KAKSI YÖTÄ AHVENANMAALLA

10/08/2021

Ooooh, miten tästä reissustakin voi yhtäkkiä olla jo kaksi kuukautta. Muistan edelleen niin selvästi miltä tuntui pulahtaa saunan jälkeen tuonne jääkylmään ja kirkkaaseen meriveteen. Vaikka vietimme Ahvenanmaalla vain kaksi yötä, lukeutuu tämä reissu ehdottomasti yhdeksi kesän parhaimmiksi asioiksi.

Otimme osaa Visit Ålandin, Maarienhamn stadin ja Silja Linen järjestämälle pressimatkalle (matka saatu), jonka tarkoituksena oli näyttää median edustajille mitä kaikkea kivaa Ahvenanmaalla on tarjota lapsiperheille. Kahteen päivään mahtui siis monen moista ohjelmaa, koska no, sitä tekemistä on siellä paljon tarjolla.

Vaikka Ahvenanmaa on melko pieni, noin 50 kilometriä suuntaansa, jäi meille vielä ihan hurjasti nähtävää seuraavallekin kerralle. Ehdottomasti mennään siis ajan kanssa takaisin. Nimittäin jo meidän ensimmäisen yön majapaikkaan, Ecerössä sijaitsevaan Käringsundiin oltaisiin haluttu jäädä ainakin viikoksi.

Meidän perheen kesäloman viettoon riittää yleensä kiva ranta – ei siis kaivata yleensä juuri enempää sen kummempia aktiviteettejä. Siksi olikin hauska mennä toisten laatiman ohjelman mukaan ja käydä sellaisissa paikoissa, joihin ei normaalisti ehkä tulisi mieleen mennä. Ja päästiin me onneksi loikoloilemaan sinne rannallekin – ja niitähän merellisellä Ahvenanmaalla riittää. Kuten vaikka tuo kuvien upea Degersand.

Upeiden maisemien lisäksi yksi reissun mieleenpainuvin kokemus oli riistasafari, jossa kuljimme safarijunalla (eli traktorin perään kiinnitetyssä vaunussa) hyvin suurella aidatulla metsäalueella, jossa eläimet, eli saksanhirvet, kuusipeurat, strutsit, villisiat ja laamat elelivät ”vapaina”. Itse suhtaudun eläintarhoihin hyvin ristiriitaisesti. Rakastan nähdä eläimiä, mutta samaan aikaan en halua tukea niiden häkkiin sulkemista vain huvin vuoksi. Täällä asuvat eläimet saavat elää isolla luonnollisella alueella laumoissaan, normaalioloja mukaillen. Eläinten hoitaja oli myös aivan ihana ja lupasi ottaa Myyn sinne kesätöihin myöhemmin, sen verran reippaasti sujui häneltä laamojen ruokinta.

Lisäksi kävimme myös Puuhamaa-tyylisessä Smart park -perhepuistossa, Metsästys -ja kalastusmuseossa, käppäilemässä Saariston Lapset -kuvausmaisemissa, Palokuntamuseossa sekä seikkailugolfaamassa.

Toisen yön vietimme ihan Maarianhaminan keskustassa – ja vitsit kun sielläkin olisi riittänyt kirppiksiä ja vintageliikkeitä koluttavaksi. Ehdittiin sentään maistamaan Ahvenenmaan kuuluisuutta, nimittäin pannukakkua, joka siellä perinteisesti tehdään riisi ja mannapuuroon. Se oli t a i  v a a l l i s t a. Vielä ennen lähtöä kipaistiin sataman vieressä olevaan museoalus Pommerniin (josta minulla on niin paljon kuvia, että taidan tehdä siitä visiitistä ihan oman postauksensa).

Me itse matkustimme Ahvenanmaalle Turun kautta, josta laivamatka Maarianhaminaan kesti muistaakseni noin 4-5 tuntia. Meillä oli laivassa oma hytti, jota suosittelen lämpimästi. Oli kiva käydä ostamassa laivan kahvilasta syötävää hyttiin ja katsella samalla ikkunasta kauniita saaristomaisemia. Ja ottaa tietysti päiväunet.

Luulen, että ensi Ahvenanmaan reissulle varataan siis useamman yön lisäksi perinteisesti pyörät mukaan, koko perheelle sopivia pyöräteitä näytti nimittäin olevan paljon ja uutta tehtiin kokoajan. Ja paikallista omppumehua pakkaan myös tuliaskassit sitten täyteen.


KALAJOEN HIEKAT

7/07/2021

Tästähän on jo melkein kuukausi, kun startattiin meidän kesän eka reissu. Otettiin aluksi juna Kokkolaan, jossa oltiin aluksi yksi yö ja jatkettiin siitä seuraavana aamuna vuokra-autolla matkaa Kalajoelle. Itseasiassa siinä kävi niin, että Kokkola vei enempi sydämen ja sinne olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa uudestaan. Etenkin moni kirppis jäi houkuttamaan.

Toki Kalajoen kuuluisat hiekkasärkät olivat myös upeat. Etenkin etelästä päin lasten kanssa tullessa tuo välipysähdys Kokkolassa oli tosi hyvä.

Junamatka Helsingistä Kokkolaan oli nelisen tuntia ja autolla siitä Kalajoelle hurautti alle tunnissa. Autolla matka Helsingistä Kalajoelle olisi ollut ilman pysähdyksiä lähes kuusi tuntia.

Reissu ei itseasiassa ollut pelkkää hupia, vaan työmatka, sillä tein samalla jutun Kalajoen aktiviteeteista. Päästiin siis kokeilemaan rantahiekalla makoilun lisäksi suppailua, siekkailugolfia sekä paikallinen kylpylä.

Parasta Kalajoella oli mielestäni kuitenkin se kuuluisa ranta. Hiekka oli ihanan pehmeää, vesi matalaa ja tosi lämmintä. Päästiin testaamaan ranta niin hellepäivänä, tuulisemmalla säällä sekä kesämyrskyn aikaan – ja se toimi omalla tavallaan hyvin niinä kaikkina hyvin erilaisena päivänä.

Oli hurjan jännä ja siisti kokemus kävellä pitkälle keskelle merta hiekkasärkkää pitkin, juurikin myrskyn yltyessä ja aaltojen lyövän päälle molemmin puolin.

Siinä missä Kokkolassa saatiin ihailla paikallista elämää ja hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkia, Neristania, Kalajoki tuntui taas enemmän tekemällä turisteille tehdyksi. Kaikkialla leijui mennyt seiskytluvun keihäsmatkojen tunnelma lomakylineen ja pomppulinnoineen/seikkailuratoineen/vesiliukumäkineen, jonka lisäksi joka nurkalta löytyi varta vasten rakennettuna fast food ravintoloita. Saimme siis nopeasti yliannostuksen ranskalaisista.

Mutta se ranta oli itsessään onneksi niin upea. Siellä pääsi pakoon jopa turistifiilistä, sillä tilaa ja jopa ihan omia särkkiä riitti kaikille. Oikein hyvä kesän aloitus, koska rakastamme ranta-elämää!

Oletteko te käyneet Kalajoen hiekkasärkillä?


MINÄ JA LAPSET LAIVALLA

18/10/2018

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla :D

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.