Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mietiskelin tuossa jokuaika sitten työpisteen siirtämistä keittiöön. Tai vaihtoehtona oli joko laittaa sinne lasten leikkinurkkaus keittiövälineineen tai sitten työpöytä. Kyselin mielipidettä teiltä ja ehdottomasti eniten ääniä sai työpisteen sinne siirtäminen. Lapset sitten mielummin apuna ihan oikeassa ruoanlaitossa ja lelut sinne lastenhuoneeseen. Työhommien siirtäminen keittiöön on siitäkin järkevämpi homma, sillä siellä on kaappi jossa säilytän kaikki tärkeät paperit ja muut. Pääseepä nyt lähemmäs sitä.

Täällä uudessa kodissa työpisteen virkaa on nyt väliaikaiseti toimittanut tuo edellisessä kodissa tv-tasona ollut String-system hylly. Mutta sitä aiemmassa kodissa hylly toimi myöskin työpöytänä. Meillä oli silloin siinä Stingin työtaso, mutta möin sen muutama vuosi sitten tapeettomana. Nyt sille olisi taas käyttöä.

Tai oikeastaan en ole vielä varma tilaanko keittiön uuteen työpisteeseen tuohon Stringiin lisää osia, vai teenkö sen yhdestä toisesta hyllystä. Tuo korkeampi kokonaisuus jää kuitenkin olkkariin, vaihtaa vain paikkaa.

Monissa blogeissa on viimeaikoina näkynyt noita kotimaisen Lifesaverin uuden uutukaisia toimistotarvikkeita. Niitä löytyy monella eri kotimaisen suunnittelijan kuoseilla, mutta itse ihastuin heti tuohon tosi simppeliin Ruutuun. Tuotteet ovat sellaista ihanaa pehmeää ilmavaa muovia, tulee fläsärit jonnekkin sinne ysärin alkuun. Sain itsekkin pienen lähetyksen noita tuotteita ja kivasti sopivat omaan kotitoimistoon.

Teen siis kotona töitä – jos joku ei vielä tiennyt 😀 – mutta myönnettäköön, että aika usein näitä testejä tulee naputeltua jossain ihan muualla kun tuossa työpisteellä. Nytkin kirjoitan tätä sohvalla.

ps. Joko mun kuvamuokkausohjelma tai kameran säädöt on jotenkin oudot, sillä kuvat muuttuu hassun väriksisi ja epätarkoiksi kun muokkaan ne sopivat kokoisiksi tänne blogiin. Tosi harmi, mutta yritän selvitellä asiaa, pahoittelut siis viimeaikoina olleista suttuisista kuvista!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Toisen roska on toisen aarre, näinhän sitä sanotaan. Tai sitten ne jotkut ovat vaan fiksuja, eivätkä haali kotiinsa loputtomasti kunostettavia huonekaluja nurkkiin pölyyntymään. No, minä en selvästikkään ole sellainen ihminen, vaan todellakin kannan kotiin pöpeöikköön hyljätyn designaareteen jos sellaiseen törmään. Ja nyt törmäsin.

Olin jo vähän aikaa etsinyt sopivaa työtuolia. En kovin aktiivisesti, mutta pitänyt silmät auki. En oikeastaan tiennyt tarkalleen minkälaisen tuolin edes tahtoisin, se saisi olla vanha tai ainakin jollain tapaa klassinen ja ajaton, mutta silti persoonallinen. Ei toimistotuolin näköinen – ainakaan liikaa. Ja luonnollisesti sen pitäisi olla hyvä istua pidempiäkin aikoja. Ja sitten tämä tupsahti eteeni – Domus, tietenkin!

