VAUVAN LEMPILELUT & ÄIDIN INHOKIT

15/05/2019

Raskausaikana päätin, että tälle tulevalle vauvalle ei hankita mitään riemunkirjavia ja rumia leluja. Muutama simppeli puinen lelu ja pehmo saa riittää. Tähän väliin räkänaurua.

Muistin poikien lapsuudesta sen, että pikkuhiljaa sitä värikästä roinaa vaan alkoi kerääntymään lelukorien pohjalle. Lelukorit olivat pohjattomia, toinen toistaan värikkäämpiä, raidallisempia, vilkkuvampia ja rapisevampia sammioita. Lasten mielestä parhaat lelut kun olivatkin se jostain ilmaiseksi väkisin mukaan tungettu ja hirveää meteliä pitävä (ehkä juuri siksi) puna-viher-kelta-turkoosi-pinkki muovihärpäke, limenvihreät rikkinäiset uimalasit sekä vanha kaukosädin.

Mitään näistä ei kuitenkaan saanut tai edes kannattanut heittää pois, sillä lapset rakastivat levittää ne ympäriinsä ja pitää itsensä tyytyväisinä ja paikoillaan niiden äärellä.

Kolmannen lapsen kanssa kuitenkin päätin, että nyt teen toisin. Ensinnäkään lapsi ei edes kovin montaa lelua tarvitse ja hän kyllä tyytyy niihin mitä on. Kolmen-neljän kuukauden ikäisenä vauva alkoi kiinnostumaan kunnolla leluistaan. Aluksi hänelle tosiaan riitti se omasta mielestäni kaunis kokoharmaa desigpehmoleijona imeskeltäväksi, mutta jossain vaiheessa innostus omiin leluihin alkoi hiipumaan. Yhtäkkiä lelukorista löytyi isän vanha nahkavyö, jotain punaista narua, vihreä soppakauha ja sinisiä muovisia tuttipullon korkkeja.

Olinpa jossain vaiheessa äitiyttä väsymykseni kanssa siinä pisteessä, että ostin ihan omatoimisesti muutaman muovisen, soivan ja vilkkuvan lelun. Kellarista käytiin hakemassa poikien vanhoja VÄRIKKÄITÄ junia ja kirjoja. Sitä räikeää leikkimattoa kaarineen meille ei sentään tullut, vaikka myönnän, että muutamana heikkona hetkenä sellaistakin mietin.

Ja mikäs siinä, lapset pitävät väreistä, kontrasteista, äänistä ja valoista. Varmaan juuri siksi niin moni lapsille suunnattu lelu mukailee näitä mieltymyksiä. Itse en kuitenkaan koe, että lapset tarvitsevat hirveää virikkeiden tulvaa myös kaikista leluistaan ja että neutraalit värit myös leluissa kun muuallakin kotona ovat ok. Lapsi ei kärsi, jää paitsi tai kehity väärin jos ympärillä ei ole jatkuva räiske ja värien ilotulitus.

Enkä sano ettei värejä saisi olla, tottakai saa ja meilläkin on. Tykkään väreistä, mutta myös niiden harmoniasta. Monissa lasten leluissa minua ehkä juuri häritseekin se, että niissä on ihan liikaa kaikkea kun vähemmälläkin pärjäisi.

Välillä tuntuu, että lapsi menee ihan ylivilliksi jos lelussa on liikaa härpäkkeitä, värejä ja toimintoja. Monia tällaisia leluja markkinoidaan kehittävinä, mutta itseni on vaikea nähdä että mitä osaa aivoissa kehittää viisivärinen, helisevä ja rapiseva naurava ampiainen, jonka pyllystä tulee muoviputki jossa pyörii kymmenittäin erivärisiä helmiä. Voisiko kehittävämpää kuitenkin olla vaikkapa oman mielikuvituksen käyttäminen puisten rakennuspalikoiden parissa tai kiipeily keinuvan tasapainolaudan päällä?

Kuten sanottu, epämääräisen (mutta ah niin tärkeän) sälän lisäksi Myyn pienestä lelukorista löytyy sopivassa suhteessa niitä omaa silmää miellyttäviä leluja, sekä sitten niitä vilkkuvia rumiluksia, joilla saa takan rappauksista tai isän harvinaisesta lp:levystä liian kiinnostuneen vauvan huomion muualle. Silti, vaikka vauva on vasta alle yhdeksän kuukautta, haaveilen jo nyt hävittäväni 80% tämän hetkisistä leluistaan.

