ARKIKUVA 42/52

20/10/2019

Viime viikolla koululaiset syyslomailivat ja me matkustimme anopin luokse ”mökille” Hankoon. Reissasimme poikien kanssa matkat komisteen edes takaisin junalla, tarkoituksena viettää samalla yhdessä vähän laatuaikaa. Ajatus hyvä, toteutus ei niinkään. Perus kiire, nälkä, väsymys, kiukku varjostivat matkojamme, mutta onneksi itse kohteessa oli kivaa.

Vaikka vettä satoi, ilma oli kolea ja pääosin harmaa, viihtyivät lapset hyvin – jopa suurimaksi osaksi ulkona (toisin kun itse). Hangon hitti onkin pihalla oleva jättimäinen trampoliini, jossa kesäisin lapset saattavat viettää jopa koko yön – nyt lokakuussa siinä ei ihan tarkene nukkumaan, mutta pomppia kyllä jaksoivat sateesta huolimatta.

Myy pääsi myös muutaman kerran varovasti testaamaan tramppaa, mutta muuten päädyimme lähinnä katselemaan ikkunasta isompien hyppimistä (ja riehumista). Itselle tuli jotenkin huojentunut mieli siitä, ettei lomalla tarvitse tarjota jokapäivä ihmeellisiä extreme-elämyksiä ja jatkuvaa ilotulitusta, vaan pyöräily leikkipuistoon tai kävely lokakuisella rannalla riittävät oikein hyvin myös loma-ohjelmaksi. Otin koko reissun aikana neljä valokuvaa, joista yksi (tämä) lapsista.


MINILOMALLA

9/02/2019

Ilmastoahdistus ja lentomatkustamisesta syntyvä morkkis, tuhkarokkopelko, velvollisuudet ja aikataulut – muun muassa nämä olivat syitä miksi alunperin suunnittemamme matka Kanariansaarille vaihtuikin minilomaksi Hankoon. Ja se oli ihanaa!

Myönnän, että aurinkoterapia tekisi edelleen todella hyvää, eikä jässä, vedessä ja harmaudessa vellova Hanko saanut niitä akkuja lautumaan. Mutta muuten jopa parin päivän maisemanvaihto, ilman sen kummempaa ohjelmaa, teki todella hyvää.

Menomatkalla tehtiin pikapyrähdys Kirkkonummen Prismaan, josta käytiin ostamassa Myylle uimavaipat ja pöksyt. Perillä Hangossa pistettiin takkaan tuli, syötiin risottoa kynttilänvalossa, vedettiin sohvalla irtokarkkiöverit ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen Myy pääsi sitten elämänsä ensimmäistä kertaa uimaan ja saunaan, kun menimme rentoutumaan Hangon Regatta Spahan. Kiireetön, rauhallinen tunnelma ja hienot merimaisemat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen. Myy polski kun vanha tekijä ja nautiskeli varmoin ottein niin lämpimästä vedestä kun poreistakin.

Kävimme yhdessä myös höyrysaunassa sekä vilvoittelimme juomia siemaillen samalla rannalla jäiden joukossa uivia joutsenia katsellen. Arkipäivänä spassa oli lisäksemme vain muutama muu ihminen, yhtä kiirreettömästi ja hiljakseen rentoututen kuin mekin.

Olin varautunut siihen, että uinnin ja saunomisen jälkeen vauva voisi olla hyvin väsynyt ja sitä kautta myös kiukkuinen. Mitä vielä! Ikinä ei ole kylvyn jälkeiset rasvaamiset ja pukemiset menneet yhtä hyvin ja iloisesti. Olin ajatellut mennä span jälkeen vielä kasvohoitoon, mutta päätin jätää sen väliin juurikin siksi, ettemme oikein tienneet miten Myy suhtautuu uimiseen ja mikä fiilis hänellä sen jälkeen olisi. Ensi kerralla tiedän, että voin mennä vaikka parin tunnin hoitoon hyvillä mielin, sillä vauva todennäköisesti nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä.

Koska emme vielä pitkiin aikoihin raaski jättää vauvaa hoitoon, ovat tällaiset rauhalliset melkein kaksinkeskiset hetket välillä myös tosi ihania ja tärkeitä. Isompien lasten kanssa mennään sitten mielummin jonnekkin missä on vähän enemmän actionia heille. Sekin on tosi kivaa.

Span jälkeen illalla vedettiin taas sama setti takkatulen, risoton, lasillisen viinin, irtokarkkien sekä aikaisen nukkumaanmenon kanssa. Aamupalan jälkeen pistettiin kimpsut ja kampsut kasaan ja ajetiin kotiin. Täydellinen miniloma!


JUL I HANGÖ

27/12/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa JUL I HANGÖ

Joulu meni juuri niin kun oln toivonutkin, rauhallisesti, stressittömästi, tärkeiden ihmisten seurassa ja hyvin syönneenä. Ja koska sain nukkua yhdet tosi makoisat päikkäritkin, voin jopa sanoa myös levänneeni- niin paljon kun se nyt pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Vietimme jouluaaton Hangossa ja olinkin kovasti jo ennakkoon odottanut käyskentelyä lumisilla rannoilla. Vaikka odotukseni olivat korkealla, silti upeat utuiset maisemat ja pakkashangella kimaltelevat auringonsäteet ylittivät ne heittämällä. Käytiin itseasiassa kolmella eri rannalla ja kaikki olivat ihan toisistaan poikkeavia. Yhdellä rannalla meri oli jo pitkälle jäässä, jonka jälleen aallot vielä velloivat paksuna jäähileisenä massana. Se oli maagista katseltavaa.

Toisella rannalla taas paistoi aurinko ja hiekkarantaa näkyi edelleen silmänkantamattomiin. Jos sulki silmänsä, pystyi kuvittelemaan itsensä sinne kesällä laineiden liplatellessa. Teki hyvää päästä kävelemään luonnonhelmaan ja rauhaan. Etenkin se rauha tuolla on ihmeellistä. Ettei muutamaa joutsenta lukuunottamatta rannoilla ollut ketään muita kun me ja meri.