VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO

30/03/2020

Kun edellisessä postauksessa vitsailin, että minusta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kunnon Martta, ei se ollut ihan pelkkää vitsiä. Vaikka tosin Marttojen siivousohjeista ei välttämättä löydy käyttämääni metodia: räjäytä ja järjestä pakka. Viime vuosina olen pakon sanelemana yrittänyt opetella myös kevyemmän siivouksen tasoja, mutta en saa pikasiivouksesta ikinä samanlaista tyytyväisyyden tunnetta, mitä saan järjestelystä (ja kyllä, horoskooppini on neitsyt!). Imuroinnista huolimatta koti ei tunnu puhtaalta, jos kirjahyllyä ja paperikasoja ei käy ensin läpi.

Jotkut tarkat siellä ovatkin ehkä huomanneen minun kirjoittaneen vaatekappini siivouksesta jo useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran ties kuinka kauan sitten. En ole ikinä päässyt tässä kiireisessä arjessa oikein kunnolla tuumasta toimeen sen kanssa  – ennen kuin nyt. Tai paljastan, että muutama laatikko on vielä käymättä läpi, mutta isoin homma on tehty. Eli kirppikselle ja muualle kierrätykseen menevät vaatteet pesty, lajiteltu ja pakattu pois, kaikki muutenkin kaapissa järkkäilty ja mikä parasta – vaatteet huollettu.

Harva meistä ehkä muistaa (tai ehtii), että vaatteita säännöllisesti huoltamalla niiden elinkaarta voi pidentää vuosikausia. Vaatehuollon jälkeen minulla on kaapissani neljä ihan uutta collegea (oikeasti kaikki ne ovat 6-3 vuoden takaa), muutama aivan bränikkä villapaita, priimakuntoisia housuja sekä siistejä t-paitoja rivissä henkarilla (näistäkin vanhimmat vuodelta 2013). Vaatehuollossa minulla on käytössä villakampa sekä laadukas nukanpoistaja. Käytän päivittäin myös tarrarullaa, mutta sen tilalle ostoslistalla on jo jonkin aikaa ollut paljon tehokkaampi mutta hellemmpi sekä toki myös ekologisempi vaateharja.

Jos kaapistasi löytyy pehmoisia ja pörröisiä villavaatteita, kuten kashmir -tai merinovillatuotteita, on villakampa todennäköisesti näille se paras huoltoväline. Itse vitkuttelin villakamman ostamisen kanssa ihan liian pitkään, vain todetaakseni, että miten olenkaan voinut olla näin kauan ilman! Tätä ennen olin nyppinyt nyppyjä sormin tai nukanpoistajalla, mutta villakampakäsittelyn jälkeen jopa entiseksi luulemani vaalenpunainen kashmirneule (jota käytän usein myös öisin nukkuessani!) muuttuikin kun uudeksi – ja taas niin ihanan pehmoiseksi. Käytän paljon myös merinovilla -sekä kasmiresekoitesukkia, joista myös kampa poistaa nypyt nopeasti ja vaivattomasti. Myös villavaatteille tarkoitettu hohkakivi voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin.

Nukkanpoistajien kanssa historiani onkin sitten paljon paljon pidempi – jonka aikana olen myös ehtinyt kokeilla monen eri valmistajan laitteita. Huonolla nukanpoistajalla voi kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä vaatteelle ja siksi suosittelen tässä mielummin vähän panostamaan kun pihistämään. Kuvissa näkyvän akkukäyttöisen nukunpoistajani ostin reilu vuosi sitten, enkä voisi olla tyytyväisempi. Nukanpoistajien huono puoli onkin se, että nillä voi saada vaatteisiin reikiä aikaan, mutta tämän laitteen myötä huomasin, että jos laite on hyvä ei se myöskään riko ohuttakaan vaatetta.

