Veljeni kävi yhtenä päivänä tällä viikolla hakemassa pojat hoidosta, kun en itse ehtinyt. Koska hänellä oli puhelimesta akku lopussa, sovimme paikan ja ajan mihin hän pojat toisi.
Ollessani sovitusta kymmenen minuuttia myöhässä, huokaisin helpoituksesta, koska hekään eivät olleet vielä tulleet.
Puoli tuntia sovitun ajan jälkeen olin vielä ihan ymmärtäväinen, omaammehan samat myöhästymisgeenit. Neljänkymmenen minuutin kohdalla aloin jo vähän tuskastua. Tunti sovitun ajan jälkeen Linnanmäeltä lampsi iloinen joukko, suupielet jäätelössä ja iso pehmo kainalossa. Oli tainnut olla aika kivaa.
Kuvat Tommi Mäntysalo
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.