Kaupallinen yhteistyö Aarrekid kanssa

Hyvää joulukuun ensimmäistä!

Meidän jouluperinteet aina vähän elävät, mutta aattoon kuuluu yleensä joulusauna. Kiireetön aatto, jolloin aamulla keitellään puuro, aloitetaan jouluruokien valmistelu, haetaan ja koristellaan kuusi ja käydään saunassa viimeistään kun päivä alkaa hämärtyä on perinne jota mielelläni vaalin.

Sen jälkeen alkaa valmistutuminen iltaan, eli syömiseen, yhdesäoloon sekä lahjojen avaamiseen. Joinain jouluna pistetään saunan jälkeen parasta päälle, mutta aika usein tekee mieli vain kietoutua johonkin mukavaan ja olla meikittä saunanraikkaana koko ilta.

Monena jouluna kuusen alta on löytynyt jokaiselle yksi pehmeä paketti, joka yleensä pitää sisällään uuden pyjaman. Olen itse vähän huono ostamaan yöpukuja ja yleensä lapset menevätkin koko vuoden aina sillä yhdellä edellisjouluna saadulla setillä – vaikka hihat ja lahkeet olisivatkin loppuvuodesta auttamattoman lyhyet. Ehkä tästä syystä pojat ovatkin osanneet arvostaa aina myös näitä pehmeitä paketteja ja haluavat heti pukea uudet yökkärit päällensä ja olla niissä koko loppu joulun.

Saunominen ja kylvyssä läträäminen ei kuitenkaan ajoitu meillä vaan jouluun, vaan ihan jokapäiväiseen arkeen. Kaikki lapset ovat saunoneen vauvasta saakka ja nautiskelevat nykyään ylälauteiden lämmöstä. Iltarutiineihin meillä taas kuuluu joka päivä kylpy. Tutut rutiinit auttavat yöunille rauhoittumisessa, eikä lämpimästä kylvystäkään tuskin haittaa ole. Sen jälkeen on ihana painautua vielä posket vähän punottaen peiton alle suloisille unille.

Kotimaisen Aarrekidin Bath + Leisure malliston kylpy -ja yötuotteet ihastuttavat niin pehmeydellään että kivoilla kuoseillaan. Kylpymalliston ajatus on tuoda pieni ripaus taianomaisuutta iltarutiineihin. Tuttujen pöllöjen lisäksi tuotteissa toistuu käpyjä, jännittäviä aarreraitoja sekä talvinen metsä. Yöpukujen, huppupyyhkeen ja kylpytakin lisäksi valoikomissa on superhauska kylpyhaalari.

Kylpyhaalari päällä on helppo kulkea kellariin taloyhtiön saunaan, alta vilku mitään ja se päällä muutenkin selvästi hauska ja helppo olla. Voisin kuvitella, että haalari on tosi kiva myös lomareissulla altaan äärellä ja kesällä uimarannalla. Ainakin Elvis mielellään on haalari päällä muutenkin, eikä ihme, se on kuin pehmoinen leikkiasu jossa on helppo liikkua ja joka pysyy päällä kovemmassakin menossa. Kyllä te tiedätte myös ne lasten iltavillit saunoista ja kylvyistä huolimatta…

Kylpyhaalari on Aarrekidin oma ja patentoitu tuote ja muiden kylpy -ja yötuotteiden tapaan tosi kiva joululahjaidea, joka on käytännöllinen ja ilahduttaa saajaan joka päivä – ja yö.

Kylpymallistossa, eli kylpytakeissa, haalareissa ja huppupyyhkeissä käyttetty frotee on Loop Safe-froteeta, joka on 90% orgaanista puuvillaa ja 10% kierrätettyä polyesteria. Polyester toimii materiaalissa sidoslankana luoden materiaalin pohjaan verkon, johon lenkkilangat kiinnittyvät.  Näin materiaali pysyy paremman kuntoisena pidempään ja mahdollistaa myös sen, että puuvillaa käytetään tuotteessa vähemmän. Se tekee tuotteesta kevyemmän, nopeammin kuivuvan, eikä tuotteen pesuun kulu myöskään niin paljon vettä, kuin tavallisesta froteesta valmistettuun vastaavaan tuotteeseen.

