Pojat ovat käyneet muutaman kerran isänsä kanssa luistelemassa, mutta aiemmin minun kanssani ei kertaakaan. Tykkäsin pienenä kovasti luistelusta, mutta ylä-asteen pakko-luistelu ja inhottava liikkamaikka vaikuttivat minuun siten, että aloin inhota koko hommaa. Olenkin sen jälkeen pistänyt luistimet jalkaan vain kaksi kertaa. Siitä seurauksena oma luistelutaitoni, ja sen myötä into, on ollut aika nollaluokkaa.

Kaapolla alkoi nyt vuoden alussa koulussa luistelu. Se on sujunut tosi hyvin ja molemmat pojat ovatkin nyt kyselleet paljon, että milloin voitaisiin mennä yhdessä luistelemaan. Suunnattiin sitten viikonloppuna Brahen kentälle, ihan ekaa kertaa. Tajusin siellä, että miten hölmöä onkaan ollut vältellä sitä hommaa vain siksi, että minulla on tylsät muistot koulun luitelutunneilta.

Pojilla oli tosi kivaa, ja kehittymisen huomasi jo siinä yhden tunnin aikana. Olin henkisesti varautunut siihen, että heti jos jompikumpi kaatuu vähän kovempaa heittävät he hanskat tiskiin ja sanovat että luistelu on ihan tyhmää. Mitä vielä! Välillä käytiin juomassa ja riisumassa haalarin alta hikisiä huppareita pois, mutta muuten poikia ei olisi saanut jäältä ollenkaan pois.

On ihan hölmöä miten viisitoista vuotta sitten liikuntaopettajan sanomat sanat ja käytös on vaikuttanut tähän päivään asti niin, etten ole vienyt edes omia lapsiani luistelemaan. Mutta onneksi tuli nyt vihdoin mentyä!

Ja kun Elviskään ei kohta enää tarvitse niin paljon tukea, uskallan minäkin ehkä hakea vintiltä omat luistimeni ja astella taas jäälle. Ehkä pojat saavat sitten vuorostaan opettaa minua 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En oikein tiedä mitä ajattelin kun päätin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen värjäämään hiukset vihreiksi. Ajattelin myös samalla kasvattaa takaisin pitkät hiukset. Joku siinä ei kuitenkaan vaan tuntunut hyvältä, ja kävinkin sitten eilen vähän päivittämässä tukkaani. Heti kun vihreä väri oltiin saatu pois ja pituudesta kymmenisen senttiä pois, tunnistin taas itseni peilistä. Kyllä tuo polkka on vaan niin mun juttu.

Kävin myös ehkä elämäni kolmatta kertaa kampaajalla muualla kun äitini luona. Se on joka kertaa yhtä jännittävää. Mutta koska somefeedini täyttynyt viime syksystä saakka ystävieni uusista hiuksista Kampaamo Pesulan Johanneksen käsittelyn jälkeen, alkoi minun tehdä mieli testata. Naureskelimmekin, että Johanneksesta on kovaa vauhtia tulossa koko Helsinkin blogiskenen oma hiusstylisti.

Ihanan valoisa Kampaamo Pesula 2 löytyy Töölöstä, Museokadulta. Kaunis mustavalkonen ruutulattia ja kivasti esillä olevat pastelliset Kevin Murphyn tuotteet kruunavat sisutuksen. Te kyllä tiedätte, että tykkään tosi paljon juuri tuollaisesta vaaleasta, avarasta ja simppelistä tilasta. Tietysti kampaajalla käydessä kyse on hiuksista, mutta ihanaa kun koko kokonaisuus on asikkkaille tarjottavista kahveista siustukseen saakka mietitty.

Johannekselle päädyin varaaman lopulta ajan, sillä seurasin ensin instagramista hänen toinen toistaan hienommin värjättyjä hiuksia. Johannes kertoikin että tykkää niiden tekemisestä todella paljon, ja se näkyy.

Oli lähes ihme, että saatiin tummanvihreä suoraväri pois hiuksistani. Halusin myös vaalentaa vähän tyveä ja lopputuloksena toiveena oli lämmin kuparinen ruskea. Hiuskista tuli ihan mielettömän ihanat, esittelen niitä vielä vähän parempien kuvien kanssa myöhemmin. Olaplex-hoidon myötä hiukset pysyivät hyvinä reippaasta vaalentamisesta huolimatta.

Aikoja Pesula 2:seen, museokadun toimipisteeseen, pääsee helpoiten varaamaan nettisivuilta tai Timma-aplikaation kautta. Johanneksen töitä pääsee katselemaan toki myös siltä instasta.

Kuinka usein te muuten yleensä käytte kampaajalla? Värjäilettekö myös itse hiuksia tai vaihdatteko useinkin väriä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten otsikko jo kysyy, voiko lasten kanssa käydä hienossa ravintolassa? Voi toki ja kannattaakin! Miten sitä muuten lapsi oppii ravintolakulttuuria? Samalla tulee varmasti tutustuttua myös vähän erilaisiin makumaailmoihin mitä kotona.

