LIFE IS A BEACH

12/06/2020

Joskus muutama vuosi sitten Elvis ilmotti, että isona hänestä tulee rantapummi. Hän ei tosin ihan silloin tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta kertoi mielestäni hyvin hänen (kuten meidän muidenkin) suhtautumistesta ranta-elmään. Me olemme juuuri se jengi, jonka suuntaa rannalle heti aamusta kun siellä on vielä hiljaista ja lähtee kotiin iltapalalle.

Olin eilen yksin lasten kanssa rannalla lähes koko päivän – ja se oli yllättävän rentouttavaa ja ihanaa. Mehän olemme lomailleet aiemmin kolmisteen poikien kanssa moneen, moneen otteeseen Espanjassa ja rantapäiviä on kertynyt lukemattomia. Muistan että aluksi, heidän ollessaan 3 ja 1,5 vuotiaita, eivät kaikki hetket olleet niin kovin seesteisiä, mutta pikkuhiljaa niistä alkoi tulla sellaisia.

Rannalla ollessa me oleilemme. Makoilemme, luemme, rakennamme hiekkakakkuja, syömme eväitä, käymme uimassa, katselemme merelle, keräämme kiviä ja simpukoita, käymme ostamassa jäätelöä, pojat leikkivät keskenään ja joskus nukahdamme. Rakastan sitä, miten se on meidän yhteinen juttu, josta kaikki tykkäämme. Kukaan ei pitkästy tai kaipaa mitään muuta.

Tämä kesä on erilainen, sillä mukana on jälleen yksi lähes kaksivuotias taapero. Se tarkoittaa sitä, etten minä voi laskea katsettani (tai pyllyäni) hetkeksikään ja että hiekkaa on I H A N joka paikassa. Mutta ihanaa oli se, että Myy omaksui eilen heti meidän tyylimme oleilla rannalla. Hänen perässään ei tarvinnut juosta ja veti hän varjossa rattaissaan myös parin tunnin päikkärit.

Paras biitsipummi-jengi.


GABOPINO BEACH

16/06/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa GABOPINO BEACH

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?


JUL I HANGÖ

27/12/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa JUL I HANGÖ

Joulu meni juuri niin kun oln toivonutkin, rauhallisesti, stressittömästi, tärkeiden ihmisten seurassa ja hyvin syönneenä. Ja koska sain nukkua yhdet tosi makoisat päikkäritkin, voin jopa sanoa myös levänneeni- niin paljon kun se nyt pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Vietimme jouluaaton Hangossa ja olinkin kovasti jo ennakkoon odottanut käyskentelyä lumisilla rannoilla. Vaikka odotukseni olivat korkealla, silti upeat utuiset maisemat ja pakkashangella kimaltelevat auringonsäteet ylittivät ne heittämällä. Käytiin itseasiassa kolmella eri rannalla ja kaikki olivat ihan toisistaan poikkeavia. Yhdellä rannalla meri oli jo pitkälle jäässä, jonka jälleen aallot vielä velloivat paksuna jäähileisenä massana. Se oli maagista katseltavaa.

Toisella rannalla taas paistoi aurinko ja hiekkarantaa näkyi edelleen silmänkantamattomiin. Jos sulki silmänsä, pystyi kuvittelemaan itsensä sinne kesällä laineiden liplatellessa. Teki hyvää päästä kävelemään luonnonhelmaan ja rauhaan. Etenkin se rauha tuolla on ihmeellistä. Ettei muutamaa joutsenta lukuunottamatta rannoilla ollut ketään muita kun me ja meri.