Pyjamat ovat pehmoista luomupuuvillaa ja niitä on mekko-mallisina, että näinä paidan ja housujen setteinä. Tykkään kovasti noiden pyjaminen suorasta ja väljästä mallista. Lisäksi paidan hihoissa on korkeat käänteet, joten hihat näyttävät kivoilta myös käännettynä silloin, kun ne ovat muuten vielä vähän liian pitkät. Väljän mallin ansiosta yövaatteet tuntuvat mielyttäviltä päällä myös silloin, kun lapsi on jo vähän kasvanut niistä yli.

Pirkanmaalaisen Aarrekid-merkin omistavat Keski-Vähälän sisarukset, jonka lisäksi he omistavat myös tehtaan Portugalissa, jossa vaatteet kaavoitetaan, leikataan ja ommellaan. Kuten kaikki Aarrekidin tuotteet, nämäkin Bath + Leisure valmistetaan omana tuotantona heidän omalla tehtaallaan. Kaikki materiaalit ja neulokset tulevat lähialueelta tutuilta yhteistyökumppaneilta ja tuotanto on muutenkin täysin läpinäkyvää.

Meille tämä jouluun ensimmäinen merkitsee tottakai lähestyvää joulua. Vasta joulukuussa meillä aletaan yleensä vasta pikkuhiljaa odottamaan sitä. Meidän perheessä ei ole ikinä ollut tapana valmistua siihen mitenkään suureleisesti. Ikkunaan saatetaan ripustaa tähti tai valot, mutta ei yleensä sen kummempaa. Joulu syntyy meille kiirettömyydestä, tunnelmasta ja yhdessäolosta. Myös nämä asiat tekevät joulun, emme oikeastaan kaipaa mitään sen kummempaa – tai no tottakai sitten hyvää ruokaa itse pääpäivinä.

Näitä Arrekidin Bath + Leisure malliston tuotteita ei normaalisti saa alennettuun hintaan, mutta sain mahdollisuuden jakaa teille alekoodin postauksessa näkyviin tuotteisiin, eli alennus koskee: Kaapolla päällä oleva Taylor pyjama Pine-kuosilla sekä Brooklyn kylpytakki Treasure stripe-kuosilla, Elviksellä oleva Taylor pyjama Sunfestival-kuosilla sekä Kim kylpyhaalari Pine-kuosilla ja Myyllä oleva Taylor pyjama Owls-kuosilla sekä Owls huppupyyhe. Koodilla mamigogo saatte 20% alennuksen näistä 1.-2.12, eli tämän ja huomisen ajan!

Kuuluuko joulusauna teidän perinteisiin? Rauhallista joulunodotusta!

– Vietettiin isänpäivää
– Aurinko pilkahti pari kertaa
– Armoton pimeys iski päin naamaa
– Hyviä parisuhdeskusteluja miehen kanssa, kaverin kanssa ja kaikki yhdessä
– Osallistuin keksimakuraatiin
– Oltiin miehen kanssa yötä hotellissa
– Meillä oli noin 36 tunnin lapsivapaa (eli kaksi yötä!)
– Myy sai kirpparilta elämänsä ensimmäisen nuken ja alkoi heti hoivaamaan sitä
– Vein ison kasan lasten vanhoja vaatteita kirppikselle
– Nähtiin pikaisesti brunssilla vanhojen ylä-aste kavereiden kanssa
– Meidän toinenkin iso peili meni rikki
– Olin seksiväline-esittely lounaalla
– Tilattiin ennätysvähän ruokaa kotiin
– Tuskailin insta-fedini yhteneväisyyden kanssa (miten tyhmä asia menettää yöunensa)
– Aloitin työtuntieni ylös merkkaamisen
– Aloitettiin Myylle unikoulu nro 2
– Nukuin niiiiin huonosti ja olin niiiiin väsynyt
– Menetin hermoni 6367933287237023937 kertaa väsymyksen vuoksi
– Minua yritettiin huijata (ja aluksi siis huijattiinkin) tofi.fi haalarikaupoissa
– Testasin ekaa kertaa palashampoota ja palahoitoainetta
– Mentiin poikien kanssa työmatkalle Tampereelle (parhaillaan täällä!)
– Satoi ensilumi

