Pieni suu höpöttää innoissaan taukoamatta. Posket ovat punaiset, housut tomuiset ja leuassa vekki. Suuri reppu ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Energia tarttuu. Taas yksi inspiroiva kouluviikko takana. Meillä molemmilla. Voin vain kuvitella miten huvittavalta näytämme kun puoliksi juosten, käsi kädessä ja reput selässä viiletämme viikonlopun viettoon.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Isona minusta tulee jalkapalloilija
Kivointa maailmassa on olla äitin ja isän kanssa
Kaikkien inhottavinta maailmassa oli kun keltiäinen pissas mun käteen
On kivaa olla lapsi koska on vielä monta synttäriä jäljellä
Lempi harrastukseni on jalkapallo
Aikuiset ovat kilttejä
Pikkuveli on kiva myös
Lempi ohjelmani on Kunfu Panda
Säästän rahaa että voin – en säästä rahaa, sillä raha ei ole tärkeätä
Kerään legoja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa että ne voivat pitää lapsista huolta
Talvella haluan heitellä lumipalloja seinään
Kesällä haluan uida ja heittää vesi-ilmapalloja
Haluaisin matkustaa äitin ja isän kanssa Japaniin
Toivon Joulupukilta lego-tuotteen
Seitsemänvuotiaana on hauskaa
Isoveljenä olen kiva, omasta mielestäni
Matkustaisin mieluiten Kreikkaan
Siellä uisin ja menisin katsomaan hienoja kivisä paikkoja ja pylväitä kamelilla
Haluaisin että olisin hyvä piirtämään
Lempibändini on BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi kahdeksannes, kahdeksan kynttilää ja hieno kakku
Terveisiet blogin lukijoille: oli kiva tehdä näitä, kiva kun aina luette tätä

Kaapon vaatteet: Lippis ja kengät HUF*, huppari Melli EcoDesign*, takki kirppikseltä, housut h&m

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siinä on jotain erityisen selkeää kun uusi kuukausi alkaa maanantaina. Näen kuukaudet mielessäni samalla tavalla miten ne on ruudukkona kalenterissa, joten kuukauden ekan päivän osuminen maanantaille hemmottelee pikkutarkaa neitsyt-mieltäni. Tai ehkä sitä järjestystä oli vain pakolla keskittävä jostain, olo ei nimittäin ollut ainakaan mikään raikkain tänä aamuna. Lähdin nimittäin lauantaina, illan juhlimisen jälkeen, extempore yöksi kaverilleni ja viivyinkin sitten sillä reissulla tähän aamuun saakka.

On jotenkin ihan uskomatonta että on elokuu. Juurihan toukokuu vaihtui kesäkuuksi. Tai oikeaskaan, juurihan oli elokuu, miten siitä voi muka olla vuosi. Oikeastaan odotan vasta vielä tämän kesän alkamista ja on hirvittävää tajuta, että sehän on oikeastaan jo loppumassa. Rupesin kuitenkin miettimään, että mitä kaikkia kesäjuttuja tässä onkaan ehtinyt tekemään. Sitten muistin myös, etten ole pitkään aikaan tehnyt listoja. Joten tässä olisi:

Kesällä 2016

– Olin 3 viikkoa matkoilla
– Sain viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa
– Olen pyöräillyt paljon
– Olen lukenut lapsille paljon
– Olen ollut kaksilla festareilla
– Olen rapsutellut ja syöttänyt lampaita
– Olen lakannut varpaankynsiä rannalla
– Olen käynyt saman ihmisen kanssa kolme kertaa treffeillä viikon sisällä (se oli siinä)
– Olen metsästänyt 43 erilaista Pokemonia
– Olen hävittänyt pankkikorttini
– Olen kävellyt pitkospuita pitkin saareen
– Olen valvonut koko yön jatkoilla ja mennyt aamulla laualamaan karaokea
– Olen tehnyt edellisen ihmisten kanssa, joihin tutustuin tuona samana iltana
– Olen ollut tosi laiska
– Olen melkein riidellyt parhaiden kavereideni kanssa
– Olen jäänyt koukkuun näkkileipä-sulatejuusto yhdistelmään
– Olen googlaillut ja haaveillut liian kalliista asioista
– Otin pikkuletit
– Otin uusia tatuointeja
– Tein itselleni tatuointeja
– Lopetin poikaystävän ”etsimisen”
– Lopetin oikeastaan koko mieshommat kokonaan
– Olen luistanut kahdesta edellisestä vain muutaman kerran
– Olen sanonut tosi suoraan asioita
– Olen päättänyt odottaa rauhassa tiettyjen asioiden kehittymistä (joo joo, puhun taas miehistä)
– Olen ollut tosi iloinen
– Olen kokeillut uusia asioita
– Olen nauttinut elämästä ja elänyt hetkessä
– Olen nolannut itseni ja vain nauranut asialle
– Ostin uuden puhelimen
– Suutuin niin, että paiskasin puhelimen maahan
– Olen kulkenut tosi lyhyissä shortseissa ja hameissa, välittämättä mitä muut ajattelevat
– Olen lukenut radiossa avaruussään
– Kätellyt yhtenä iltana niin paljon uusia ihmisiä, että käteen tuli mustelma
– Katsonut auringonnousua sateenkaaren alta
– Olen ostanut skumppapullon itseni kunniaksi

Mitä haluaisin vielä tehdä

– Telttailla
– Käydä marjassa ja sienessä
– Uida järvessä
– Saada kämpän remontti valmiiksi
– Saada lisää pisamia

Mitä en ole tehnyt, enkä haluaisikaan (kop kop)

– Kaatunut pahasti pyörällä
– Joutunut ampiaisen pistämäksi
– Pessyt pyykkiä
– Vastannut tyhmiin kysymyksiin Tinderissä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Veljeni kävi yhtenä päivänä tällä viikolla hakemassa pojat hoidosta, kun en itse ehtinyt. Koska hänellä oli puhelimesta akku lopussa, sovimme paikan ja ajan mihin hän pojat toisi.

