UNIKOULU – OSA 2

26/11/2019

Syyskuun alussa kerroin, kuinka meillä aloitettiin unikoulu, eli lopetimme yömaitojen antamisen ja rauhoitelimme taaperon takaisin unille lähinnä laitamalla tutin suuhun ja peiton takaisin päälle. Tosiaan, unikoulu meni alusta saakka lähes näin helposti. Jo tätä ennen hän nukahti itsekseen illalla sänkyyn ja siitä oli varmasti apua myös keskellä yötä uudellen unenpäästä kiinni saamisesta.

Yömaidon lopettamisen jälkeen jotkut yöt menivät paremmin kun toiset, joskus hän heräsi muutaman kerran, aina välillä hän sattui nukkumaan läpi yön. Ainut mikä tuntui rankalta, olivat aikaiset aamuherätykset. Mutta pikkuhiljaa 5.30 herääminenkin vaihtui kuuteen ja siitä puoli seitsemään ja joskus jopa vielä pidempään. Itsehän olin heräillyt niin pitkään niin paljon, että vaikka lapsi nukkui, omat yöni olivat silti katkonaisia. Ja ova edelleen. Onneksi joukkoon on myös mahtunut paremmin nukuttuja öitä, ja vielä niin, että kaikki nukkuvat samana yönä hyvin.

Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin öisin siihen, ettei enää auttanutkaan pelkkä silittely, jotta baby nukahti uudestaan unilleen. Saatettiin vaatia pidempiä nukutussessioita, syliin ottamista ja pitkää rauhoittelua. Pahimmillaan keskellä yötä oltiin kaikki 1,5 tuntia hereillä itkuisen taaperon kanssa.

Kerran olimme muutaman yön mummolassa, jossa Myy nukkui vieressäni parisängyssä. Huomasin, että jos hän yöllä heräsikin, hänelle riitti pelkästään se, että hän huomasi minun olevan vieressä ja jatkoi itsekseen unia. Kaivaitui ehkä vain vähän lähemmäs kainaloa, mutta saatoimme nukkua levollisesti koko yön ilman sängystä nousemista – ja mikä parasta nukuimme aamulla pitkään, jopa reippaasti yli kahdeksaan.

Aamuöiset huudot kotona kuitenkin jatkuivat ja tunnin rauhoitelun sijasta otinkin hänet viereeni ja saatoimme jatkaa heti unia. Mieheni oli tosin väsistyttävä tässä vaiheessa aina muualle nukkumaan, sillä emme mahdu kaikki 140 leveään sänkyymme. Mietin kyllä jo tässä vaiheessa, että teenkö virheen opettessani lapsen nukkumaan vieressä.

Toisaalta, monet nukkuvat perhepedissä, eikä se tuskin olisi ongelma jos päivittäisimme sänkymme leveämpään – patja kun pitäisi muutenkin vaihtaa parempaan. Järkeilin itselleni myös sen, että monet lapset tulevat jokatapauksessa vanhempien sänkyyn yöllä nukkumaan, viimeisään kun osaavat / pääsevät pois itse sängystään. Että olisihan tämä jokatapauksessa meillä edessä. Jos kerta nukkuisimme kaikki paremmin samassa sängyssä, mikä ongelma?

Mutta sitten tuli se ongelma. Yöt alkoivat muuttumaan taas levottomammiksi. Taapero saattoi herätä ja vaatia pääsyyä meidän sänkyyn jo ennen kun olimme itse nukahtaneet. Kello aamuviideltä viereen ottaminen aikaistui usein jo kello kahdeksitoista. Taapero myös hyöri, pyöri, potki löi ja hyppi päälle unissaan ja yöllä herätessään. Yritin tehdä välimme peitoista ja tyynyistä ”muureja”, mutta se ei auttanut – hän halusi olla mahdollisimman lähellä tai huomioni jos heräsi itse yöllä. Kuitenkin olimme niin väsyneitä, että jatkoimme viereen ottamista, muuten hän protestoi kovaa ja pitkään huutamalla. Sellaista ei yksinkertaisesti vain jaksa keskellä yötä.

Samalla pahenivat taas omat uniongelmat. Oli vaikea saada unta, myös silloin kun olisi saanut nukkua rauhassa. Heräilin paljon ja unen päästä oli vaikea saada kiinni. Aamulla tosin olisi nukuttanut, ja jos taaperon otti viereen sai todennäköisesti nukkuakin ainakin tunnin pidempään. Onneksi tämä on jo vähän helpottanut (oman paksun ja lämpimän peiton vaihtaminen ohuempaan auttoi jo paljon), mutta keholla kestää tosiaan aika kauan palautua parin vuoden pätkäunista.

Meillä oli lähestulkoon jo ostoskorissa uusi 180 leveä sänky, mutta päätimme nyt kuitenkin aloittaa uuden unikoulun. Eli emme ota taaperoa enää viereen nukkumaan. Kumpikaan meistä ei jaksaisi yhtään, mutta pidemmällä juoksulla varmasti parempi valvoa muutamana yönä, kun venkslata ja nukkua huonosti jokikisenä. Tiedän, että perhepeti-systeemi toimii monilla eikä nukkumisjärjestelyillä ei ole sinänsä väliä – kunhan kaikki saavat nukutuksi. Meillä samassa sängyssä nukkuminen ei kuitenkaan tunnu toimivan.