Itse en välttämättä menisi ravintolaan kuitenkaan esimerkiksi kovin myöhään, ainakaan viikonloppuna. Pitkän kaavan mukaan syötäessä on hyvä huomioida etukäteen se, ettei lapsi pääse väsymään liikaa jos vaikkapa illallinen venyy kovin myöhään. Siksi on hyvä, ainakin pienempien lasten kanssa, ajoittaa ravintolakäynnit hieman aikaisempaan ja rauhallisempaan aikaan. Tapauskohtaisesti tietysti! Varmasti on sellaisiakin yksivuotiaita jotka jaksavat hienosti kukkua dinnerillä vielä lähempänä keskiyötä kun pikkukakkosta.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten lapsilla on yhtälainen oikeus käydä muuallakin kun pikaruokapaikoissa syömässä. On vanhempien vastuu opettaa ja toimia itse esimerkkinä siinä, miten ravintolassa kuuluu olla. Koska aina välillä mediassa tätä asiaa puidaan, ja sieltä saa lukea aika tyrmääviäkin mielipiteitä puolesta ja vastaan, voi kynnys vähän hienompaan paikkaan (kun sinne Rosson perälle, leikkipaikan viereen) menemiselle kasvaa. Muistakaa kuitenkin, että lapsilla on yhtäläinen oikeus syödä ravintolassa kun aikuisillakin. Yhdessä syömisen on myös useasti tutkittu liittyvän suorasti perheen hyvinvointiin.

Kynnyksen madaltamiseksi, asenteiden muuttamiseksi ja ennenkaikkea ihan vaan siksi että kaikki saisivat pitää hauskaa, Helsingin keskustassa olevaan Rosteriin järkätään tulevana kahtena viikonloppuna lasten oma pop up ravintola HopLopster.

Leikkipaikka HopLopin yhdessä lasten kanssa suunnittelemassa ravintolassa pääsee maistelemaan huippukokkien tekemiä annoksia lapsenmielisesti. Me kävimme testaamassa ravintolan muutaman muun perheen kanssa ennakkoon ja voin luvata, että menu maistuu myös aikuisille. Vai miltäs kuulostaisi  esimerkisi merhenpohja, rapeat toukat, musta laava tai kesä? No, voin kertoa, että tosi hyvältä.

HopLopsterissa on huomioitu ennenkaikkea lapset ja heidän viihtyvyytensä. Mahtavasti pojat jaksoivat, ja ennenkaikkea nauttivat, kolmituntisesta neljän ruokalajin illalisestaan. Savun keskeltä paljastuvan jälkiruoan jälkeen tosin sokerihumala valtasi molemmat, mutta eipä se paljoa haitannut kun kyseessä oli illan viimeinen suupala. Ja pojat jatkoivat iltaa isänsä luokse, hahah.

Lasten omaan huippuravintolaan on vielä muutamia paikkoja jäljellä ja tuotot lahjoitetaan Lastenklikinoiden Kummit ry:lle. Meiltä ainakin suositus tälle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.

Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.

Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.

Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?

Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:

Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin 😀

pipot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulla on onni olla lahjakkaiden ja rohkeiden perheenjäsenten sekä ystävien ympäröimänä. Milloin kukakin julkaisee kirjan, ryhtyy yrittäjäksi, lennätetään Cannesiin stailaamaan juhlat, saa aikaan somehitin, perustaa kauppoja ympäri euroopan, pyörittää omaa vaate-mallistoa, irtisanoutuu, julkaisee musiikkia tai mitä milloinkin. Kaikkia heitä yhdistää rohkeus. Rohkeus hypätä tuntemattomaan ja tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kai se on niin, että samanhenkiset ihmiset vain ajatuvat yhteen. He saavat toisiaan voimaa, inspiraatiota ja sitä rohkeutta. Toinen tärkeä asia on se, että tuemme toisiamme. Ollaan aidosti iloisia toistemme saavutuksista. Ymmärrämme, että toisen menestyminen ei ole pois itseltä. Nimittäin sellaiseen täällä Suomessa on tullut valitettavan usein myös törmättyä.

Ajattelenkin, että kateus johtuu usein siitä, ettei itse uskalleta. Se on myös hirveän kuluttavaa ja vie varmasti itseltä pois juurikin niitä voimia, joita siihen tekemiseen ja uskaltamiseen tarvittaisiin.

Meillä on onneksi todella hyvä meininki, niin kavereiden kun vähän etäisemmin tuttujen tyyppienkin kesken. Kaikki tsemppaa ja kannustaa. Ihaillaan toisiamme ja ollaan ylpeitä toisistamme. Tiedämme, että kun joku saa jalkansa oven väliin, on se jatkossa helpompaa myös itselle.

On ollut hienoa päästä seuraamaan ihan vierestä mitä erilaisempia menestystarinoita. Vielä hienompaa on ehkä ollut sen työn ja välillä epäonnistumistenkin näkeminen. Silloin se intohimo ja uskominen omaan juttuunsa näkyy parhaiten.

Tällaisia keveitä ajatuksia tuli tänään mieleen, kun käytiin kahvilla kavereideni Pajun ja Peetan kanssa. Kaikki me tehdään omaa juttuamme, tykätään siitä, ollaan hyviä niissä, uskotaan itseeme ja toisiimme. Meidän pöytään tupsahti hetkeksi vielä tuo GreenStreetin Johannes, jonka herkulliset raakakaut leviävät varmaan kohti ympäri maailman.

Joten siis, uskokaa itseenne, olkaa rohkeita, tehkää juuri sitä mistä tykkäätte ja kannustakaa toisianne! Hyvä siitä tulee.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.