Siltikään nukanpoistajaa ei välttämättä kannata käyttää kaikista aremmille ja ohuimmille materiaaleille, ainakaan turhaan, sillä se ohentaa vaatteen pintaa entisestään, oma laitteeni sopii kuitenkin myös kashmir-, merinovilla- ja alpakkavaatteillekin. Nukkaimuri on kuitenkin omalla kohdallani pelastus paljon pidetyille collegeille ja puuvillaisille t-paidoille, poistuupa sillä kätevästi joillekin meille tutut reisien toisiinsa hinkkautumisesta syntyneet nypyt myös housujen haaroista… Parasta nukanpoistajassa on se, että vaate näyttää käsittelyn jälkeen kuin uudelta! Myönnän, tykkään huristella tällä vaatteita tälllä läpi ja nukapoistaja kulkee mukana aina reissussakin.

Vaatteita ostaessa kiinnitän huomiota niiden materiaalaihein ja helppohoitoisuuteen. Pyrin ostamaan vaatteita joita ei tarvitse silittää, etenkin jos niiden ripustamiseen kiinnittää huomoita. Suurimman osan vaatteistani kuvaankin pesun jälkeen henkarissa (pois lukien neuleet), jolloin ne eivät yleensä edes kaipaa silitystä. Silti haaveissani on jossain vaiheessa panostaa kunnon vaatehöyryttimeen, jolla saa vaatteet sileiksi ja raikkaiksi helpommin kun perinteisellä silitysraudalla, sillä kun voi höyryttää myös arempia materiaaleja kuten silkkiä ja villaa.

Kun vaatteista pitää huolta ympäri vuoden, tuulettaa, postaa tahrat, pesee tarvittessa ohjeen mukaan, poistaa nukat ja muut pölyt, säilöö ja viikkaa asianmuisesti, ei vaate oikeasti kaipaa sen kummempaa vuosihuoltoa, mutta kyllä ehdottomasti tämä kevät (ja kotonaoloaika) on erittäin otollista aikaa vaatekaapin läpikäymiselle. Itse nautin siitä kun saan kaikki turhat kamat pois, kun vaatekaappi on selkeä, kaikki paikallaan eikä valinnanvara liian suuri, ei aamusin tarvitse myöskään tuhan kauaa arpoa, että mitä sitä pistäisi päällensä.

Vaatehuoltovinkkejä suosittelen käymään kurkkimassa Arkive Atelierin sivujen hoito-ohjeen osiosta, sieltä löytyy myös yksityiskohtaiset ohjeet muunmuassa villakamman käyttöön sekä paljon paljon muuta vaatteiden ja nahkatuotteiden huoltoon liittyvää!

(ps. neuleet on viikattu kuvien ottamisen jälkeen asianmukaisesti pois hengarilta roikkumasta)


SUMEEN HIENOT PIPOT

11/12/2019

Nämä poikien BEAF-pipot ovat herttäneet Instassani niin paljon kiinnostusta, että ajattelin esitellä niitä paremmin täällä bloginkin puolella. Pipot on saatu kotimaiselta Sumee-merkiltä.

Ensisilmäyksellä pipot näyttävät ihan tavallisilta, mutta itseasiassa kyseessä on pipon ja kaulurin yhdistelmä, eli tavallaan modernimpi versio perinteiestä kypärämyssystä. BEAFeissa pipo ja kauluri ovat kätevsti kiinni toisissaan niskasta, mutta sopvat ulkonäkönsä vuoksi vähän isommillekin lapsille – ja miksi ei aikuisillekin.

Meidän pojat ovat jo useamman vuoden käyttäneet pipo + tuubihuivi yhdistelmää. Siitäkin huolimatta aina välillä etenkin niska ja korvat saattoivat jäädä paljaiksi, etenkin jos pipo nousi leikin tiimellyksesä. En edes halua miettiä, kuinka monta tuubihuivia on kouluvuosien aikana jäänyt jonnkin matkan varrelle. Nyt kun kauluri on kiinni itse pipossa, se ei huku tai unohdu matkasta.

Nämä poikien BEAFit ovat kovasti heidän mieleensä ja itseasiassa ihan heidän itse valmitsemat mallia ja värejä myöten. Kaapolla väri peach ja Elviksellä rust. Minäkin tykkään niiden ulkonäöstä tosi paljon! Sekä pipo että kauluriosa ovat pehmeää mulesing -vapaata merinovillaa ja ne on suunniteltu että valmistettu Suomessa.

