”Oletkos sä vähän tollainen tuuliviiri, Oletkos sä aina vähän nopea liikkeissäs?” kysyi äitini leikkisästi kun kerroin hänelle viimeisempiä sisustussuunnitelmiani. Eikä hän tosiaan kysynyt tätä syyttä. Olkkarin nurkassa odottaa kasa myyntiin meneviä tuoleja, sohva haetaan ensi viikolla. Muistatteko taannoisen makkarin uuden suunnitelman? Unohtakaa se. Ainakin toistaiseksi.

Viimeisin suunnitelmani jakaa makkari kahdeksi eri tilaksi jäikin vielä mietintämyssyyn, itseasiassa yhden edelliseen postaukseen tulleen kommentin takia. Siinä nimittäin kysyttiin että miksi en vain tekisi olkkarista toista makkaria ja siirtäisi oleskelutilaa isoon tupakeittiöömme. Olin aiemmin ajatellut että haluan pitää ns. oikeat toiminnot oikeissa huoneissa. Makkari makkarissa, olkkari olkkarissa ja keittiöhommat keittiössä. Kuitenkin olen huomannut, että olohuone on meillä tosi vähässä käytössä. Emme oikeastaan katso ikinä telkkaria tai löhöile pitkiä aikoja sohvalla. Jos meillä on kavereita kylässä istumme lähes poikkeuksetta aina keittiössä. Ja lapset nyt tekevät leikkinsä aina minne sattuu.

Joten tässä olisi sitten tarkoitus Vapun jälkeen päivittää vähän huoneita niin, että minä siirryn kamppeineni nykyiseen olkkariin, jonne mahtuu myös pieni oleskelunurkkaus. Lapset saavat vallata makkarin kokonaan itselleen ja myöhemmin mietin jos myös keittiöön hankkisi jonkun pienen sohvan yms.

Sellaisia suunnitelmia siis tällä kertaa. Pääsen taas maalaushommiin, katsotaan kuinka käy, vai onko ensi viikolla taas ihan uudet jutut 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pikainen kurkistus makkariin, jossa toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi suunniteltuja muutoksia tapahtumaan. Sänky-asia on onneksi edennyt. Uusi sänky on nimittäin saapunut ja kasattu! Kerroinkin aiemmin, että edellinen Ikean muutaman kympin maksanut runko oli aivan susi. Voisi kuvitella että 100% massiivimännystä koostuva sänky ei levähtäisi alle kylkeä käännettäessä, mutta niin sen kanssa vaan tapahtui. Samaa kuulin muilta sängyn omistajilta. Noh, tulipahan testattua.

Luovuin siis hiljattain vanhasta söpöstä vanerisesta laatikkosängystäni. Kaipasin jotain vielä yksinkertaisempaa muotoilua sekä muutaman kymmenen senttiä lisää leveyttä. Ostinkin sitten kerralla uudet patjat, peiton, tyynyt ja petivaatteita. Voi mitä luksusta. Jos siis tuota huteraa sänkyä ei lasketa mukaan…

Lähdin siitä, että uuden sänkyni tulee ehdottomasti olla laadukas ja tukeva. Useimpina öinä jompikumpi tai molemmat pojat kömpivät viereeni, ja jos se ei vielä häiritse unta niin nitisevä, natiseva ja heiluva sänky kyllä häiritsee. Kotimaisuus on tärkeä asia ja itseasiassa mielessäni olikin pitkään ollut monelle mökiltä tuttu laverisänky. En kuitenkaan monen illan googlettamisen tuloksena löytänyt sopivaa vanhaa laverisänkyä. Monessa tuli joko koko tai sitten ikä vastaan. Kun olin juuri päättänyt luopua yhdestä huonosta sängystä en halunnut ottaa riskiä, että uusi sänkykin lahoaisi alle. Kunnes tärmäsin sellaiseen kun Laatu-Laveriin.

