Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 3.

Muutto – Kahdeksan vuoden asumisen jälkeen äitini muutti ja minä kävin pikaisesti vähän auttelemassa. Vaikka uusi koti on ihana ja ihan lähellä vanhaa, iski itsellenikin pieni haikeus. Kai ne muutokset tuntuvat aina vähän sillä tavalla.

Päikkärit – Kotivanhemmuuden etuja on nukkua päiväunet silloin kun lapsikin nukkuu. Itsehän en tästä edusta juurikaan pääse enää nauttimaan, sillä työskentelen päivisin ja mies hoitaa lapsen. Mutta eräs päivä olin niin poikki, etten voinut muuta kun kömpiä peiton alle. Taapero nukkuu parvekkeella vaunuissa, joten hänet kuulee paremmin sohvalta.   

Tekemistä – tällä viikolla on puhuttanut pitkään jatkuneet tylyn harmaat ja sateiset säät sekä jatkuva pimeys. Ollaan yritetty keksiä paljon kaikkea tekemistä taaperolle (ja meille), ettei arki tuntuisi niin tylsältä ja aina saman toistolta. Vesiväreillä maalaaminen on hitti. 

Viikko 1 & 2

Otsikko kuuluu oikeasti MITÄ TEHDÄ LASTEN KANSSA KUN VAAN SATAA, ULKONA ON PIMEÄÄ JA SEINÄT KAATUVAT PÄÄLLE, mutta se oli liian pitkä. No, onneksi nyt tässä välissä on ollut myös vain vähän tihuttavia päiviä ja saatoin ehkä nähdä pienen väläyksen auringostakin, kunnes se taas laski.

Enkä kuitenkaan usko olevani ainut, joka alkaa vain olla ihan lopen kyllästynyt omaan lähileikkipuistoonsa ja ennekaikkea sitä ympäröivään ja kaiken allensa peittävään pimeyteen. Kokosin alle lasten kanssa helposti tehäviä juttuja, joilla pääsee hetkeksi irti kotiympyröistä ja samalla sadetta pakoon. Lista on hyvin Helsinki-keskeinen, mutta sovellettavissa toki muihinkin kaupunkeihin!

MUSEOT

Museot toimivat kaiken ikäisten lasten kanssa ja parhaimmillaan niissä pääsee purkamaan energiaa – ja samalla saa nauttia tottakai kulttuurista! Olen lasten kanssa huomannut, että jopa ihan rauhallisesti kierretty taidemuseokierros kuluttaa turhat energiat ja riehumiset, kun aivot hyrräävät täysillä kaikkien värien, muotojen ja yleisen ihmettelyn ansiosta. Tässä vielä muutama museo, joka toimii mielestäni eritysen hyvin lasten kanssa:

Kiasma on ihana ja aina niin kovin lapsiystävällinen. Tällä hetkellä Kiasman ylimmässä kerroksessa on käynnissä vielä muutaman viikon ajan Istantilaisen Ragnar Kjartanssonin musiikillinen videoteos The Visitors, joka ainakin sai koko lapsikatraani hiljaiseksi. Video kestää kaikenkaikkiaan noin tunnin, mutta sitä voi piipahtaa katsomassa missä välissä tahansa – eikä paikallaan tarvtse istua, vaan tilassa voi kierrellä rauhassa ja välillä vaikka katselemassa ikkunasta kaupungin näköalaa. Helsinkgin nykytaiteen museossa järjesteään lapsille myös paljon omaa ohjemaa, kuten vauvojen värileikkiä ja erilaisia pajoja. Alle 18v ilmaiseksi näyttelyihin, kaikille ilmainen pääsy kuun ensimmäinen perjantai.

Luonnontieteellinen museo on jännä ja siellä riittää ihmeteltävää tunneiksi. Tämäkin sopii mielestäni kaiken ikäisille lapsille. Näyttelyt ovat hyvin mielenkiintoisia ja hienosti koottu, lapsille löytyy myös paljon tekemistä, kosketeltavaa, tehtäviä yms. Liput 15/7e, kuukauden ensimmäinen perjatai ilmainen pääsy.

Suomen kansallismuseo on myös helppo ja kiva paikka lasten kanssa. Museon vintillä on varattu lapsille kaikenlaista erilaista puuhaa, jossa samalla leikin lomassa Suomen historia tulee tutuksi. Meidän lapsia on myös kiehtonut kovasti erihistoriallisia esineitä sisältävä näyttely. Alle 18v ilmaiseksi, kaikille vapaa pääsy joka perjantai klo 16-18.

Lastenkaupunki sijaitsee Helsingin vanhimmassa talossa Senaatintorin laidalla. Museo toimii osana kaupunginmuseota ja suunnattu nimensä mukaisesti lapsille. Siellä voi tutustua vanhanaiakiseen kouluun, 70-luvun mummolaan, leikkiä teatteria, kauppaa – kaikkeen saa koskea ja kokeilla. Tutkittavaa löytyy paljon. Soveltuu mielstäni parhaiten alle kouluikäisille, mutta kyllä vanhemmatkin lapset (ja aikuiset) pääsevät siellä leikin hurmaan. Vapaa pääsy.

