Tästähän on jo melkein kuukausi, kun startattiin meidän kesän eka reissu. Otettiin aluksi juna Kokkolaan, jossa oltiin aluksi yksi yö ja jatkettiin siitä seuraavana aamuna vuokra-autolla matkaa Kalajoelle. Itseasiassa siinä kävi niin, että Kokkola vei enempi sydämen ja sinne olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa uudestaan. Etenkin moni kirppis jäi houkuttamaan.
Toki Kalajoen kuuluisat hiekkasärkät olivat myös upeat. Etenkin etelästä päin lasten kanssa tullessa tuo välipysähdys Kokkolassa oli tosi hyvä.
Junamatka Helsingistä Kokkolaan oli nelisen tuntia ja autolla siitä Kalajoelle hurautti alle tunnissa. Autolla matka Helsingistä Kalajoelle olisi ollut ilman pysähdyksiä lähes kuusi tuntia.
Reissu ei itseasiassa ollut pelkkää hupia, vaan työmatka, sillä tein samalla jutun Kalajoen aktiviteeteista. Päästiin siis kokeilemaan rantahiekalla makoilun lisäksi suppailua, siekkailugolfia sekä paikallinen kylpylä.
Parasta Kalajoella oli mielestäni kuitenkin se kuuluisa ranta. Hiekka oli ihanan pehmeää, vesi matalaa ja tosi lämmintä. Päästiin testaamaan ranta niin hellepäivänä, tuulisemmalla säällä sekä kesämyrskyn aikaan – ja se toimi omalla tavallaan hyvin niinä kaikkina hyvin erilaisena päivänä.
Oli hurjan jännä ja siisti kokemus kävellä pitkälle keskelle merta hiekkasärkkää pitkin, juurikin myrskyn yltyessä ja aaltojen lyövän päälle molemmin puolin.
Siinä missä Kokkolassa saatiin ihailla paikallista elämää ja hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkia, Neristania, Kalajoki tuntui taas enemmän tekemällä turisteille tehdyksi. Kaikkialla leijui mennyt seiskytluvun keihäsmatkojen tunnelma lomakylineen ja pomppulinnoineen/seikkailuratoineen/vesiliukumäkineen, jonka lisäksi joka nurkalta löytyi varta vasten rakennettuna fast food ravintoloita. Saimme siis nopeasti yliannostuksen ranskalaisista.
Mutta se ranta oli itsessään onneksi niin upea. Siellä pääsi pakoon jopa turistifiilistä, sillä tilaa ja jopa ihan omia särkkiä riitti kaikille. Oikein hyvä kesän aloitus, koska rakastamme ranta-elämää!
Oletteko te käyneet Kalajoen hiekkasärkillä?