Domus on Ilmari Tapiovaaran 40-loppupuolella alunperin Domus Academican opiskelija-asuntololan suunnittelema lukutuoli. Hyvin suunnitellusta ja ergonomisesta Domus-tuolista tuli kuitenkin lopulta sekä kotimainen että ulkomainen menestystuote. Eikä ihme, sen lisäksi että se on hyvin kaunis on siinä todella mukava istua ja se on selälle hyvä ja tukeva. Lukutuolin viran lisäksi tuolit toimivat hyvin yleistuoleina muuallakin kotona ja julkisissa tiloissa.

Olin aika innoissani sillä tuolini vaikutti päällisin puolin suhteellisen hyväkuntoiselta. Toki maali oli rapissut, mutta tuolissa olevat viinylipehmusteet olivat vuosien ajan suojanneet herkimpiä viiluosia. Muuten tuo olisikin jo ihan mennyttä tuolla sateessa seistessään. Revin siis päälliset irti, mutta otin alkuperiset pehmusteet talteen jos joskus tahtoisin laittaa siihen uudestaan kankaan. Ajattelin nyt ainakin kuitenkin aluksi vain pitää sen ilman niitä. Mutta…selkänojan pehmusteen alta paljastuikin jotain kamalaa. Viilu on hakattu tahalteen rikki, jotta pehmuste pysyisi siinä paremmin paikallaan. Päätin kuitenkin etten ala säätämään uuden pehmusteen laittamisen kanssa, ainakaan vielä, vaan yritän puukitillä saada ne sekä nuo miljoona naulanreikää paikattua. Haaveet puunvärisestä tuolista saan kuitenkin ehkä kuopata, tai saa nähdä miltä se kitti sitten tuossa näyttää.

Mitään leimaa en tuolista harmikseni löytänyt. Näyttää vähän että tuoli on jossain välissä maalattu/petsattu/jotain uudestaan, joten voi olla että mahdollinen leima on jäänyt sen alle. Pehmusteen alla on kyllä lyijärillä teksi, mutten saa selvää että mitä siinä lukee. Ehkä Veik..jotain. Harmi että tulevan kunnostuksen jälkeen sekin nyt häviää.

Sellainen pieni projekti tähän väliin! Ainiin ja se että se eräs yö aloittamani huonekalujen uudelleen järjestely on edelleen kesken, lastenhuoneen lattialla on 50 litraa pikkulegoja, kaikki tiskit ovat likaisina ja huomenna tulee iso vanha kaappi – joka toki myös vaatii kuunnostusta. Niin ja pimennysverhot pitäisi porata paikoilleen, samoin kun pari hyllyä. Ainiin ja eteisen vaatekomeron uudelleen organisointi ja hyllyjen ja naulakoiden laitto. Niin ja kylppärin pikku pintaremppa. Ja lamput kattoon. No, eipähän jää aika tylsäksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Noniin, nyt vihdoin reilun kuukauden hyvin vahvasti arjessamme näkyneeseen aiheeseen, eli laminaattilattian maalaamiseen. Muutimme siis maalikuussa uuteen kotiimme, johon ennen muuttoamme vaihdettiin kostausvaurion takia uusi lattia. Vanha lattia oli muovimatto, eikä sen alla oleva lautalattia ollut valitettavasti enää kunnossa. Lattia vaihdatettiin taloyhtiön puolesta laminaattiin. Väriin en harmikseni pystynyt vaikuttamaan, sillä heiltä löytyi yhtä ja samaa vaaleaa tammiviilua valmiiksi varastosta. Koska halusin uuteen kotiin joko aidon puulattian tai valkoiseksi maalatun lattian, ei auttanut alkaa kun itse hommiin.

Omakustanteisesti lautalattian tai parketin laittaminen olisi ollut järjetöntä (ja järjettömän kallista) juuri laitetun laminaatin tilalle. Laminaatti olisi toki ollut edullisempi vaihtoehto puulle, mutta myöskin kaikki omaa silmää miellytävän väriset laminaatit olivat hintavia, ja silti niissä olisi häirinnyt se muovinen fiilis. Asiaa hieman selviteltyäni päädyin siis laminaatin maalaamiseen, joka näistä kaikista oli myös selvästi halvin vaihtoehto.