Marraskuussa keksin myös kivan idean blogin joulukaenterille, mutta toteutus olikin aikataulullisesti haastava, joten päätin olla stressaamatta liikaa (tai ennenkaikkea painostamatta siihen osallistuvia vieraskynäkirjoittajia tiukalla deadlinellä), joten joulukuun blogikalenterissa ei ole välttämtättä joka päivälle numeroitua luukkua (enkä edes ajatellut kutsua sitä joulukalenteriksi). Haluan mielummin panostaa laadukkaaseen ja kiinnostavaan sisältöön, ilman että kenenkään tarvitsee stressata tai kiirehtiä. Mennään mielummin rauhassa ja lempeästi kohti joulua. Luvassa on ihania, kiinnostavia, koskettavia ja hauskoja tarinoita, ja olen tosi iloinen päästessäni jakamaan niitä – aina kun ne omalla ajallaan valmistuvat jaettaviksi <3

Tuntuu, että siitä olisi vasta muutama kuukausi, kun kirjoitin Black Fidayhin liittyvän postauksen – mutta se olikin jo tasan vuosi sitten. Se on edelleen hyvin ajankohtainen, ja siksi haluankin kirjoittaa samasta asiasta myös uudestaan. En kuitenkaan viitsi liiaksi toisella samoja asioita, joten käy ihmeessä lukemassa myös viime vuotinen postaus, joka pureutuu etenkin pikamuodin ongelmiin.

Vaikka en tittelistä niin pidä tai itseäni sellaiseksi kutsu, niin bloggaajan ammattini vuoksi olen myös vaikuttaja. Minulla on valta vaikuttaa parhaimmillaan kymmenien tuhansien ihmisten ajattelumalliin, mielipiteeseen tai ostokäyttäytymiseen. Toki siihen liittyy paljon kaikkea muutakin, mutta kuluttamiseen ”kannustaminen” on yksi osa työtäni. Sillä olen osittain yhden naisen mainostoimisto. Se mahdollistaa sen, että voin kustua bloggaamista työkseni, eli saan siitä palkkaa. Samalla minulla on iso vastuu siitä, mitä ja millä tavalla mainostan.

Varsinkin viimeisten muutaman vuoden aikana olen havahtunut siihen, että valtaan liittyy myös iso vastuu. Siksi olenkin entistä tarkemmin valikoinut yhteistyökumppanini, vähentänyt fyysisten tavaroiden mainostusta ja pyrkinyt kannustamaan vastuulliseen kuluttamiseen ja kotimaisen suosimiseen. En ole missään mielessä täydellisen kuluttajan esikuva, mutta kokoajan parempi ja mielestäni on silti tärkeää tuoda esille niitä hyviä ja oikeita asioita sekä tapoja siitäkin huolimatta, että olen vasta matkalla sinne.

Viimeisten muutamien vuosien aikana on tuntunut myös hullulta seurata sivusta miten ilmastokriisistä ja ilmastoraporteista huolimatta kulutamme kokoajan vain entistä enemmän. Hesarin atikkelin mukaan suomalaiset tilaavat halpaa krääsää Kiinasta 15 miljoonaa pakettia vuodessa – ja tahti vain kiihtyy. Lisäksi halpiskamaa myyvä Wish kertoo Suomalaisten tilaavan kuukausittain 500 000 kertaa. Halvat hinnat sekoittavat ihmisten päät ja huonolaatuinen tavara päätyy nopeasti roskiin, eikä kukaan halua miettiä niitä ongelmia, jotka liittyvät halvan tavaran tuotantoon.

Black Friday tuntuu olevan kulutuksen huipentuma. Paitsi että enää ei ole pelkkä musta perjantai, vaan koko viikko on nimetty Black Weekiksi, jolloin joka päivä ennen pääpäivää some, sähköposti ja lehdet ovat täynnä toinen toistaan parempia alekoodeja ja tarjouksia. Eikä kaikki toki lopu perjantaihin vaan myös viikonloppuna shoppaillaan Black Weekendinä ja maanantaina pistetään viimeisetkin hilut haisemaan Cyber Mondayn crazyissä aleissa.

Pikkuhiljaa tämä on myös alkanut kääntyä itseään vastaan – ehkä vielä aika pienellä mittakaavalla, mutta joka tapauksessa on ja hyvä niin. Jo viime vuodesta muistan todella monen käyneen Black Fridayn kulutushysteriaa vastaan ja kyseenalaistamaan sen, mutta etenkin tänä vuonna myös entistä useammat yritykset ovat päättäneet olla lähtemättä alesekoiluun mukaan.

