KYMMENENVUOTIAANA

16/09/2019

Tämä ihana iso pieni esikoiseni täytti eilen pyöreät kymmenen vuotta. Kun luette pidemmälle, ymmärrätte miksi postaus tuli ulos vasta tänään, haastattelu tehtiin kyllä jo eilen illalla.

Supersankarinimeni on Kimittävä mehiläinen
Isona minusta tulee Teen musaa mun työksi
Kivointa maailmassa on Skeittaus
Kaikkien inhottavinta maailmassa on Nettitrollit (?)
On kivaa olla lapsi Ei tartte käydä töissä
Lempiharrastukseni on Skeittaus
Näitä kieliä osaan puhua Englantia, suomea, öö, vähän ruotsia
Suosikkiaine koulussa Englanti
Aikuiset ovat *kukkuu* (pörittää sormia ympäri pään vierellä)
Pikkuveli on Hauska, joskus
Pikkusisko on Kiltti, ihana, söpö, hauska
Lempiohjelmani on Simpsonit
Säästän rahaa Tietokoneeseen
Idolini on Äiti ja iskä, kun ne aina puolustaa mua
Kerään Pokémon moon/sun kortteja
Lempiruokani on Sushi
Ihmisiä on olemassa Koska jumala päätti tai jotain
Talvella haluan Leikkiä lumileikkejä
Kesällä haluan Leikkiä Rölliä
Haluaisin nyt Saada oman hippibussi
Toivon Joulupukilta Tietokonetta
Kymmenennvuotiaana On vaan taas yhden vuoden vanhempi
Isoveljenä olen Urhoollinen ja kiltti
Matkustaisin mieluiten Vaikkapa Englantiin *nauraa* (istutaan parhaillaan junassa matkalla Lontoon keskustaan)
Siellä Haluan syödä ja katsoa nähtävyyksiä
Lempibändini Electric light orchestra
Unelmien syntymäpäiväni olisi No ehkä tää tai olla supersankarit yhden päivän
Terveisiet blogin lukijoille Kiva jos tykkäsitte tästä jutusta, jos tykkäätte niin painakaa tykkää


YHDEKSÄNVUOTIAANA

17/09/2018

Meidän synttäriputki jatkuu. Viikonloppuna esikoiseni täytti jo yhdeksän vuotta, mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Luettiin yhdessä tänään aiemmin näitä edellisvuosien synttärihaastatteluja, vitsit miten hauskoja ne ovat! Onneksi ollaan alettu tekemään niitä, eikä tosiaankaan haluta rikkoa perinnettä, joten tässä tulee:

Isona minusta tulee En kyllä keksi… pesen ikkunoita!
Kivointa maailmassa on kaverit ja perhe
Kaikkien inhottavinta maailmassa on punkit
On kivaa pelata jalkapalloa
Lempiharrastukseni on karate ja näytelmäkerho
Näitä kieliä osaan puhua suomea, englantia, vähän ranskaa, vähän espanjaa ja vähän ehkä ruotsia
Suosikkiaine koulussa enkku
Aikuiset ovat kivoja ja hauskoja, tai no jotkut on tylsiä ja jotkut ankaria
Pikkuveli on kiva, hasuka ja vähän ärsyttävä
Pikkusisko on kiva ja pieni
Lempiohjelmani on ehkä Simpsonit
Säästän rahaa että voin ostaa tietokoneen
Kerään pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa avaruussotaa varten puolustamassa maata
Talvella haluan mennä laskettelemaan Tahkolle
Kesällä haluan hypätä stadikalla vaan kolmosesta
Haluaisin että kaikilla lapsilla olisi oma huone, myös mulla
Toivon Joulupukilta Ei sillä että uskoisin joulupukkiin, mutta se on kyllä olemassa – kyllä sä tiedät kuka se pukki on. Äiti, isi tai Osku.
Yhdeksänvuotiaana osaan kulkea ratikalla ja bussilla ja kavereille
Isoveljenä olen kiva ja hauska ja autan äitiä
Matkustaisin mieluiten New Yorkiin
Siellä menisin Hard Rock Cafeseen hampurilaiselle ja pirtelölle
Lempibändini BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi samanlainen kun muut synttärit, kaverit tulee kylään pelaillaan lautapelejä ja syödään herkkuja
Terveisiet blogin lukijoille: Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti


OLEMATTOMAT NIMIPÄIVÄPERINTEET

24/03/2018

Meillä ei ole ikinä oikein juhlittu nimipäiviä, eikä minulla yleensä ole mitään muistikuvaa siitä, kenellä oli nimipäivät milloinkin. Oma nimenikin tuli kalnteriin vasta ollessani noin kymmenvuotias, joten mitään tapaa juhlistamiselle ei ole syntynyt.