Kypärämyssyt ja huppupipot tuntuvat olevan aikuistenkin kesken tänä talvena suuressa suosiossa. Itse ostin aikuisten kaulurillisen huppupipon viime talvena ja siitä saakka olen saanut siitä paljon kyselyitä. Tänä vuonna aikuisten myssyjen suosio on tuntunut räjähtäneen ja niitä löytyy monelta merkiltä. Enkä ihmettele, etenkin huppupipo on minusta ihan tosi kätevä. Huppu ja kauluri yhdessä suojaavat paljon paremmin tuiskulta ja tuulelta, eikä huppu myöskään litistä hiukisa samalla tavalla kuin pipo. Myöskään pipon kadottamista ei tavitse pelätä, kun se kulkee kokoajan kaulalla mukana vaikkei aina pääss olisikaan.

Sumeen pipojen suosio on ollut suurta ja käsittääkseni BEAFit ovat myyty aika tehokkaasti jo loppuun. Jos joku kuitenkin miettii vielä sellaisen hankkimista ja pähkäilee kokojen kanssa, niin meidän pojilta löytyy molemmilta tuo isoin L koko, joka on hyvä myös aikuiselle. Meidän pojat eivät ole mitään pikkupäisiä, mutta varmasti M koko voisi olla heille myös hyvä, kiva kuitenkin että on vähän väljyyttä ja kasvunvaraa. Molempien mielestä L koko on heille kuitenkin tosi hyvä ja sehän on PÄÄasia.


TAHKOLLA
+ ARKIKUVA 10/54

18/03/2019

Otteeni arkikuva-postausten julkaisun kanssa on vähän lipsunut, mutta puolustuksesi kerrottakoon nyt ainakin se, että olin viikonlopun Berliinissä, eikä Airbnb kämppämme wifi jaksanut ladata näitä kuvia. Postaus ja muutama ravintolasuositus Berliinistä on siis tulossa myös myöhemmin, mutta palataan ensin tähän reilun viikon takaiseen Tahkon laskettelureissuumme ja toimikoot nämä myös samaisen viikon arkikuvina (ainakin tuo viimeinen kuva).

Tämä oli minun ja poikien toinen kerta Tahkolla. Kuten edelliselläkin kerralla, pojat kehittyivät laskettelussa todella huimaa tahtia ja Kaapo laskikin tällä kertaa ihan kaikki Tahkon mäet. Me olimme Myyn kanssa muutamana päivänä mukana rinteessä katsomassa kun muut laskivat, mutta muuten vietimme pääosin rauhallista aikaa keskenämme aina sen aikaa mökillä. Se oli ihanaa. Iltaisin lämmitettiin aina sauna ja syötiin hyvin. Meidän perheen lisäksi mukana oli kaveriperhe, jossa samanikäiset pojat.

Mäenlaskun ja saunomisen lisäksi viikkoon mahtui punaisia poskia, villakalsareita, piirtelyä, paljon lukemista, lumihangessa nakuna pyörimistä, pikavauhdilla sairastettu oksennustauti, samasta syystä 90 asteessa pestyn ja muotonsa muuttaneen pehmolelu-Ahman imettelyä, afterkissä pöydällä tanssimista, auringonpaistetta ja lumisadetta, nuotiolla paistettua makkaraa ja kuumaa kaakaota.

Joku pieni laskettelukärpäinen pisti tällä reissulla myös minuakin. Koulun ja kavereiden kanssa käytiin kyllä jonkun verran laskettelemassa aikoinaan, mutta jos muistan oikein, niin viime kerrasta onkin vierähtänyt reippaasti yli kymmenen vuotta. Kun muut olivat mäessä ja Myy päikkäreillä, löysinkin itseni katselemasta Youtubesta laskettelu-opetusvideoita. Kai se on sitten viimeistään ensi vuonna sitten vain rohkaistuttava ja mentävä mukaan. Ollaan sitten Myyn kanssa samalla tasolla, sillä ei mene kauaa kun hänkin tuolla viilettää.


