”Jos musta tulis isona Presidentti, niin tekisin ainakin säännön että ihmisten pitäisi pitää huolta toisistaan ja maapallosta. Ja ettei delfiineitä saa nostaa merestä selfieitä varten.”
Maailman meno hirvittää. Joka aamu avaan netin ja pelkään, että mitähän nyt taas. Sama ahdistus tuntuu olevan kaikilla ystävilläni. Joka päivä saa pelätä, että pian tapahtuu taas jotain peruuttamatonta. Pelottaa, millaisen maailman jätämme jälkipolvillemme.
Toisaalta nuo fiksut lapset ja nuoret tuovat ainakin vähän uskoa siihen, että toivoa vielä on. Toivottavasti emme pilaa tätä maapalloa ihan täysin, ja että viimeistään sitten he saavat hommat niin sanotusti hallintaan. He tulevat vielä ihmettelemään, että mitä hel****tiä heidän vanhempansa ja isovanhempansa oikein ajattelivatkaan. Tai jos 7-vuotias ihmettelee sitä jo nyt, kertoo se jo valitettavan paljon.
Vaikka uutiset ahdistavat ja pelottavat, toivoa on. Ainakin haluan uskoa niin.
Olen mukana LähiTapiolan kampanjassa, jossa pääsen testaamaan heidän uutta älyhenkivakuutusta. Yhteistyö on jatkuu aina tuonne huhtikuulle saakka ja luvassa on myös lukijailta, mutta siitä paremmin lähempänä!
Testaamani älyhenkivakuutus on paljon enemmän kun perinteinen, yleensä lähinnä omaa taloutta turvaava vakuutus. Se nimittäin auttaa ottajaansa voimaan paremmin. Kokonaisuuteen kuuluu henkivakuutus, sähköinen terveystarkistus sekä itsevalmennusohjelmat, aktiivisuusranneke tai sykemittari, hyvinvointitietoja sekä hyvinvointisovellus puhelimeen.
Oma hyvinvointivalmennukseni alkoi sähköisen terveyskyselyn täyttämisellä netissä. Lisäksi minulle lähetettiin kotiin sykemittari, jota pidin kolme vuorokautta. Sykemittauksen jälkeen tapasin ensimmäisen kerran uuden vakuutukseen kuuluvan personal trainerini joka teki minulle myös kehonkoostumusmittauksen. Puhuttiin samalla myös omista liikunta -ja ruokailutottumuksista ja lopulta sain sähköpostiin vielä oman treeniohjelman.
Minulla oli tosiaan aluksi Firstbeat-mittauslaite rinnassani kolme päivää. Jos joku teistä on joskus ollut sydänfilmissä, niin laite kiinitettiin ihoon samanlaisilla tarralapuilla. Toinen pää oikealle rinnan päälle ja toinen pää vasemmalle alle. Laite on todella pienikokoinen ja huomaamaton, se piti vain muistaa ottaa pois aina suihkun ajaksi. Muuten laite sitten mittaili sykettä, unen määrää ja laatua, stressitasoja sekä palautumista.
Lähtötilanteeni ennen mittausta oli mielestäni hyvä. Välillä on vähän kiirettä ja stressiä enkä aina ehdi oikein liikkua säännöllisesti. Nukuin kuitenkin mielestäni ihan ok ja minulla on päivän mittaan myös hengähdystaukoja. Tai niin ainakin luulin.
Itseasiassa mittauksessa ilmenneet stressimärät olivat jopa vähän huolestuttavia. On siis aivan normaalia, että päivän mittaan punaisia stressipiikkejä tulee, mutta päivän mittaan pitäisi olla myös muutavia palauttavia hetkiä, eli vihreitä kohtia. Jos ei päivän aikana ehdi pitämään taukoa, niin palautumisen olisi hyvä kuitenkin alkaa hetki ennen nukkumaan menoa ja aivan viimeistään sitten yön aikana. Minulla ei kuitenkaan näin ollut, vaan stressaan aivan liikaa (huom, kaikki stressi ei sentään ole aina negatiivista), mutta pahinta on kuitenkin se, etten palaudu tarpeeksi yönkään aikana. Liikuntaa päivissäni sensijaan oli oikein hyvät määrät!