Ollessani sovitusta kymmenen minuuttia myöhässä, huokaisin helpoituksesta, koska hekään eivät olleet vielä tulleet.
Puoli tuntia sovitun ajan jälkeen olin vielä ihan ymmärtäväinen, omaammehan samat myöhästymisgeenit. Neljänkymmenen minuutin kohdalla aloin jo vähän tuskastua. Tunti sovitun ajan jälkeen Linnanmäeltä lampsi iloinen joukko, suupielet jäätelössä ja iso pehmo kainalossa. Oli tainnut olla aika kivaa.

_{Kuvat Tommi Mäntysalo}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen ollut nyt aika tarkkaan sinkku kolme ja puoli vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista hiihtäjää, hassuja sattumuksia, ei niin hassuja sattumuksia, ihastumisia, pettymyksiä, yllätyksiä, iloa, surua, ikumuistosia hetkiä ja hetkiä jotka mielummin unohtaisin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut kavereita ja tärkeitäkin ihmisiä elämääni. Olen oppinut myös aika paljon ihmisistä ja heidän käytöksestään. Ihmetellyt, mutta myös oivaltanut asioita. Näiden kolmen vuoden aikana olen blogissakin kirjoittanut muunmuassa yksinäisyydestä, deittailusta, säätämisestä, epätoivosta, jaksamisesta, miehistä ja paniikista jos löydänkin jonkun. Tunteet ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan, mutta nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen rauhan asian kanssa.

Viimeisten vuosien aikana on muutamia kerran tullut niin turhautunut olo, että olen päättänyt unohtaa miehet kokonaan. Tähän on liittynyt aina negatiivisia tunteita ja hyvin useasti kavereiden kesken käyttämämme fraasi ”vitun miehet!” Muutaman viime kuukauden aikana on tapahtunut myös paljon. Paljastin jokin aika sitten, että minulla on ollut muutaman vuoden ajan top3 lista jossa on ollut kolme ihmistä, joiden kanssa voisin mennä joskus naimisiin. Samat kolme nimeä siis parin vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä siinä listassa on enää yksi nimi jäljellä ja tämänkään tyypin kanssa en ole puhunut ainakaan vuoteen… 😀 Tämä oikeastaan naurattaa aika paljon, mutta kuvaa hyvin tätä kaikkea. Koska eihän tässä ole alusta saakka ollut mitään järkeä. Tämä on ollut sekavaa, toki myös hauskaa ja varmaan aika kummallista sivusta seuraajien mielestä. Hyvä kun olen itsekkään välillä pysynyt kartalla.

Muutama viikko sitten olin taas siinä tutussa tilanteessa, jossa olisin hyvin voinut toivottaa kaikki kaksilahkeiset erääseen hyvin pimeään paikkaan. Kaikki tuntuivat käyttäytyvän todella sekavasti, ei seisty sanojen takana tai kadottiin kokonaan ja puhelinkin piipitti lähinnä vain yön pimeinä tunteina. Jostain syystä tällä kertaa turhautumisen ja muiden negatiivisten tunteiden sijasta tunsinkin tällä kertaa kummallista rauhaa ja seesteisyyttä. Tässä kolmen vuoden aikana olen oppinut tuntemaan itseäni ja tullut kokoajan varmemmaksi siitä, mitä ja miksi haluan. En jaksa tuhlata energiaani asioiden tai ihmisen murehtimiseen, etenkään kun en voi niihin vaikuttaa.  Asioita tapahtuu, ihmisiä tulee ja menee eikä tulevaa voi ennustaa yhtään sen paremmin vaikka kuinka haluaisin.

Sellaista asiaa, että nyt unohdan kaikki miehet, ei kuitenkaan voi ihan oikeasti päättää. Uskokaa kun sanon, olen nimittäin kokeillut monesti. En oikein osaa selittää mikä asia meni tällä kertaa toisin, mutta sen vain tunsi. En ollut vihainen, pettynyt, enkä oikestaan edes kovin turhautunut. Tapahtui vaan sellainen salama kirkkaalta taivaalta-hetki. Positiivinen ja tyyni olo valtasi mielen. Sen sijaan, että tuskastelisin asioihita joihin en voi vaikuttaa, teen mielummin kivoja juttuja joista tykkään. Nautin tästä elämästä sellaisena kun se tässä ja nyt on. Eiköhän niitä miehiä ehdi lähetellä hornan tuuttiin vielä monet kerrat, mutta just nyt ei jaksa huvittaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.