Jotkut yritykset ovat ilmoittaneet, etteivät alenna nyt perjantaina mitään tuotteita tai jaa alekoodia, jotkut kivijalat ovat jopa pistäneet ovensa täksi päiväksi kokonaan säppiin. Näinpä sellaisenkin Black Friday kampanjan, jossa kaupasta voi ostaa tänään yhden tuotteen kahden hinnalla, päivän tuotto laitetaan hyväntekeiväisyyteen, mihin myös vastareaktioksi tehty #brightfriday kampanjan perustuu.

Tärkeintä olisikin taistella turhaa ja vastuutonta kuluttamista vastaan joka päivä. Miksi ei Black Fidayn tarjouksia hyödyntäisi jos jokatapauksessa pitää ostaa jotakin uutena, kunhan pitää huolen, ettei klikkaa ostoskoriin mitään ylimääräistä mukaan halvan hinnan vuoksi. Sillä ostelulla vain halvan hinnan (tai ostelusta saatavan huvin) takia on loppujen lopuksi hyvin suuri hintalappu.

Ostamalla vain tarpeeseen, etsimään käytettynä, lainaamaan, suosimalla kotimaisia ja vastuullisesti ja ekologisesti tuotettuja tuotteita on suuri merkitys. Meillä on etenkin halvan pikamuodin vuoksi aivan vääristynyt käsitys tuotteiden todellisista hinnoista, jonka vuoksi myös kaappimme tursuavat turhasta tavarasta. Onneksi tiedän, että te kaikki siellä ruudun takana tiedätte tämän!

Blogiurani aikana on ollut myös hienoa nähdä miten fiksua ja valveutunutta porukkaa siellä on. Välillä on kirpaissut kuulla kritiikkiä omista valinnoista, mutta osittain se on toiminut myös moottorina kokoajan entistä esimerkillisempään toimintaan.

Vaikuttajana olo on siinä mielessä myös vähän kinkkistä, että jotkut vaativat täydellisyyttä niiltä, joista näistä asioista puhuvat. Mielestäni on tärkeämpää että puhuu ja toimii sitten vaikka askel kerrallaan. Kunhan tekee jotain!

Itse sain hyvän vinkin joka toimii hyvin myös muulloinkin, kun vain tämän Black Fidayn kulutushyterian yhteydessä. Nimittäin kaikken sähköpostiin tulevien uutiskirjeiden perumisen. Niin monet kerrat olen löytänyt itseni vimmatusti selaavan netikkauppaa sieltä tulleen alennuskirjeen johdosta. Klikkaillut koriin tuotteita, joita en sitä ennen ollut tiennytkään tarvitsevani.

Tein jo aikaa sitten itselleni säännön, että jätän sivun auki, enkä vielä tilaa mitään. Jos en seuraavana päivänä ollut vakuuttanut itseäni siitä, että oikeasti tarvitsisin tuotteen klikkasin sivun kokonaan pois. Tätä tapahtui paljon ja en tullut juuri koskaan tilanneeksi mitään – usein en edes seuraavana päivänä muistanut mitä koko ostoskorissa oli! Ihan hullua. Tämä taktiikka toimii, mutta vielä paremmin toimii se, ettei koko nettikauppaa päädy selaamaan. Kiitos siis helposta ja tehokkaasta vinkistä Minni!

Tänä vuonna on ollut kiva huomata myös se, miten entistä enemmän annetaan käytettyjä tavaroita myös lahjaksi. Hienoa että se tapa on yleistymässä, eikä siinä toivottavasti nähdä pian enää mitään outoa tai alenna lahjan arvoa – päinvastoin. Tämänkin puolesta kampanjoi alkuviikosta Black Fridaytä vastustava White Monday.

Pikamuotia vastaan on liikkunut somessa tänä vuonna myös hyviä haasteita kuten #kestotyyli, #lempivaatteeni ja #300wears.

Toivoa siis on – toivottavasti taas vuoden päästä asiat olisivat edes hitusen järkevämmällä tolalla.