Ja vaikka vauva vasta pieni onkin, on muutamasta lelusta tullut jo ihan selvästi suosikit, jotka hän etsii ja kaivaa vaikka korin pohjalta saakka. Ehdoton lemppari on Brion simpukkapuhelin. Se on värikäs, mutta onneksi puinen, hahah. Toisaalta, tällä hetkellä Myy tykkää eniten tavaroiden viskomisesta sekä pudottelusta, ja tähän leikkiin soveltuu oikeastaan mikä vain esine.

Myös seisominen, kiipeäminen ja kävelytreeni kiinnostaa kovasti ja siihen hommaan isoveljien vanhat toiminnalliset bOblesit ovat olleet ihan parhaat. Saatiin hiljattain myös noita uusia, vähän hillitympiä uutuusvärejä blogilahjuksena lisää. Omaan silmääni ne ovat paljon kivempia kun nuo räikeän raidalliset, vaikka muu perhe saattaa pitääkin valitsemiani uusia värejä jopa vähän tylsinä. Joka tapauksessa bOblesit ovat meillä kokoajan esillä, sillä vauvan lisäksi myös koko muukin perhe käyttää ja leikkii niillä päivittäin. Krokotiili bObles sopii myös aivan täydellisesti takkamme eteen vauvaportiksi, jossa se tulee todennäköisesesti täyttämään virkaansa seuraavat pari vuotta.

Rakkaudesta tavaroiden jatkuvaan karsimiseen sekä minimalistiseen tyyliin – ja ihan vain sen vuoksi, ettei Myyllä ole omaa huonetta missä leluja säilyttää, todella toivon, että hän tykkää postissa pian saapuvasta saarnipuusta valmistetusta päärynänmuotoisesta palikkatornista. Sillä joku rumilus saa lähteä sen alta. Sori!

Mitkä ovat teidän pienten suosikkeleluja ja löytyyö niiden joukosta sellaisia, jotka itse mielummin pistäisit jo kiertoon? Entä lelukopan ulkopuolelta, mikä esine on paras? Kenties avaimet, kenkälusikka tai jokin hyvin kielletty asia kuten vessaharja?

 


VALMISTAUDUTAAN VAUVAA VARTEN

9/07/2018

Tein alkukeväästä listaa hankinnoista, jota vauvaa varten kannattaa tehdä. Omaa kokemusta itselläni on jo kahden lapsen verran ja on aina kiinnostavaa huomata, miten vaikka joku meille itsestäänselvä ja paljon  käytetty tavara on jollekin toiselle aivan täysi turhake – ja toisinpäin.

Nyt kun vauva saattaa saapua maailmaan ihan mikä lähiviikko tahansa, otin tarvikelistan uudelleen esille. Vauvahan nyt sinänsä pärjää alkuun, ainakin perjaatteessa, ihan vain tissillä ja muutamalla vaatteella. Mutta kun arkea alkaa alkaa tarkemmin miettimään, niin kyllähän moni asia helpottaa sitä aika paljon. Ensimmäiset päivät haluan myös muhia ihan rauhassa vain kotona vauvan kanssa, joten on kivempi myös hankkia mahdollisiman moni asia etukäteen eikä sitten säntäillä heti kaupoille.


Tämä yhdeksän kuukautta on mennyt todella nopeasti, vaikka alkuvuodesta vielä tuskailin sen hirveän pahoinvoinnin kanssa ja olin aivan varma, etten tulisi ikinä selviämään siitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan vauva lähestulkoon valmiina, joten korkea aika myös aloittaa täällä kotona valmistelut.

Innostuin myös ajatuksena kasvivärjäyksestä, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Kassillinen harsoja siis odottaa tuolla myös vielä värjäystään. En ole myöskään osannut päättää, että minkä värisiksi peppuharsot haluan ylipäätään värjätä.

Myöskään tutin käytöstä emme vielä ole ihan päässeet Oskun kanssa yhteisymmärykseen. Itse koen tutin hyvänä juttuna, kunhan sitä tarjoaa vauvalle vasta kun imuote on muuten kunnossa. Tiedän myös sen, etteivät kaikki vauvat edes huoli tuttia. Mutta jos huolii, on se mielestäni hyvä rauhoittaja silloin kun vauvalla ei oikeasti ole nälkä, mutta hän tarvitsee turvaa imeemisestä. Ymmärrän samalla myös sen kannan, että ei tuttia vauvalle.