MITÄ PUKEA VAUVALLE ULOS

24/01/2019

Sain eilen postaustoiveen vauvan talvipukemisesta ja päätinkin tarttua siihen heti. Toiveissa oli nimenomaan kuulla, että mitä puen vauvalle vaunuihin silloin kun mittari ulkona näyttää miinus kymppiä että nollakelillä. Sattuikin sopivasti, sillä tänään täällä meillä pakkasta oli 11 astetta ja Myy viihtyi kolmisen tuntia vaunuissa ylläolevissa vermeissä.

Olenkin monesti aiemmin kertonut vannovani, etenkin talvella, merinovillan nimeen. Pehmeä ja ohut merinovilla tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, ei kutita ja pitää hyvin lämpimänä. Villaa kannattaa pukea siis ehdottomasti suoraan iholle, sillä se poistaa kousteutta ja pitää siksi ihon lämpöisenä paremmin kun vaikka puuvilla. Tänään Myyllä oli päällään PO.Pin mernovillabody sekä merinosukkahousut.

Myös toisena kerroksena oli villaa, myöskin merinoa, mutta aavistuksen alusvaatteita paksumpi haalari. Käsissä ja jaloissa isomummon kutomat tumput ja sukat.

Ostin viime viikolla alesta Myylle tuon ihanan, myöskin merinovillaisen, FUBin kudotun kypärämyssyn joka kämmitää myös kaulaa ja niskaa. Myssy melko paksu ja tarkoitettukin käytettäväski ihan sellaisenaan, eikä toisen hatun alla. Tänään kuitenkin pistin siihen päälle vielä kotimaisen Rouhea Knitsin villamyssyn. Ihan lämmön takia, mutta myös siksi, että ainakin meidän vauvalla myssy saattaa pyöriä päässä paljonkin, jolloin korva saattaa olla vahingossa ihan paljaana ja tällä tyylillä saan estettyä sen.

Toppapuku ostettiin itseasiassa vasta tällä viikolla, sitä aiemmin olemme pukeneet vauvan vain kerroksiin ja haalarina olemme vaihdellen käyttäneet windfleeceä tai teddykarvapukua. Eipä sille toppahaalarille ole aiemmin edes ollut tarvetta, kun vauva kuitenkin ulkoillessa on aina vaunuissa ja lämpöpussissa.

Villatumppujen – ja sukkien lisäksi laitoin vauvalle toppatumput sekä tossut, joiden sisällä on vielä lämmin fleecevuori. Etenkin pienten vauvojen ääreisverenkierto on huono, jolloin sormet ja varpaat saattavat tuntua kylmiltä vaikka vauvalla olisi kuinka lämpimästi päällä, mutta tällä konstilla pikkuiset sormetkin pysyvät lämpiminä.

Kuvasta poiketen Joutsenen untuvapussin sijasta rattaissa tänään käytössä oli suunnilleen äitiyspakkauksen kevyesti topattua makuupussia vastaava pussukka. Tämä siksi, että tällä varustuksella tuo untuvapussi olisi ollut liian paksu. Meillä on nimittäin köytössä vielä erillinen pehmeä kantokoppa, joka sekin itsessään antaa lisää lämpöä. Vauva on siis makuupussissa vielä pehmeän kannellisen kantokassin sisällä, joka on sitten vaunujen kopassa, jossa on vielä erillinen ohut kangassuoja.

Myy nukkui tänään päiväunia siis aika tarkkaan kolme tuntia tässä varustuksessa (josta minä itse vietin kaksi ikkunan toisella puolen sisällä kahvilassa) ja oli ihan täydellisen lämpöinen sen jäljiltä. Lämmin, muttei yhtään hikinen. Aika usein jos olen vanhingossa pukenut hänelle liikaa vaatetta, hän kyllä herää aika nopeasti ja päikkärit jäävät siihen. Myös siksi suosin kerroksia ja lisäilen mielummin sitten vaikka peittoa päälle tarvittaessa.