Lue myös: Musta perjantai / Finnwatch, Black Friday ei ole ratkaisu pinituloisten ongelmiin / Suvi Auvinen

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tarramonsteri kanssa
Sisältää alennuskoodin!

Kuten kuvista huomaa, myös perheemme pienin on hurahtanut tarroihin. Hän näki minut nimikoimassa lasten uusia talvipipoja ja tottakai halusi itsekin osallistua. Nyt tuskin kenellekään ei jää epäselväksi, että kenen pupu ja nukke ovat. Miten näppärät voivatkin olla jo pienet sormet!

Itse kuulin aikoinaan Tarramonsterin nimikointitarroista nähdessäni niistä mainoksen päiväkodin eteisessä. Sitä ennen olin ollut aina se äiti, joka poikkeustapauksissa saattokin muistaa kirjoittaa lapsensa nimen pesulappuun tai jopa laittaa sellaisen maalarinteipillä, mutta pääosin jätin myös aika monet vaatteet ja kengät nimikoimatta.

Muistin omasta lapsuudestani kankaiset nimilaput, joita äidit ompelivat käsin vaatteisiin. Myöhemmin tuli silitettäviä. Monta vuotta kyllä mietin, että joskus otan homman asiakseni ja vietän koko viikonlopun kaikki lasten vaatteet nimikoiden – mutta aina tuli jotain vähän parempaa tekemistä.

Tuon päiväkodin mainoksen innoittamana ensin tottakai googlasin muiden vanhempien käyttökokemuksia liimattavista nimitarroista. Oman kokemukseni mukaan kun ainakaan ne omat maalarinteippiviritelmäni eivät pesussa hyvin pysyneet. Monet kuitenkin kehuivat kotimaisen Tarramonsterin tarroja kestäviksi, joten tilasin niitä pinkat poikien nimillä.

Ja siitä alkoihin ihan uudenlainen arki – tai no ainakin vähän käytännöllisempi. Päiväkotiin kadonneet tai ulos kadulle pudonneet lasten vaatteet ja yksinäiset rukkaset jopa palautuivat takaisin meille selkeän nimikoinnin ansiosta. Myös lapset pystyivät päiväkodissa ja kotona tunnistamaan paremmin omat vaatteensa ja se helpotti myös itsenäistä pukemista.

Koska säilytin nimiarkkeja vähän siellä sun täällä – yhtä poikien vaatehuoneessa, toista eteisen laatikossa, kolmatta päiväkodin lokerossa, kävi uusien vaatteiden nimikointi aina tosi helposti. Aina kun huomasin, että vaatteesta puuttuu nimi, tarra vaan läts – ja menoksi.

Ja totta tosiaan, pääosin tarrat kestävät myös hyvin pesukonetta ja kuivausrumpua – jopa vuosia. Olen huomannut sen niin poikien vaatteissa kun kirppareiltakin ostetuista vaatteista, jossa on ollut edellisen käyttäjä nimitarra kiinni. Tarranhan saa kyllä halutessaan ihan siististi irti, mutta joskus käytettynä ostetuissa vaatteissa se on ollut vähän piilossa pesulapussa, josta olen sen huomannut vasta pitkän käytön jälkeen. Monet käytettyjä vaatteita ostavat arvostavat myös sitä, jos vaatetta ei ole nimikoitu tussilla ja kyllä se monesti nostaa vaatteen jälleenmyyntihintaa muutamalla eurolla.

Omasta tyytyväisyydestäni Tarramonsterin nimikointitarroja kohtaan kertoo varmasti myös se, että vuosien mittaan olen aina niiden loppuessa tilannut lisää. Viime keväänä hokasin, että tottakai minäkin tarvitsen omat nimikointitarrat! Ei se hanskojen hävittäminen ainakaan omalla kohdallani ole loppunut aikuisikään. Pipojen ja hanskojen lisäksi nimitarra löytyy ainakin kalenteristani sekä vesipullon pohjasta.

Vaatteiden ja kenkien lisäksi nimikointitarroilla voi käyttää vaikka mihin. Pojilla on nimitarrat myös kännyköissään, penaalissa, repussa, pyöräilykypärässä… Taidettiin me muistaakseni päiväkotiaikoina nimikoida niiden avulla myös lelupäivän lelut. Tarroja tuskin on tarkoitus käyttää uudelleen ja uudelleen, mutta kovalta pinnalta toiselle siirrettärssä ne kestävät mielestäni hyvin.