Myöskään imetyksen onnistumisesta ei ole mitään takeita, etenkin kun minulle tehtiin viime syksynä rintojen piennnnysleikkaus, jossa myös osa rinnan hermoista ilmeisesti vaurioitui. Mietin aiemmin myös sitä, että haluanko edes leikatuilla rinnoilla yrittää imetystä, sillä jokainen imettänyt tietää ettei sen jälkeen paluuta entiseen terhakkuuten ole. Päätin kuitenkin, että yritän kyllä ja jos maitoa ei vaikka riitä, mikä on yleistä leikkauksen jälkeen, niin yritän ainakin osaimettää ja pumpata niin paljon kun mahdollista. Nämä ovat asioita joihin ei ihan hirveästi voi vaikuttaa, ainakaan näin etukäteen, mutta helpottaa kovasti jos kotoa löytyy varmuudeksi sitten tarvittavat välineet kuten se rintapumppu tai tuttipullo.

Itse olen varautunut muutamilla imetysrintsikoilla sekä liivinsuojuksilla. Lakanoita myös omaan sänkyyn voisi vielä ostaa ehkä yhdet, sillä muistelisin että perhepedissä niiden vaihtoväli etenkin aluksi on melko tiheä. Itseasiassa olen miettinyt myös koko sängyn päivittämistä hieman leveämpään, mutta tykkään niin paljon tuosta vanhasta että ehkä mennään nyt ainakin aluksi vielä sillä.

Kuten sanottu, vauva pärjää oikeasti hyvin pienellä määrällä mitään, mutta omaa arkea vauvan kanssa helpottaakseen monet näistä tarvikkeista ovat ainakin itselleni tärkeitä. Vauva ei myöskään välitä kodin muusta sisustuksesta, mutta silti minulla on kuitenkin paineet vielä saada pari seinää maalattua, laittetua lamppuja kattoon, hankkia sälekaihtimet, päiviettyä niin sohva kun ruokapöytäkin sekä saada vihdoin ja viimein makuuhuoneen vaatesäilytys kuntoon sekä poikien huoneen hyllyt seinälle.

Hommaa siis riittää vielä, virallinen äitiysloma alkaa muutaman päivän päästä!

Fabelabin tuotteet saatu Gerffer Groupilta


PONCHORAKKAUTTA

29/06/2018

Muistan kun Kaapo oli vauva ja jo silloin haaveilin harsonankaasta tehdyistä vaatteista hänelle. Ikinä en saanut sellaisia aikaiseksi tehdä (tai teettää) mutta vihdoin viime vuosina sellaisia on tullut markkinoille rytinällä ja tämä kevät ja kesä on selvästi ollut niiden kulta-aikaa. Pellavaisia tai pehmeästä puuvillamuslinista tehtyjä vaatteita on näkynyt enemmän kun koskaan. Rakastan myös tällä hetkellä valloillaan olevaa luonnollisten ja maanläheisten värien trendiä. Sen myötä myös kasvivärjäys on alkanut kiinnostamaan ja minulla odottaa tuolla itseasiassa iso kassillinen vauvan harsoja värjäystään. Mutta siitä toivottavasti lisää lähiaikoina.

Vauvalle olen ostellut myös muutamia valmiiksi värjättyjä harsoja, myös muuhun kun pepun pesuun ja puklujen pyyhkimiseen. Kauniit isot harsot sopivat makuualustaksi, kapaloksi, näkösuojaksi tai kevyeksi peitoksi. Sain valita Gerffer Groupin maahantuomalta Fabelabilta muutamia tuotteita ja sieltä löytyi vauvantarvikkeiden lisäksi pojille nuo ihanat ponchot.

Luomupuuvilasta valmistetut kevyet ponchot ovat meillä toimineet niin pyyhkeinä uinnin jälkeen, mutta ne suojaavat kivasti myös auringolta rantaleikeissä. Parasta tässä materiaalissa on sen keveys ja sitä kautta nopea kuivuminen. Ja ovathan nuo ihan tosi kauniit, eikö?

Jos teillä on muuten hyviä vinkkejä tai linkkejä tuohon kotona tehtävään kasvivärjäykseen liittyen niin olisin kiitollinen!