Huomenna pakkanen lauhtuu, ainakin täällä meillä päin, ja on taas lähempänä nollaa. Niillä keleillä tästä setistä vähentäisin joko villasukat ja tumput tai toppatöppöset ja tumput, villahaalarin sekä päällimäisen pipon. Tai sitten pukisin muuten saman setin, mutta jättäisin toppahaalarin kokonaan pois ja pakkaisin vauvan untuvapussiin ja pehmeään kantokoppaan.

En käytä muuten rattaissa mitään erillistä vaunuverhoa, sillä kuomun saa laskettua niin alas. Vauva on muutenkin niin syvällä ja alhaalla kopassaan, että hengitysilma pysyy mututuntumani mukaan plussan puolella. Tämänhän voi helposti testata laittamalla koppaan lämpömittari.  Vauvan lämpöä voi parhaiten seurata kokeilemalla tämän niskaa, jos se on hikinen, vaatteita on liikaa päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaunuissa makaava vauva pysyy lähes paikallaan ja siksi tarvitsee lämpimän varustuksen.

Alle 1-vuotiaan kanssa ulkona nukuttamisen pakkasrajaa pidetään yleisimmin kymmenen asteen tietämillä. Tätä kylmemmässä säässä vauvan kasvot paleltuvat herkästi, etenkin pitkiä aikoja ulkona ollessa. Minä itse ajattelen, ettei vaikkapa 15 asteen pakkasessa tehty pikainen kauppareissu tai happihyppely kuitenkaan ole pahaksi. Kunhan vauvalla on tarpeeksi päällä ja pakattuna syvälle koppaan, jottei hengitysilma ole liian kylmää.

Miten te puette vaunuissa olevat vauvat näillä säillä?


VAUVAN SYYSPUKEUTUMINEN

25/09/2018

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

En varmasti ole ainut jolla on jokapäiväinen syksyinen pulma – miten pukea lapset ulos? Kun välillä on kuuma ja välillä kylmä, välistä sataa vettä, sitten taas paistaa aurinko ja yhtäkkiä vielä tuuleekin kovaa.

Etenkin pienten lasten ja vauvojen pukeminen voi olla haasteellista, sillä he eivät juurikaan liiku tai osaa kertoa onko heillä kuuma tai kylmä. Paras tapa onkin pukea (kaiken ikäiset) lapset kerroksittain. Silloin vaatetusta on helppo lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Helpoin muistisääntö kerrospukeutumiseen on että 1. aluskerrasto pitää ihon kuivana, 2. välikerros pitää kehon lämpimänä ja 3. ulkovaatteet suojaavat tuulelta ja sateelta.

Lapselta toiselle kestävien ulkovaatteiden lisäksi Polarn O. Pyretin merinovillavaatteet kuuluvat vuosienkin jälkeen ehdottomiin suosikkeihini. PO.P Wool-mallisto onkin todella laaja – sieltä löytyy lähes 300 villaista tuotetta eri ikäisille lapsille. Kaikella PO.Pin villalla on myös vastuullinen ja eettinen Mulesing free -sertifikaatti.

Vauvaa pukiessa vaatteen materiaaliin ja pehmoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Merinovilla on pehmeää eikä kutita herkääkään ihoa ja se sopii siksi niin suoraan iholle kun välikerrokseksikin. Villa hengittää ja imee kosteuden tehokkaasti niin, että lapsen iho pysyy lämpimänä ja kuivana. Villa on hyvä materiaali erityisesti vastasyntyneille ja vauvoille, jotka eivät pysty vielä säätelemään kehonsa lämpötilaa, mutta sopii se toki myös paljon liikkkuvalle ja leikeissään hikoilevalle lapselle. Villa kannattaakin pukea aina suoraan ihoa vasten, sillä se lämmittää jopa märkänä, toisin kun vaikka puuvilla.