Pienen selvittelyn jälkeen sain tietää että sänkyä valmistaa Huonekalutehdas Pentti Talvitie Oy Ilmajoen tehtaallaan. Vuodesta 1957 saakka perheyrityksenä toiminut huonekalutehdas pyörii edelleen suvun voimin, nyt toisessa sukupolvessa. Vuosikymmenten kuluessa he ovat erikoistuneet koivusta valmistettujen huonekalujen valmistamiseen omalla mallistolla. Kaikilla tuotteilla on avainlippu osoituksena suomalaisesta työstä ja laadusta. Erilaisten projekti – ja mittatilauskalusteiden valmistus asiakaan toiveiden mukaan, on myös Hkt Pentti Talvitien osaamista. Yrityksen toimintaperiaatteita ovat, korkea laatu, toimitusvarmuus, kotimaisuus sekä asiakkaan tarpeiden- ja pohjalaisen puuseppäperinteen kunnioittaminen.

Tuo Laatu-Laveri on siis vain yksi malliston tuotteista. Itse tykästyin heti tuohon hyvin hyvin yksinkertaiseen muotoiluun. Standardimittojen lisäksi huonekaluja saa erikoisleveinä, pitkinä, matalina tai korkeina. Myös kaikkia värejä on mahdollista saada tilauksesta. Kuten vaikka oman sänkyni kohdalla. En nimittäin osannut päättää ottaisinko valkoisen vai koivun värisen rungon, joten kysyin olisiko mahdollista saada se valkealla kuultolakkauksella. Se ei kuulemma ollut ongelma eikä mikään ja itseasiassa koko sängyn rakentamiseen meni alle viikko ja se toimitettiin minulle suoraan kotiin.

Tykästyin itse hirveästi Hkt Pentti Talvitien tuotefilosofiaan, maanläheiseen fiilikseen sekä tietysti pariskuntaan tämän takana. Käsityönä mallistosta ja tilauksesta valmisettavat huonekalut menevät tiukemmastakin laadunvalvonnasta heittämällä läpi. Siitä sainkin sitten ajatuksen, että näitä tuotteita pitäisi saada hieman laajemminkin erilaiseten kuluttajien ja jälleenmyyjien tietoisuuteen. Osa malliston tuotteista on omaan makuuni liian maalaisromattisia ja koristeellisia, mutta sitten siellä on myös useamapi sellainen huonekalu jonka voisin hyvin kuvitella näkeväni jossain pohjoismaisessa huippusuosittussa sisustusblogissakin.

Koska some, blogit tai etenkään markkinointi näitä kanavia pitkin ei ollut Talviteille yhtään tuttua, päätimme ryhtyä yhteistyöhön. Mitään imagon muutosta ei nyt ainakaan alkuun ole tarkoitus tehdä, vaan aloittaa ihan pienistä jutuista. Kuten Facebooksivujen tekemisestä. Uusia sivuja päivitellään nyt viikottain ja sitä kautta pääsee kurkistamaan myös kulissien taakse ja näkemään mitä kaikkia muita tilausjuttuja tehtaalla voidaankaan tehdä. Ensimmäinen arvonta on myös laitettu käyntiin, joten käykäähän kurkkaamassa Huonekalutehdas Pentti Talvitie. Arvottavana on nimittäin myös varmasti monen teidän sisustustyyliin hienosti sopiva kukkataso / penkki.

Mitäs tykkäätte uudesta sängystä? En malta odottaa että saan pian maalauspuuhat ja väliovihommat käyntiin. Seinälle pääsyä odottaa myös ihana Lempi-hylly, kaunis 50-60 luvun yövalo on vielä hakusessa. Saa vinkata sopivasta!

_{Sänky saatu korvauksena yhteistyöstä}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vuoden asumisen jälkeen makkari on edelleen se paikka, missä ei ole juurikaan sisusteltu mitenkään. Alusta saakka olen miettinyt, että miten vuokrakaksion saisi järkevästi jaettua kahdelle lapselle ja yhdelle aikuiselle. Mielessä on ollut niin parvea kun makuusopen virittelyä olkkariin, tai jopa tilavaan keittiöön. Edellisessä kodissamme, joka oli myös kaksio, nukuin olkkarissa eikä se ollut minusta loppupeleissä kauhean kiva ratkaisu. On toimivampaa että huoneissa joihin ne on tarkoitettu, tehdään myös niihin kuuluvia toimintoja. Eli olkkarissa oleskellaan ja makkarissa nukutaan jne.

