SIEMENRAPEAT – TERVEELLISET HERKUT

23/01/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rosten Siemenrapeat & Indieplace kanssa
Sisältää tuotepaketin arvonnan!

Meillä koko perhe tykkää syödä simennäkkäreitä, mutta eritysesti sekä miestäni että vanhimpaa lastani voisi kutsua niiden suurkuluttajiksi. Näkkärit toimivat meillä niin aamu -ja iltapalapöydässä että ihan välipalanakin.

Hyvien ja terveellisten tuotteiden ei tarvitse maistua terveystuotteille ja siitä hyvänä esimekkinä ovat Turussa valmistetut, kotimaisen perheyrityksen Rostenin Simenrapeat-tuotteet. Tuoteperheeseen kuuluu monta eri makuista siemennäkkäriä (osa myös täysin gluutenittomana!) sekä siemenlastut (vähän kuin sipsejä).

Siemenrapeat ovat hyvin ravintorikkaita ja sisältävät paljon vatsalle hyvää tekevää kuitua, joten ne sopivat hyvin etenkin silloin, kun pitää saada pitkäkestoista energiaa – kuten juuri aamuisin tai koulupäivän jälkeen. Pellavan,- auringonkukan, -kurpitsan, seesamin -ja cihansiemeniä sisältäviä näkkäreitä voi helposti kutsua superfoodiksi.

Itse tykkään syödä simennäkkäreiden päällä herkullisia hummuksia ja avocadoa. Mieheni herkuttelee niillä taas useinmiten iltaisin, juustojen ja joskus viinilasillisen kanssa. Lapset taas tykkäävät rouskuttaa näkkäreitä joka välissä ihan sellaisenaan tai viikonloppubrunsseilla sitten vähän hienommin maapähkinävoin, banaanin ja mustikoiden kanssa. Siemennäkkileivät ovat tosi hyvä vaihtoehto myös gluutenitonta sekä FODMAP ruokavaliota noudattaville.

Maistoimme viime viikolla ensimmäistä kertaa noita Simenrapeat lastuja ja täytyy sanoa, että varmasti tullaan niitä ostamaan jatkossakin, kun kaivataan jotain pientä naposteltavaa esim leffaan tai vaikkapa reissun päälle. Minusta on ihana, että lapsille voi hyvillä mielin tarjota jotain terveellistä snäksiä, jota he itse pitävät suurena herkkuna (ja ahmivat lähestulkoon kaksin käsin). Poikien lempimauksi näistä lastuista valikoitui Paahdettu Sipuli & Seesami, oma suosikkimakuni on ehkä tuo Merisuola & Rosmariini.

Siemenrapeat-siemennäkkäreitä on jo niin monta eri makua, että niistä on tosi vaikea nostaa yhtä suosikkia yli muiden. Näitä hummus -ja avocadoleipiä söin aamupalan ja lounaan yhdistelmäksi viimeksi Kurpitsansiemen & Pellava näkkärin päällä ja se oli ainakin nappivalinta. Tässä näkkärissä on 72 % siemeniä, mikä sopii omaan ruokafilosofiani, enemmän on enemmän, kanssa hyvin yhteen. Ei todellakaan ala hetkeen nälkä vaivaamaan tälläisen setin jälkeen!

Yhdellä leivällä minulla oli puolikas avocado viipaloituna, sesaminsiemeniä sekä ripaus suolaa ja pippuria. Toisella leivällä punajuurihummusta jonka päällä Seame & Chia Lastumurusia sekä korianteria. Kolmannella leivällä muussattua avocadoa ja rapeita ituja. Neljännellä chilihummusta, kikherneitä sekä ripaus paprikajauhetta. Nam!

Kuten tästäkin näkee, ruoassa voi oikein hyvin mennä niin terveys että hyvä maku edellä – toinen ei rajaa toista pois. Siemennäkäreiden kanssa voi keksiä vaikka minkälaisia erikoisiakin makuyhdistelmiä – makeita ja suolaisia, ja ne toimivat hyvin koko perheelle, nopeiksi välipaloiksi tai täyttävämmäksi kokonaisuuksiksi.

Ja sitten siihen arvontaan! Millaiselle Siemenrapeat-tuotteelle olisi mielestäsi kysyntää? Tuleeko valmiiden näkkäreiden että lastujen lisäksi mieleen jotain, joka teidän perheessänne voisi toimia? Kerro ajatuksesi kommentti-osioon, niin olet mukana herkullisen Siemenrapeat-tuotepaketin arvonnassa! Arvonta päättyy 30.1.2020.


HAVAINTOJA HYVINVOINNISTANI

3/04/2017

Kaupallisessa yhteistyössä LähiTapiolan kanssa, aloitin alkuvuodesta heidän uudessa hyvinvointivalmennuksessaan. Kerroinkin silloin, että sain ihan alkuun FirstBeat mittarin, joka mittasi muun muassa liikkumistani, untani sekä stressitasoja sekä palautumista. Tulokset analysoitiin ja käytiin läpi asiantuntijan kanssa.

