KAMALAN RAKKAAT

24/07/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa KAMALAN RAKKAAT

Mikähän siinä on, että kun pitkään toivoo saavansa vähän omaa aikaa, yksin oloa kotona, mahdollisuutta siivota niin ettei joku kokoaajan kulje perässä sotkemassa uudestaan, liian myöhään sarjan parissa valvomista ilman pelkoa liian aikaisesta aamuherätyksestä tai siitä, että voisi viettää vain vanhempien lasten kanssa välillä aikaa ihan vain heidän ehdoilaan ja ikätasonsa mukaisesti. Niin silloin, jo heti ensimmäisen itsekseen vietetyn vuorokauden jälkeen sitä alkaa ikävöimään ja kaipaamaan. Yhtäkkiä se arjen sirkus ja hulina, ajoittainen kaaos, verhoutuu mielessä vaalenpunaiseen hattaraan ja sillä kauan odotetulla yksinolonhetkellä tuntuu, ettei mitään muuta haluakkaan yhtä paljon kun sen normaalin hulabaloon takaisin kotiin.

Naurattaisi, jos ei itkettäisi ikävästä (okei, nyt perheen matkalla kotiin jo vähän naurraattaakin). Pitäisi varmaan ottaa ja antaa minibreikkejä vähän useammin, niin ei tulisi näin shokkina tämä napanuoran katkaiseminen koko perheeseen.


TAHKOLLA
+ ARKIKUVA 10/54

18/03/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa TAHKOLLA
+ ARKIKUVA 10/54

Otteeni arkikuva-postausten julkaisun kanssa on vähän lipsunut, mutta puolustuksesi kerrottakoon nyt ainakin se, että olin viikonlopun Berliinissä, eikä Airbnb kämppämme wifi jaksanut ladata näitä kuvia. Postaus ja muutama ravintolasuositus Berliinistä on siis tulossa myös myöhemmin, mutta palataan ensin tähän reilun viikon takaiseen Tahkon laskettelureissuumme ja toimikoot nämä myös samaisen viikon arkikuvina (ainakin tuo viimeinen kuva).

Tämä oli minun ja poikien toinen kerta Tahkolla. Kuten edelliselläkin kerralla, pojat kehittyivät laskettelussa todella huimaa tahtia ja Kaapo laskikin tällä kertaa ihan kaikki Tahkon mäet. Me olimme Myyn kanssa muutamana päivänä mukana rinteessä katsomassa kun muut laskivat, mutta muuten vietimme pääosin rauhallista aikaa keskenämme aina sen aikaa mökillä. Se oli ihanaa. Iltaisin lämmitettiin aina sauna ja syötiin hyvin. Meidän perheen lisäksi mukana oli kaveriperhe, jossa samanikäiset pojat.

Mäenlaskun ja saunomisen lisäksi viikkoon mahtui punaisia poskia, villakalsareita, piirtelyä, paljon lukemista, lumihangessa nakuna pyörimistä, pikavauhdilla sairastettu oksennustauti, samasta syystä 90 asteessa pestyn ja muotonsa muuttaneen pehmolelu-Ahman imettelyä, afterkissä pöydällä tanssimista, auringonpaistetta ja lumisadetta, nuotiolla paistettua makkaraa ja kuumaa kaakaota.

Joku pieni laskettelukärpäinen pisti tällä reissulla myös minuakin. Koulun ja kavereiden kanssa käytiin kyllä jonkun verran laskettelemassa aikoinaan, mutta jos muistan oikein, niin viime kerrasta onkin vierähtänyt reippaasti yli kymmenen vuotta. Kun muut olivat mäessä ja Myy päikkäreillä, löysinkin itseni katselemasta Youtubesta laskettelu-opetusvideoita. Kai se on sitten viimeistään ensi vuonna sitten vain rohkaistuttava ja mentävä mukaan. Ollaan sitten Myyn kanssa samalla tasolla, sillä ei mene kauaa kun hänkin tuolla viilettää.