Tarramonsterin valikoimista löytyy paljon erilaisia valmiita tarrapaketteja sekä teemapakkauksia. Tarroja voi suunnittella alusta saakka täysin itse, jolloin niihin voi muodon ja fontin lisäksi valita värin sekä kuvan – tai kuvattomuuden. Meillä sekä itse suunniteltuja että valmiita teemapakkauksia. Nimikointitarrojen lisäksi valikoimissa on valmiita järjestelytarroja, joilla saa pidettyä vaatekaapin vähän paremmassa järjesteyksessä. Sekä myös silitettäviä nimikointilappuja.

Tarroja tilatessa ilmoitetaan niihin haluttava nimi, pohja pyytää etu -ja sukunimeä, mutta kumman vaan voi jättää halutessaan myös tyhjäksi ja tilata vaikkapa koko perheelle yhteisiä tarroja pelkällä sukunimellä. Nimen tilalle voi toki laittaa vaikka myös puhelinnumeron.

Itse tykkään kiinnittää nimikointitarrat vaatteissa niskaan tai niskassa olevaan merkkilappuun. Tarramonsteri kuitenkin suosittelee tarrojen kiinnittämisen pesulappuun, jotta ne pysyisivät mahdollisimman hyvin kiinni. Itse taas tykkään että nimen näkee helposti. Kun tarran vaan painaa kunnolla ja antaa olla paikallaan vähintään vuorokauden ilman pesua tai kulutusta, pysyy ne mielestäni hyvin paikoillaan niskassakin. Joidenkin tarrapakkausten mukana tulee myös läpinäkyviä suojatarroja, mikä laitetaan vielä tarran päälle, jos se pitää saada paljon kulutusta vaativaan paikkaan – kuten kengän varteen.

Ovatko nimikointitarrat teille tuttuja? Jos jollakulla sattuu olemaan tarvetta tarroille koodilla MGG19 saa Tarramonsterin nimikointitarroista 15 % alennuksen sekä ylimääräisen arkin / tarrapakkaus . Alekoodi on voimassa maanantaihin 2.12.19 asti.

Syyskuun alussa kerroin, kuinka meillä aloitettiin unikoulu, eli lopetimme yömaitojen antamisen ja rauhoitelimme taaperon takaisin unille lähinnä laitamalla tutin suuhun ja peiton takaisin päälle. Tosiaan, unikoulu meni alusta saakka lähes näin helposti. Jo tätä ennen hän nukahti itsekseen illalla sänkyyn ja siitä oli varmasti apua myös keskellä yötä uudellen unenpäästä kiinni saamisesta.

Yömaidon lopettamisen jälkeen jotkut yöt menivät paremmin kun toiset, joskus hän heräsi muutaman kerran, aina välillä hän sattui nukkumaan läpi yön. Ainut mikä tuntui rankalta, olivat aikaiset aamuherätykset. Mutta pikkuhiljaa 5.30 herääminenkin vaihtui kuuteen ja siitä puoli seitsemään ja joskus jopa vielä pidempään. Itsehän olin heräillyt niin pitkään niin paljon, että vaikka lapsi nukkui, omat yöni olivat silti katkonaisia. Ja ova edelleen. Onneksi joukkoon on myös mahtunut paremmin nukuttuja öitä, ja vielä niin, että kaikki nukkuvat samana yönä hyvin.

Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin öisin siihen, ettei enää auttanutkaan pelkkä silittely, jotta baby nukahti uudestaan unilleen. Saatettiin vaatia pidempiä nukutussessioita, syliin ottamista ja pitkää rauhoittelua. Pahimmillaan keskellä yötä oltiin kaikki 1,5 tuntia hereillä itkuisen taaperon kanssa.

Kerran olimme muutaman yön mummolassa, jossa Myy nukkui vieressäni parisängyssä. Huomasin, että jos hän yöllä heräsikin, hänelle riitti pelkästään se, että hän huomasi minun olevan vieressä ja jatkoi itsekseen unia. Kaivaitui ehkä vain vähän lähemmäs kainaloa, mutta saatoimme nukkua levollisesti koko yön ilman sängystä nousemista – ja mikä parasta nukuimme aamulla pitkään, jopa reippaasti yli kahdeksaan.