Onkin ollut paljon kivempi täällä uudessa kodissa nukkua kaikki makkarissa, vaikka se onkin kaikille yhteinen. En sinänsä kaipaa omaa tilaa tai yksityisyyttä, muutenkin melkein joka yö jompikumpi (tai molemmat) kömpii viereeni nukkumaan. Mutta tiedän, että se yksityisyyden tarvitseminenkin tulee pian. Kaapo menee syksyllä kouluun ja itsellänikin alkaisi pikkuhiljaa olla aika löytää joku vähän isompi uniseuralainen. Suurin tarve on kuitenkin tilojen ja toimintojen rajaaminen. Olisi kiva saada itselleni harmooninen makkari ja rajata se lelu -ja lasteenmaailma sen ulkopuolelle.

Olen huomannut, että välillä ajatukset kannattaa vain jättää muhimaan ja mielummin sitten asua vaikka vähän keskeneräisessä asunnossa, kun tehdä hätäisesti päätöksiä ja korjailla niitä sitten myöhemmin. Jokin aika sitten vaihdoin omani ja poikien kerrossängyn päittäin ja idea iski kun salama kirkkaalta taivaalta. Väliseinä! Makkari kun on melko tilava ja huoneeseen pääsee kulkemaan kahdesta eri ovesta – joten sen voisi hyvin jakaa kahtia. Miten en ollutkaan tajunnut tätä aiemmin? Kaikkea muuta kun olin itsekseni ja kavereiden kanssa miettinyt.

En suinkaan rynnännyt heti rautakauppaan seinätarvikkeita ostamaan, vaan parasta mahdollista vaihtoehtoa pyörittelin pitkään mielessäni. Oman haasteensa projektiin nimittäin tuo reilu kolmen metrin huonekorkeus, joten ihan kaikki vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Lopulta päädyin sitten mittatilaustyönä tehtäviin liukuoviin. Kolme 120cm levyistä ovea saa työnnettyä sivuun, mutta niillä saa halutessaan myös koko huoneen jaettua kahtia. Liukuovi-asia etenee nyt pikkuhiljaa, mutta tapahtuu joskus lähitulevaisuudessa. Joten siitä myöhemmin tarkemmin lisää!

Tämän tulevan huoneenjakamisen myötä myös muu inspiraatio makkarin laittoa kohtaan heräsi. Omaan makkariini on jo matkalla uusi sängynrunko. Ihan vain siksi että tuo Ikean 59 euroa maksanut sänky on rehellisesti sanottuna aivan paska. Seinään tulee myös hieno betonityylinen harmaa-vaalenpunainen pinta ja jotain pientä kivaa, hyllyä, taulua, lamppua ja sensemmoista.

Poikien puolelle on hankintalistalla isompi kerrossänky ja tuohon seinälle, jossa on nyt pieni lipasto, on tulossa poikien oma työpiste hyllykköineen. Takaseinään tulee todennäköisesti myös sinisävyinen maali. Tarvitaan myös uusia lamppuja, uusi matto ja jotain kivaa seinille. Että sellainen pikkuprojekti!

Olisi kiva kuulla jos jollain on ollut samantapaisia tilojen jakamisprojekteja. Ja koska tirkistely kiinnostaa myös aina, olisi mielenkiintoista kuulla miten muilla nukkumisjärjestelyt on hoidettu pienissä asunnoissa?

_{Kuvissa näkyvät Bobblesit, Duux-yövalo ja Iittalan laatikko ja jakkara saatu.}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.

Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.

Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.

Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.

Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

117 vuotta vanha talo
48 rappusta meidän kotiin
2 huonetta
74,5 neliötä
3 (ihmis) asukasta
4 hlön sohva
3 sänkyä
15 °C sisälämpötila
1 käyttökiellossa oleva pönttöuuni
3 m huonekorkeus
4 mintunvihreiksi maalattua pinnatuolia
1 kg sipuleita
47 maatuskaa
2 radiota
41 Arabian lautasta
3 kelloa
1 lelukaappi
16 keittiönkaapin ovea
7 huonekasvia
86 jääkaappimagneettia
4 komeroa
48 ikkunaruutua
1 verho
3 kattolamppua
4 tyhjää paikkaa kattolampulle
19 Lundian hyllylevyä
320 tässä asuttua päivää
67 täällä käynyttä vierasta
1 000 000 000 pikkulegoa
7 oviaukkoa
lukematon määrä ihania muistoja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.