Kyselin muutama viikko instassa, että miten muut nukkuvat ja minkälaisia unijärjestelyitä muilla on. Vastauksia oli yhtä monta kun vastaajiakin. Sain myös muutamia neuvoja, vaikka en kysynyt. Joku ehdotti lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen nukkumaan. Vaikka meillä onkin täällä joka toinen viikko kaksi makuuhuonetta tyhjillään, tarvitsevat isommat lapset omaa tilaa eikä olisi heitä kohtaan reilua laittaa pikkusiskoa samaan huoneeseen nukkumaan. Eli se ei ole meillä vaihtoehto, vaan nukumme siis silti samassa huoneessa, koska taaperolla ei ole omaa huonetta – enkä itse edes usko sen olevan meidän kohdalla ongelma.

Ensimmäinen, eli viime yö unikoulua meni onneksi ilman yöhuutoja. Taapero heräsi himpun yli kuusi ja vaati pääsyä viereemme. Mieheni nousi kuitenkin tässä vaihessa hänen kanssaan aamutoimiin. Eli hei vaan taas aikaiset aamut.


4 Responses to “UNIKOULU – OSA 2”

  1. Avatar Jarna sanoo:

    Annan vinkin vaikka et kysynytkään! :D Suosittelen erittäin lämpimästi, jos vain mahdollista ostamaan anyway sen 180 cm leveän sängyn! Jonain päivänä joku on taas kipeänä ja haluaa viereen ja parhaassa tapauksessa koko porukka haluaa samaan sänkyyn aamuisin tai iltaisin. Sanoisin että 1 parhaista ostoksista jonka itse olen koskaan tehnyt (meillä oli myös lasten vauva- ajat 140cm leveä sänky, uuh…)
    Hyviä unia teille kaikille sängyn koosta huolimatta!

  2. Avatar Lotta sanoo:

    Tsemppiä sinne! Kirjoituksesi voisi olla suoraan meiltä. Itse haaveilen myös isommasta sängystä tai mahdollisuudesta nukkua eri huoneessa kuin meidän juuri vuoden täyttänyt tyttömme. Hän kaipaa kamalasti läheisyyttä ja itse ikävöin omaa tilaa. Vuodenvaihteen jälkeen palaan takaisin töihin ja sekös ahdistaa. Mitä jos nämä rikkonaisen yöt vaan jatkuvat ja jatkuvat ja töissäkin pitäisi pystyä muodostamaan kokonaisia ajatuksia.

    Meillä on unikouluiltu on ja off viimeiset 5 kuukautta. Paras oivallus on ollut itse siirtyä nukkumaan sohvalle mutta olisihan se ihana saada nukkua omassa sängyssä puolison vieressä. Sohvalla huomaan nukkuvani paremmin myös sen takia että makuuhuoneesta on tullut rauhaton paikka jossa yöllä herään pienimpään rasahdukseen ja yövalon kajastuksessa on vaikea nukahtaa uudestaan. Huomaan kyllä tämän vuodenajan myös tuovan oman ihanan pikantin lisänsä tähän väsymykseen. Sweet.

    Vertaistukea siis täältä. Toivotaan että unikoulu puree teillä pian ja saatte rauhan öihin. Peace and love.

  3. Avatar Sasa sanoo:

    Just mietinkin teidän unikoulua, kun me pidetään tällä hetkellä. Taidettiin viimeksikin pitää samaan aikaan. Mutta sitten tuli reissuja, sairastumisia ym ja kaikki palasi ennalleen. Meillä on silleen eri, että mä imetän edelleen. Ja yötissistä pitäisi päästä eroon. Mä voisin hyvin nukkua taapero vieressä, mutta en halua herätä 2h välein imettämään tämän ikäistä lasta. Yhtäkään kokonaista yötä ei ole vielä ollut. Tsemppiä sinne! ❤️
    -Sasa ja Lilja

  4. Avatar TarjaL sanoo:

    Nämä ovat myös arvoasioita. Kumpaa arvostaa enemmän, hyviä yöunia kaikille vai läheisyyttä taaperon kanssa. Meillä 5 lasta, ja kaikki ovat alusta asti nukkuneet omassa sängyssään. Yöllä imetän ja nostan takaisin omaan sänkyyn, eivät ole koskaan tottuneet nukkumaan siis vieressä saatika tissillä. Ovat siirtyneet vaihtelevasti 1-1,5 vuoden iässä omiin huoneisiin. Vaikka olisivat sairaana tai tassuttelisivat yöllä huoneeseemme, he nukkuvat omassa sängyssään. Viereen otan, kun mies on lähtenyt aamulla töihin, sitten voi tulla. Lapset ovat oppineet tähän ja se on kaikille sama, ei meillä tästä tarvitse tapella koskaan. Kaikilla paremmat yöunet. Kun vain jaksaa olla tiukkana, se palkitsee. Meillä ei ole tarvinnut siis unikoulua pitää ja yötissittelykin on ollut suht helppo lopettaa, kun joka tapauksessa osaavat nukkua jo omissa sängyissään. Tsemppiä sinne!

Kommentoi