Mittauksessa kävi läpi, että liikun ihan hyvin, mutta unen ja sen sen aikaiseen palautumiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tavoitteisiini kirjattiin siis, että opettelisin rauhoittamaan illat, menemään ajoissa nukkumaan sekä kiinnittäisin huomiota myös päivän aikana tapahtuviin pikku breikkeihin.

Hyvinvointivalmennukseen kuuluu myös oma Personal Trainer, jota olen tässä vuoden aikana tavannut nyt kolme kertaa. Edessä on vielä viimeinen tapaaminen, jossa käydään menneitä kuukaisia läpi ja tarkistellaan tuloksia.

PT Sami on ihan huipputyyppi, ja joka tapaamisen jälkeen mieleni on ollut tosi positiivinen ja motivaatio liikkumiseen korkealla. Olen joskus aiemmin saanut kuntosalijäsydeen kautta personal trainerin ja se kokemus oli oikeastaan aivan päinvastainen. Samin kanssa ollaan keskitytty siihen, että liikkuminen on kivaa ja tuntuu hyvältä. Ollaan yhdessä mietitty ja kokeiltu. Olen saanut sitä kautta kannustusta, eikä missään kohti olla puhuttu mistään laiduttamisesta tai muusta negatiivisesta, vaan hyvän olon ja mielen kautta lähestytty asioita.

Tapaamisen lisäksi olen siis saanut ihan oman treeniohjelman salille sekä viikkokohtaisen ohjelman, johon on yhdistetty vielä lenkkeillyä. Jokainen on viikko on vähän erilainen, välillä on iisimpiä viikkoja ja välillä mennään sitten vähän kovempaa. Parasta tiestysti olisi, jos PT tulisi joka kerta hakemaan minut kotoa lenkille, koska välillä on ollut aivan liian helppoa olla myös lähtemättä. Mutta tässäkin pääasia on se, että tekee edes joskus jotain.

Hyvinvointivalmennukseen kuuluu myös muutaman kerran viikossa sähköpostiin tulevat uutiskirjeet, jossa kerrotaan vaikkapa ravinnosta, unesta ja muista terveyteen liittyvistä asioista. Samoin treeniohjelma löytyy myös sähköisenä ja mallivideoiden kera.

Ensimmäisessä tapaamisessa tehtiin myös kehonkoostumusmittaus. Vielä viimeinen mittaus on edessä ja uskon kyllä lukemien olevan parempia ensimmäiseen kertaan verrattuna. Siinä etenkin lihasten ja rasvan määrä kiinnostaa, ei sinänsä vaikkapa se paljonko painan.

Yhteistyön myötä järjestimme myös lukijaillan, yhdessä samaan valmennukseen osallistuneiden Jennyn ja Nadjan kanssa. Oli tosi hauska tavata kasvokkain lukijoita ja yhdessä vähän miettiä myös näitä hyvinvointiin liittyviä asioita. Kaikki saivat halutessaan myös mennä kehonkoostumusmittaukseen, ja jokainen taisi siinä käydäkin. Minä testailin sillä aikaa uutta ”värinäpetiä”, jonka tarkoitus oli joko rentouttaa tai palauttaa. Makoilin siinä varmaan kymmenen minuttia jonka jälkeen meille tarjottiin vielä terveellinen iltapala. Voin kertoa, että voin kyllä tosi hyvin sen jälkeen! Samalla kun söimme Sami piti meille rennon luennon hyvinvointiin liittyen.

Osallistuminen hyvinvointivalmennukseen on vahvistanut sitä käsitystä, että hyvinvointi ja siihen satsaaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Arjen pienet valinnat ovat iso osa kokonaisuutta. Koko elämää ei siis tarvitse kertaheitolla muuttaa, vaan tehdä asioita joista pitää ja ottaa niitä osaksi tavallista arkea. Valita se omena suklaapatukan sijaan, mennä rappusia hissin sijasta ja niin edelleen. Ja jos sitä välillä ”repsahtaa”, ei se ole maailmanloppu, sillä se on vain pieni osa siitä muuten hyvästä kokonaisuudesta. Eikä kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa!

Omat tavoitteeni valmennuksen myötä olivat paremmat yöunet, vähemmän stressiä ja säännöllinen ateriarytmi. Tavoitteet ovat käyneet välillä toteen, välillä eivät. Mutta kyllä sanoisin, että olen nukkunut paremmin ja kiinnittänyt huomiota myös siihen, että muistaisin sen syömisen päivän mittaan – enkä vasta illalla. Hektisessä elämänvaiheessa se on useasti helpommin sanottu kun tehty, mutta annan itselleni ainakin kasipuol yrittämisestä. Jouduin laittamaan lähes kaikki isoksi käyneet housuni kirppikselle, joten kai tässä on edes vähän jotain oikein tehty.