Moni varmasti elää siinä uskossa ettei laminaattia voi maalata. Niin minäkin ennen. Moni teistä on myös varmaankin kuullut otepohjamaalista? Sillä voi maalata lähes mitä pintoja, myös muovia, jonka jälkeen maali pysyy niissä yhtä tiukasti kuin puussakin. Tutkin asiaa netistä, josta löysin ihan muutamia kokemuksia. Lähinnä maalaamisesta, mutten niinkään käytöstä. Juteltuani Tikkurilan maalilinjan kanssa vakuutuin lopullisesti että näin voi oikeasti tehdä.

Nähtyäni uuden laminaatin muuttopäivänä myönnän kyllä epäröineeni hetken. Vaalea tammilaminaatti oli oikeasti aika nätti, leveät ”lankut” ja kaunis vaalea sävy. Luonnonvalossa. Mutta illan hämärtyessä, keinovalossa se näyttikin sitten tosi muoviselta, väri kellertävävä – tietyssä valossa jopa vaalenpunaiselta. Myös jokainen rätinpyyhkäisy näkyi siinä rumasti. Joten posotettuani muuton jälkeen 11 tunnin yöunet, ryhdyin hommiin.

Aloitin olkkarista ja eteisestä. Ihan ensimmäiseksi imuroin ja pesin lattiat ja listat hyvin maalarinpesulla. Maalasin siveltimellä ensin seinänvierustat valkoisella Otex tartuntapohjamaalilla, ja sen jälkeen loput varrellisella telalla. En levittänyt kovin paksua kerrosta, mutta kuitenkin niin että lattia peittyi kauttaaltaan. Otepohja kuivuu nopeasti, mutta seuraavan maalikerran maalaamisen väliin kannattaa jättää reilusti väliä, ainakin 12 tuntia.

Seuraavana päivänä aloitin sitten varsinaisen maalaamisen monien suosittelemalla Betolux Akvalla. Ennen maalauksen aloittamista tarkistin vielä ettei lattiassa ollut roskia. Maalasin taas samantapaan, ensin pensselillä seinänvierustat sekä tälläkertaa myös listat, varrellisella telalla loput. Betolux akva kuivuu kävelukuivaksi reilussa tunnissa, mutta samaan tapaan annoin maalin kuivua vähintään 12 tuntia ennen seuraavien kerrosten välissä.

Maalasin jokaisen huoneen samaan tapaan. Paitsi olkkarin ja eteisen jälkeen vaihdoin öljypohjaisen otexin vesiohenteiseen – näin ei tarvinnut kärsiä mistään hajuhaitoistakaan. Maalia levitin melko ohuet kerrokset ja yhteensä betoluxia maalasin 3-4 kerrosta, työnlaadusta riippuen. Listat maalasin vain kahteen kertaan.

Listoja en ollut aluksi ajatellut maalata, mutta huomasin että ne näyttäisivät paremmilta ollessaan samaa sävyä lattian kanssa. Betoluxin sävyksi valitsin paperin (F497). Yllätyin kuinka monta eri valkoista sävyä Tikkurilan värikartassa onkaan. Tuo paperi on ollut aivan nappivalinta, ei liian kylmä muttei kuitenkaan liian kellertäväkään. Halusin nimenomaan lattiasta valkoisen, en harmaata – ja liian valkoinen olisi taas saanut kaiken muun valkoisen näyttämään keltaiselta. Ihan täydellinen sävy siis.