Villavaatteita ei tarvitse pestä kovin usein, yleensä vaatteiden tuuletus riittää. PO.Pin villavaatteissa on kuitenkin erityinen superwash-menetelmä, jonka ansiosta kaikki villavaatteet ovat pesukonepestäviä. Etenkin vauvan kanssa tämä on tärkeää, sillä tiedättehän ne yllättäen vuotavat vaipat sekä puklut…

Me olimme tässä eräs päivä kaupassa käymässä ja vauvalla oli päällään aiemmin ostamani PO.Pin harmaa merinovillainen haalari ja valkoinen myssy. Yksi myyjistä luuli vauvaa pojaksi, joten päätin että puen hänet jatkossa vastaisuuden varata yltäpäältä vain ja aioastaan pinkkiin. Hahha, no ei sentään, mutta mielestäni tämä vaaleanpunainen on vain todella nätti väri ja sopii ihanasti yhdistettäväksi tuohon harmaaseen. Vaaleanpunaisen ja harmaan lisäksi vauvalta löytyy myös tummansiniset merinovillaiset sukkahousut sekä body. Näitä nättejä perusvärejä on helppo yhdistellä toistensa kesken myös muiden kaapista löytyvien vaatteiden kanssa.

Kaikissa vastasyntyneiden aluskerraston vaatteissa on myös eritysen pehmeät tasosaumat, joten ei todellakaan tarvitse pelätä että vauvaa painaisi tai hiertäisi vaatteessa mikään. Välikerroksen villavaatteet ovat hieman paksumpaa, lämmitävää villafroteeta. Myös pikkuisia villasukkia löytyy ihan ohuina, paksuina ja siltä väliltä.

Näihin päiviin asti pieni vauva on mielestäni pärjännyt hyvin ulkona vaunuissa vielä hyvin merinovillaisilla sisävaatteilla sekä villahaalarilla, tumpuilla ja myssyllä. Kuitenkin nyt ilmojen kylmetessä, ja jos vaunuissa ei käytä makuupussia tai vauvaa tarvitsee nostaa vanun suojasta pois kesken ulkoilun, kannattaa miettiä myös vaatteiden tuulenpitävyyttä ja lisälämpöä ulkohaalarista.

PO.Pin vauvojen Windfleece-haalari on klassikko, jollainen myös molemmilla pojillamme on aikoinaan ollut. Muistaakseni Kaapolla oli se sinisenä ja Elviksellä punaisena – tai toisinpäin. Ja meidän uudella vauvalla sekin tietenkin nyt suloisena vaaleanpunaisena! Tämä hengittävä ja tuulenpitävä haalari sopii hyvin niin syysulkoiluun kun kauppareissullekin. Kovilla pakkasilla tätä voi käyttää myös toisen puvun alla välihaalarina. Meidän puku on kokoa 62, mutta reilun mitoituksen ansiosta toivon sen menevän vauvalle vielä ensi keväänäkin.

Vauvaa (ja pukijaa) ajatellen haalarissa on monta kätevää ominaisuutta, kuten tuplavetoketjut sekä käännettävät hihan -ja lahkeensuut. Tuplavetoketjut helpottavat siis huomattavasti pukemista ja ovat kätevät myös silloin kun vauva jatkaa ulkoilun jälkeen uniaan sisällä – puvun saa avattua hyvin vauvaa herättämättä, eikä vauvalle tule liian kuuma. Myös puvun vetoketjut on vuorattu niin, etteivät ne osu tai hankaa ikävästi vauvan kasvoja tai kaulaa. Haalari kuuluu ECO-valikoimaan, koska tuotteessa käytetty polyesteri on uudelleen kierrätettyä.

Eli tiivistetysti, vauvan syyspukeutumisessa kannattaa suosia pehmeää ja hengittävää villaa ja pukea vauva kerroksin. Vauvan ääreisverenkierto on vielä heikko käsissä ja jaloissa, joten parhaiten vauvan lämmön voi kokeilla niskasta. Jos se tuntuu kylmältä vaatteita tulee lisätä tai jos niska tuntuu hikiseltä niin vähentää. Koska vauva ei vielä liiku, vähän liian reilut vaatteet eivät häritse häntä – joten kannattaa ihmeessä ottaa jopa muutamaa kokoa reilummat vaatteet, jotka menevät sitten vielä muutamankin kuukauden päästä.

Kuvissa meidän vauvalla on päällään windfleecehaalarin lisäksi aluskerraston merinovillainen body, housut, sukat, välikerraston haalari, villasukat, tumput sekä hattu.