WeeGee näyttelykeskus sijaitsee Espoon Tapiolassa ja se pitää sisällään eri museoita ja muuta taidetoimintaa. Ehdottomasti vierailun arvoinen on ainakin EMMA (yllä olevat kuvat sieltä), eli nykytaiteen museo, jossa on vielä ensi viikon käynnissä kuuluisa maailmaa kiertänyt näyttely Michael Jackson On The Wall. Vieressä oleva Lelumuseo hevonsenkenkä on taas kunnon nostalgiatrippi omaan lapsuuteen. Sieltä voi bongailla omasta tai vanhempien lapsuudestaan tuttuja leluja. Lapsille on myös useita leikkipaikkoja, kuten miniruotsinlaiva, ihan oikean lentokoneen matkustamo, kasarikoti leluineen (My Little Ponyt!) ja liukumäki. WeeGeen näyttelyihin ostetaan yhteislippu, joka on ilmainen alle 18 ja yli 70 vuotialle.

KIRJASTOT

Matalan kynnyksen tekemistä on lähteä kirjastoon. Aina ei tarviste edes lainata mitään. Ainakin meillä täällä Helsingissä lasten osastoilta löytyy paljon tekemistä, kuten leluja, piirustusta. Kirjastoon voi mennä vaan lueskelemaan tai pelamaan lautapelejä. Monissa kirjastoissa järjestetään myös ohjelmaa, kuten satujen lukua, leffoja tai lukukoiran vierailuja. Uuteen Oodiin ja etenkin sen kolmanteen kerrokseen kannattaa mennä käymään vähän kauempaankin. Ilmainen.

ASUKASPUISTOT

Kaupungin pitämät asukaspuistot tarjoavat päivittäin erilaisia ilmaisia kerhoja eri ikäisille lapsille. Useimmista asukaspuistoista löytyy ainakin kaikille avoimet vauva – ja taaperokerhot sekä perhekahvilat. Nämä ovat hyviä etenkin pienten lasten lasten kanssa kotona oleville. Samalla tapaa muita lapsia ja vanhempia. Myös useat seurakunnat tarjoavat perhekerhoja. Ilmainen.

UIMAHALLI

Koko perheen uimahallireissulla saa hyvin ajan kulumaan ja unet maittamaan. Yleisohjeena kuitenkin pidetään, ettei alle yksivuotiaan vauvan kanssa mentäisi yleisiin uimahalliin, sillä veden pitää olla tarpeeksi lämmintä sekä puhdasta ja kemikaalitonta. Kuitenkin osa kaupungin uimahalleista soveltuu myös vauvoille. Taaperoiden ja isompien lasten kanssa sitä voikin mennä sitten ihan vapaasti halliin kun halliin. Lasten -ja terapia-altaissa on sopivan lämmintä vettä yli yksivuotiaille. Hinnat Helsingissä alk 5,50/2,50e.

KASVITEITEELLISET PUUTARHAT

Helsingistä löytyy talvikaudella kaksi yleistä trooppista puutarhaa. Talvipuutarha sijaitsee Töölönlahden laitamilla ja sen tropiikkiin sekä kaktustarhaan on kiva poiketa lasten kanssa. Mukaan voi pakata eväät ja pitää piknikkiä orkideojen ja palmujen katveessa. Vapaa pääsy. Kaisaniemen kasvititellisen puutarhan kasvihuoneista löytyy muun muassa jättilumpeet sekä erilaisia lihansyöjäkasveja, jotka ovat ainakin meidän lasten mieleen. Kasvihuoneissa ihmetellessä saa halutessaan kulumaan useamman tunnin.  Liput 10/5e, vapaa pääsy kuun ensimmäisenä perjantaina.

KAVERILLE KYLÄÄN

Vaikka oman kodin seinät tunuvat kaatuvan päälle, voi kaverin seinien sisällä olla ihan eri tunnelma. Tuppaudu siis kiluvan laumasi kanssa kaverille tai mummolaan kylään. Uudet nurkat ja lelut piristävät ja omaan kotiin on taas kiva palata uudella energialla. (pullapitkon hinta)

Mitä muita vinkkejä kyllästyttävien sadepäivien varalle teillä olisi lasten kanssa toteutettavaksi – jos siis haluaa kotoa pois?

Vaikka mennään jo reippaasti tammikuun puolta väliä, pakko vielä pistää ilmoille tämä perinteinen viime kuun kuukausilistaus, joka jäi kaikkien vuosikymmen ja vuosikoosteiden jalkoihin.