En olisi muistanut koko nimppari-asiaa nytkään, mutta Kaapo on jo kuukauden verran kysellyt omista nimipäivistään. Piti ihan netistä katsoa, että milloin ne oikein olivatkaan. Muistin että ehkä marraskuussa. Onneksi hän vielä muistutteli tällä viikolla niistä, ja koska asia tuntui hänestä tärkeältä, sovimme etukäteen että menisimme nimipäivänä sitten kahvilaan kakulle. Lahjaakin hän pyysi, mutta sanoin että siinä menee kyllä meidän perheessämme raja.

Tykkään kyllä juhlistaa kaikenlaista ja minusta on ihanaa kun jollain kavereilla on pienestä pitänen ollut vankat traditiot nimipäiväjuhlien järjestämisessä. Omalle kohdalle siitä ei vaan ole ikinä muodostunut tapaa. Minulla on niin huono muistikin, että se olisi ihan mahdotonta. Juhlimme jopa kerran vanhingossa Elviksen synttäreitä vääränä päivänä, kun menin vähän sekaisin päivämääristä :D

Nimipäivänä on aina kiva muistella sitä miksi kyseinen nimi oikein annettiin ja mitä kaikkea siihen liittyi. Ennen Kaapon syntymää minulla oli ehkä viiden-kuuden nimen lista, joista yksi vaihtoehto oli myös Kaapo. Joukossa oli myös Kalle, joka oli itseasiassa niin minun kun Kaapon isänkin suosikkeja. Kalle nimi oli myös heidän suvussaan.

Kuitenkin sitten kun vauva oli syntynyt, tuntui Kalle nimenä jotenkin liian kovalta niin pienelle ja suloiselle pojalle. Minua alkoi myös epäilyttämään kaikki ne Pikku-Kalle vitsit, jos sellaisesta saatettaisiin vaikka joulussa kiusata. Kallen sijaan päätimmekin sitten viime hetkellä ottaa pehmeämmän Kaapon. Etenkin alussa vielä pitkään mietin, että olisiko sittenkin pitänyt valita se Kalle. Mutta kuten kaikki ystävänikin aina sanovat, Kaapo on ihan Kaapo ja nimi on täydellinen hänelle.

Kaapo tulee nimestä Gabriel, jota myös tänään juhlitaan. Kuten monilla nimillä, tälläkin on siis uskonnollinen tausta. Gabriel on heprealaisperäinen nimi ja tarkoittaa ’Jumalan taistelijaa tai ’Jumala on voimakas’, ’Jumala osoittaa voimansa’ ja Raamatussa taas Gabriel oli yksi arkkienkeleistä. Nykyään Kaapo on tunnettu nimi etenkin samannimiestä piirretystä – jonka olemassaoloa emme muuten tienneet nimeä antaessamme.

Myös tytölle meillä oli valmiiksi monta nimeä. Yksi niistä oli Kerttu, mutta en usko että olisimme kuitenkaan lopulta päätyneet siihen. Kuitenkin mietin, että jos Kaapo saisi pikkusiskon, silloin hänestä voisi tulla Kerttu. Eevi oli vahva suosikki tytön nimeksi, ja pikkuveeljestähän tuli sitten sattuman kaupalla Elvis, jota vielä usein kutsutaan Kaapon suussa pienenä muuttuneeksi Eevikseksi.

Aika hassua muuten myös, nimittäin Kaapon ihan ensimmäiset vauvakaverit olivat nimeltään Kerttu ja Gabriel.

Olen aina kokenut nimien antamisen, ja etenkin päättämisen, aika vaikeana. Kuitenkin lopulta se nimi mihin päätyy, sopii kantajalleen ihan täydellisesti, vai mitä?