Omat neuvoni voisivatkin olla, että kännykkä pois reilusti ennen nukkumaanmenoa, unirytmin säilyttäminen myös viikonloppuna, helppojen välipalojen ostaminen valmiiksi kotiin ja laukkuun, liikunnan merkkaaminen kalenteriin sekä reipas vedenjuonti. Näillä pärjää jo pitkälle.

Itse jatkan ainakin saliohjelmaa kun pääsen vihdoin tänään uudelle salille, vanhan yllättäen pistäessään ovensa säppiin. Ja samoin tuo aikaisin nukkumaan meno (ja aikaisin herääminen) toivottavasti jäävät päälle, vaikka vähän mummomaiselta se välillä tuntuukin. Yritän vältellä liikaa stressiä tai ainakin pysähtyä useammin relaamaan, kun elämä tuntuu liian hektiseltä.

Olisi kiva kuulla, että miltä teistä tämä muutaman kuukauden valmennus on teille antanut? Oletteko saaneet jotain vinkkejä tai mitä muita ajatuksia olisi näistä postauksista herännyt? Sen tiedän, että ainakin yksi teistä tilasi koko toimistolleen tuon samaisen FirstBeat mittauksen tätä inspiroituneena.


MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?

3/03/2016

Pizza himottaa, farkut ahdistaa ja olen tällä viikolla siirtänyt salille menoa jo kolme kertaa. Jotain on tehtävä. Tai vähän jo teinkin, mutta silti motivaatio on edelleen vähän hukassa. Olen ollut syksystä saakka kasvis -ja ajoittain täysin vegaanisellakin ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin välttämättä syönyt kokoaikaa mitenkään superterveellisesti. Kaikkea epäterveellistä herkkua kun saa vegaanisenakin. Suurin ongelmani ehkä kuitenkin on kasvisruoan useasti korkea hiilaripitoiuus ja siitä seuraava hiilareiden ja sokerin himo. En tiedä vaikuttaako muillakin hiilareiden syöminen niin, että niitä pitää vaan saada lisää ja lisää? Minulla ainakin. Ja munkkia päälle.

Päivässä tulee onneksi käveltyä aina yhteensä ainakin muutama tunti, mutta muuten liikuntakin on jostain syystä ihan unohtunut. Tuntuu että keho kaipaisi kunnon hikirääkkiä, mutta kun ei muuten joko huvita tai sitten ei ole siitä kuuluisaa aikaa. Sitten siitä tulee kaiken kukkuraksi vielä huono-omatunto kun ei ehdi tai jaksa. Pari päivää sitten latasin puhelimeen sitten appin nimeltään 7 min workout. Kyllähän ihmisellä  pitäisi ainakin seitsemän minuuttia päivässä olla aikaa jotain lihaskuntoa vähän tehdä. Huono-omatuntokin hälveni kun parina päivänä on sattunut kainaloissa sellaisiin lihaksiin, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.

Tuntui kuitenkin siltä, että tarvitsisin vieläkin lisää motivaatiota. Ajattelin selailla vanhoja postauksiani. Muistelin että siellä oli jotain sporttijuttuja, onnistumisia ja elämäntapamuutokseen liittyviä kirjoituksia. Muutaman postauksen jälkeen olin sanaton. Jotenkin ylpeä itsestäni. Miten se ala-asteelta saakka jojo-laihduttanut Minttu voikin kirjoittaa noin viisaasti. Yhdessäkään ruokavalioon, minäkuvaan, painonhallintaan tai hyvinvointiin liittyvässä postauksessa pääpointti ei ollut kaloreiden laskeminen, itsensä piiskaaminen tai muutkaan kepuliskonstit. Kaikista paistoi läpi itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja armollisuus.

Istuin siinä koneella, uunissa muhi kaalilaatikko ja olin juuri lähdössä kävelylenkille hakemaan pojat eskarista ja päiväkodista. Näinhän on juuri hyvä. Joo-o, toki olisin voinut syödä illalliseksi vain porkkanan ja juosta päiväkodille kolmen kilon painot nikoissa. Mutta en minä ole sellainen. En tykkää sellaisesta. Miksi sitten tekisin niin?

Se oli paras motivaatio mitä olisin voinut saada. Muistutus siitä että minä olen oikein hyvä tällaisena. Että liikun, vaikka sitten ”vain” lenkkeillen, koska se tekee hyvän olon. En siksi että yrittäisin mahtua kauneusihanteeseen. Sama juttu ruuan kanssa. Arvostan itseäni, joten haluan siksi syödä hyvin ja puhtaasti. Jos sen seurauksena mahdun paremmin farkkuihini, on se vaan plussaa. Mutta jos huomenna viikonlopun alkamisen kunniaksi syönkin pizzaa ja sen kanssa lasin viiniä, on sekin ihan ok. Koska jokainen on sen aina välillä ansainnut ja elämästä pitää nauttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.