Joulukuussa:

– käytiin koko perhe uudistetussa uimahallissamme
– matkustettiin töpätäydessä junassa Tampereelta poikien kanssa
– mies täytti 40 vuotta
– vietettiin joulua isolla porukalla Espoossa
– koristeltiin lasten kanssa pipareita
– tanssin 8 asti aamulla
– ostin kaksi kallista heräteostaosta ja molempia kadun
– allekirjoitin uuden blogisopimuksen
– pakotin ensin miehen ja sitten vielä toisen kerran lapset kanssani joulumarkkinoille
– olin karusellin kyydissä
– käytin hiuspantaa
– suunnittelin hammaslääkärin varaamista
– kahden vuoden asumisen jälkeen saatiin ekat verhot (makkarin) ikkunaan
– hoitokukka qlivia alkoi yllättäen kukkimaan
– Kaapo osallistui nelosten pormestarin tanssiaisiin
– askartelin lasten kanssa (en ikinä asrkartele!)
– molemmat pojat halusivat (ja saivat) lopettaa toisen harrastuksensa
– lähdin kesken koulun joulujuhlan jälkeisestä vanhempien kokoontumisesta (introvertti erakkoluonteeni ei vaan pysty)
– yritin vähän höllätä, mutta ei se onnistunut
– isäni kävi puolestani ikeassa (!!!)
– taapero oppi paljon uutta, kuten sanomaan nimensä
– saatiin melkein minuutti lisäaikaa viime vuoteemme, sillä katsoimme läppäriltä uudenvuodenohjelman kautta kelloa, emmekä tajunneet että se tuli pienellä viiveellä

Ymmärrän miksi monet kaipaavat lunta, ilman sitä on kovin pimeää ja muutenkin talvi ilman lunta tuntuu luonnottomalta. Itselleni riittäisi kuitenkin hyvin muutama pakkasaste, aurinkoinen kirpeä ilma ja kaikkea kaunistava jäähuurre. Kuten viikonloppuna oli.

Lapset kuitenkin kaipaavat pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, laskettelemaankin olisi kuulemma kiva päästä. Ymmärrän. Itse katselen haaveillen äkkilöhtöjä aurinkoon. Tajusin, että minulle on oikeastaan melkein ihan sama mikä vuodenaika on, onko lunta vai ei, kunhan paistaa aurinko.

Viikko 1 – Vuosi alkoi omalla ajalla. Kolme yötä yksin kotona, nukuin niin hyvin kun pystyin, luin 1,5 kirjaa, kävin uimassa, nautin ja latasin akkuja.

Viikko 2 – Koululaisten viimeinen lomapäivä ja ulkona jatkuva kaatosade. Päätin lähteä yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa purkamaan energiaa Hop Loppiin – kuten ilmeisesti kaikki muutkin 73 603 Helsinkiläistä perhettä

Viikko 2 – Porkkalapasta. Tein joulun alla niin paljon porkkalaa, että sitä päätyi myös pakkaseen. Eräs ilta tein siitä perheelleni pastaa fenkiloin ja kaurakerman kanssa. Lapset yökkivät ja tökkivät vain lautasiaan, toinen lähes itki ja mieshän kieltäytyi kokonaan kauniisti. Ei jatkoon.

Toteutin viime vuonna blogissa postaussarjan, jossa jaoin yhden arkisen kännykkäkuvan joka viikolta, 52 viikkoa 52 kuvaa. Kuvat käsittelivät muun muassa vauvan varttumista taapeoksi ja kaikkea siihen liittyvä, kuten sairastelua, unikoulua, syömään oppettelemista, koululaisten arkea kuten uusia harrastuksia, etappeja ja peruskommelluksia sekä omaa elämääni eli töiden aloitusta, juhlia, matkatkoja, tapahtumia.

Postaussarja oli siitä kiva, että sen ansiosta oli matala kynnys julkaista jotain ihan tavallista, välillä jopa ihan tärähtäneellä kuvalla – tuntui että jopa mitä rosoisempi kuva, sen aidompaa. Kyselin loppuvuodesta myös teiltä, tahtoisitteko postaussarjan jatkuvan tänä vuonna. Moni vastasi että KYLLÄ (eikä kukaan että ei), joten jatkan sitä siis ehdottomasti!

Viime vuonna onnistuin pitämään itseni kurissa ja julkaisemaan vain yhden kuvan per postaus, vaikka monesti olisi tehnyt mieli jakaa viikolta useampikin kuva tai tapahtuma. Tänä vuonna aion toimia niin, eli ei liikoja sääntöjä – kuvia viikolta voi tulla siis yksi tai kymmenen.

Ja jos joskus sattuu niin, että koko kuva unohtuu julkaista (kuten nyt kävi) voi muutaman viikon ynnätä myös yhteen. Tämän myötä otsikkokin lyhenee arkikuvasta ihan vaan arjeksi.

ps. Muistathan että voit ottaa blogini kätevästi seurantaan Facebookissa että Blogit.fi sekä Bloglovinin kautta. Näin et missaa uusimpia postauksia! Suora linkki uusimpaan postaukseen löytyy myös Instagam profiilistani!