Aamuöiset huudot kotona kuitenkin jatkuivat ja tunnin rauhoitelun sijasta otinkin hänet viereeni ja saatoimme jatkaa heti unia. Mieheni oli tosin väsistyttävä tässä vaiheessa aina muualle nukkumaan, sillä emme mahdu kaikki 140 leveään sänkyymme. Mietin kyllä jo tässä vaiheessa, että teenkö virheen opettessani lapsen nukkumaan vieressä.

Toisaalta, monet nukkuvat perhepedissä, eikä se tuskin olisi ongelma jos päivittäisimme sänkymme leveämpään – patja kun pitäisi muutenkin vaihtaa parempaan. Järkeilin itselleni myös sen, että monet lapset tulevat jokatapauksessa vanhempien sänkyyn yöllä nukkumaan, viimeisään kun osaavat / pääsevät pois itse sängystään. Että olisihan tämä jokatapauksessa meillä edessä. Jos kerta nukkuisimme kaikki paremmin samassa sängyssä, mikä ongelma?

Mutta sitten tuli se ongelma. Yöt alkoivat muuttumaan taas levottomammiksi. Taapero saattoi herätä ja vaatia pääsyyä meidän sänkyyn jo ennen kun olimme itse nukahtaneet. Kello aamuviideltä viereen ottaminen aikaistui usein jo kello kahdeksitoista. Taapero myös hyöri, pyöri, potki löi ja hyppi päälle unissaan ja yöllä herätessään. Yritin tehdä välimme peitoista ja tyynyistä ”muureja”, mutta se ei auttanut – hän halusi olla mahdollisimman lähellä tai huomioni jos heräsi itse yöllä. Kuitenkin olimme niin väsyneitä, että jatkoimme viereen ottamista, muuten hän protestoi kovaa ja pitkään huutamalla. Sellaista ei yksinkertaisesti vain jaksa keskellä yötä.

Samalla pahenivat taas omat uniongelmat. Oli vaikea saada unta, myös silloin kun olisi saanut nukkua rauhassa. Heräilin paljon ja unen päästä oli vaikea saada kiinni. Aamulla tosin olisi nukuttanut, ja jos taaperon otti viereen sai todennäköisesti nukkuakin ainakin tunnin pidempään. Onneksi tämä on jo vähän helpottanut (oman paksun ja lämpimän peiton vaihtaminen ohuempaan auttoi jo paljon), mutta keholla kestää tosiaan aika kauan palautua parin vuoden pätkäunista.

Meillä oli lähestulkoon jo ostoskorissa uusi 180 leveä sänky, mutta päätimme nyt kuitenkin aloittaa uuden unikoulun. Eli emme ota taaperoa enää viereen nukkumaan. Kumpikaan meistä ei jaksaisi yhtään, mutta pidemmällä juoksulla varmasti parempi valvoa muutamana yönä, kun venkslata ja nukkua huonosti jokikisenä. Tiedän, että perhepeti-systeemi toimii monilla eikä nukkumisjärjestelyillä ei ole sinänsä väliä – kunhan kaikki saavat nukutuksi. Meillä samassa sängyssä nukkuminen ei kuitenkaan tunnu toimivan.

Kyselin muutama viikko instassa, että miten muut nukkuvat ja minkälaisia unijärjestelyitä muilla on. Vastauksia oli yhtä monta kun vastaajiakin. Sain myös muutamia neuvoja, vaikka en kysynyt. Joku ehdotti lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen nukkumaan. Vaikka meillä onkin täällä joka toinen viikko kaksi makuuhuonetta tyhjillään, tarvitsevat isommat lapset omaa tilaa eikä olisi heitä kohtaan reilua laittaa pikkusiskoa samaan huoneeseen nukkumaan. Eli se ei ole meillä vaihtoehto, vaan nukumme siis silti samassa huoneessa, koska taaperolla ei ole omaa huonetta – enkä itse edes usko sen olevan meidän kohdalla ongelma.

Ensimmäinen, eli viime yö unikoulua meni onneksi ilman yöhuutoja. Taapero heräsi himpun yli kuusi ja vaati pääsyä viereemme. Mieheni nousi kuitenkin tässä vaihessa hänen kanssaan aamutoimiin. Eli hei vaan taas aikaiset aamut.