheään. Usein tuntuu että pienet lähes lukevat ajatuksesi. Juuri on päässyt miettimästä, että kylläpäs se syö / menee nukkumaan / pukee / mitä vaan tosi kivasti niin seuraavana hetkenä tilanne on aivan toinen. Mutta onneksi se toimii myös toisinkin käy. Aina jos on vaikea vaihe, voi lohduttautua sillä, että kohta tulee uusi tilalle. Toivottavasti jokin hyvä.

Uutta täysien yöunien vaihetta odotellessa. Tai sitä vaihetta jossa lapsi siivoaa kaikki lelunsa itse :D ! Ja kiitollisena jokatapauksessa niistä muutamasta ehjästä yöstä, itsehän en toki osaa enää nukkua heräämättä mutta kyllä joukkoon mahtui muutama hyvinkin eheyttävä yö.