Maalaaminen itsessään ei ollut kovin vaikeaa. Olen kuitenkin melkoisen suurpiirteinen ihminen ja jouduin etenkin ensimmäisllä maalauskerroilla muistuttelemaan itseäni keskittymään ja tekemään kaiken rauhassa ja kunnolla. Yhden huoneen maalaamiseen meni kerralla aina noin tunti, ja kuivumisen kanssa sellaiset neljä päivää. Maalauksen ollessa valmis odotin vielä muutamia päiviä ennen kuin siirsin kalusteet. Vaikka maali kuivuu nopeasti, saavuttaa se lopullisen kovuutensa vasta kahden viikon päästä. Mitään todella painavia kalusteita ei siis kannata heti maalatulle lattialle laittaa ja kaikkien alle kannattaa muistaa laittaa myös huopatassut! Aluksi varoin lattoita kauheasti, en uskaltanut edes kuljettaa imuria lattiaa pitkin, vaan kannoin sitä kädessäni. Huomasin kuitenkin pian että maali tosiaan pysyy hyvin ja lattian kanssa voi elää ihan normaalia elämää 😀

Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka valkoinen lattia ei enää mikään muodikkain vaihtoehto olekkaan, on se juuri sitä mitä halusin. Se avartaa, suurentaa ja tuo ihanasti lisää valoa asuntoon. Laminaatissa olevat ”puunsyyt” näkyvät kauniisti maalin läpi ja lattia näyttää ja tuntuu ihan oikealta maalatulta puulattialta. Tykkään että maali on hieman kiiltävä, mutta lattia ei silti ole yhtään sen liukkaapi kun vaikka laminaatti.

Kuukauden asumisen jälkeen maali kestää hyvin kulutusta. Mutta kuten puisessakin lattiassa, maali varmasti ajan saatossa kuluu paikoitellen, tulee kolhuja ja jälkiä. Se mielestäni vain kuuluu ja sopii vanhan talon tunnelmaan. Kerron ehdottomasti lisää käyttökokemuskista kun sellaisa kertyy.

Tässä vielä omat vinkkini laminaatin maalaamiseen, jos innostutte vaikka tekemään perässä:

– valitse siveltimiksi ja teloiksi laadukkaat tekokuituiset välineet
– pese välineet hyvin pensselipesulla maalausten välissä
– mitä kahreampi pinta, sitä paremmin maali tarttuu, voit siis käydä halutettasi teräsvillalla lattiat läpi ennen maalaamista
– ennen maalausta imuroi ja pese maalarinpesulla hyvin pinnat mutta myös esim seinät ja patterinvälit (ei ole kiva kun märälle maalille pöllähtää patterin takaa kasa roskaa)
– valitse vesiohjenteinen maali hajuhaittojen minimoiseksi, myös työvälineiden pesu käy silloin helpommin
– huolehdi ettei esim omia hiuksia pääse putoilemaan lattialle maalauksen aikana
– sekoita maali hyvin ja ohenna ohjeen mukaan
– maalaa suoraan, lattianmukaisesti
– älä maalaa liian paksusti ja anna maalin kuivua kunnolla maalauskertojen välissä
– imuroi tai pyyhi maalarinpesulla lattia tarvittaessa myös maalausten välissä
– anna maalin kovettua ennen painavien kalusteiden siirtämistä
– älä maalaa itseäsi nurkkaan
– tuuleta hyvin

Maalaaminen tuli tosiaan edullisimmaksi vaihtoehdoksi, vähän alle 75m2 alueen maalaaminen maksoi kaikkine tarvikkeineen noin 560 euroa.

– Siveltimet, telat, maalialusta, maalarinpesu, pensselipesu 60eur
– Otex tartuntapohjamaali (noin 7 l) 100 eur
– Betolux akva (noin 25 l) 400 eur

Eli laminaattilattian tosiaan voi (ja kannattaa) maalata ja jopa tällainen huithaipeli saa sen tehtyä siististi. Tai no melkein.  Lisää kuvia maalatusta lattiasta näkyy esim tässä, tässä ja tässä postauksessa.

*maalit saatu Tikkurilta bloginäkyvyyttä vastaan 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.