Jotten kulu ihan loppuun, minun pitäisi jatkossa yrittää pitää päivän mittaan muutama rentouttava palautumishetki, sekä kiinnittää erityistä huomiota nukkumiseen. Eli pitää kännykkä ja läppäri pois jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja mennä OIKEASTI ajoissa nukkumaan. Usein käy niin, että menen suht aikasin kyllä sänkyyn, mutta kännykää näprätessä saatta vireähtää jopa pari tuntia, eikä senkään jälkeen uni ole kovinkaan laadukasta.
Myös vakuutusyhtiön tiloissa Isossa Omenassa tehty kehonkoostumusmittaus oli kiinnostava. Mittauksesta selvisi että vaikka kehon rasvaprosentti on vähän normaalia korkeampi, oli lihasmassaa kuitenkin oikein kiitettävä, jopa vähän normaalia korkeampi määrä. Mittaus kertoi myös, että aineenvaihdutani on normaalia alhaisempi. Tähänhän voi vaikuttaa suoraan tuo korkea stressihormoonin määrä, joka siis helposti laskee aineenvaihduntaa.
Emme ihan hirveän tarkasti ehtineet muuten mittauksen tuloksia vielä käymään läpi, mutta tavoitteenani olisi nyt ennen seuraavaa tapaamistamme kiinnittää huomiota säännölliseen ateriarytmiin ja siihen, että söisin ainakin 4-5 kertaa päivässä nykyisen kolmen sijasta. Harrastan paljon hyötyliikuntaa, sillä kävelen lähes kaikkialle, mutta yritän saada mukaan mahtumaan vielä jonkun kuntoa vielä vähän kohottavamman säännöllisen liikuntaharrastuksen. Aika korkeat tavoitteet ehkä maailman epäsäännöllisintä elämää elävälle, mutta yritetään! Ainakin sitten parin kuukauden päästä tehtävä uusintamittaus motivoi. Ja ennenkaikkea tietysti se oma hyvinvointi.
Hyviä vinkkejä päivän mittaan palautumiseen otetaan ilolla vastaan! Entäs miltä muuten tämänkaltainen, kokonaisvaltainen, vakuutus kuulostaa? Palailen taas aiheeseen noin kuukauden päästä!
Vielä yksi lista, nimittäin periset muistelot ja kuukauden kohokohdat!
– keräsin voimia kiireistä kevättä varten
– himoitsin lihaa ekaa kertaa puolentoistavuoden kasvissyönnin jälkeen
– kävin muutamilla treffeillä
– ihastuin ja kyllästyin
– muistin taas miten helposti huomaan ihmisistä jos he valehtelevat
– pidin jatkot
– värjäsin hiukseni vihreäksi
– en pessyt kertaakaan pyykkiä
– olin kaksi tuntia radiossa
– kävin we got beefissä viimeistä kertaa
– olin naapurin tupareissa
– kokeilin roller derbyä
– kummityttöni syntyi
– olin reilusti yli puolet kuukaudesta syömättä sokeria
– puhuin ruotsia varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen
– tilasin taas woltista 11 kertaa ruokaa
– hävitin lempihuulipunani
– uusi kynsi kasvoi noin 3mm
– uitin vahingossa runebergintortun kahvikupissa (oli hyvää)
– bailasin pikkuveljieni kanssa
– koulussa poliisille tekemämme video sai näkyvyyttä mm mtv:n uutisissa
– sain lähteen plastiikkakirurgille terveyssyistä
– luulin että minulla on pyllysyöpä, mutta ne olivatkin vain menkat
– minulla oli kaksi kertaa menkat
– käyttäydyin ihan tyhmästi äitiäni kohtaan ja nolottaa
– poltin puolikkaan tupakan ja meinasin oksentaa ja pöyörtyä
– ostin lennot Thaimaahan
– löysin vihdoin ripsivärin joka ei suorista ripsiä
– näin kauheasti unia
– valvoin liian usein liian myöhään
– ilmoitin kuopukseni eskariin
– ostin kesäksi shortsihaalarin
– olin monta kertaa ihan liian järkevä ihmissuhdeasioissa
– inspiroiduin koulusta ja pääsin mukaan kiinnostavaan projektiin
– olen pitänyt mykkäkoulua eräälle, joka ei taida vieläkään edes tajuta asiaa
– juuri ennen kuukauden vaihtumista söin sulatejuustoa suoraan pakkauksesta
Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.
Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.
Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.
Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
Vielä yksi lista, nimittäin periset muistelot ja kuukauden kohokohdat!
