HYVIÄ, PAREMPIA & PARHAITA UNIA

17/06/2023

Kaupallisessa yhteistyössä Villa & Peite kanssa

Ajatus uudesta sängystä ja patjasta lähti elämään mielessä jo reilusti yli vuosi sitten. Meidän 140 senttiä leveä runko alkoi tuntumaan liian ahtaalta ja vuosia vanha vaahtomuovipatja alkoi painumaan kuopalle. Minä ja puolisoni nukuimme huonosti, epämukavasti, toisiamme häiriten sekä usein hikoillen. Kun tieto sitten perheenlisäyksestä tuli, tiesin, että nyt on viimeistään aika panostaa mahdollisimman hyviin uniin.

Itselleni oli selvää, että tahtoisin nytkin erillisen sängynrungon ja siihen patjan. Ei mitään jousia, vaan tukevan tiiviin aikaa kestävän patjan. Koska olin aiemmin tykästynyt suht kovaan vaahtomuovipatjaan, ajattelin että futon voisi olla mieleeni. Tahdoin laadukkaan patjan olevan luonnonmateriaalia, jotta se hengittäisi ja olisi tulevan vauvankin kanssa paras mahdollinen, eli muoviton ja kemikaaliton.

Kysellessäni vinkkejä ja kokemuksia seuraajiltani Instagramissa sain paljon suosituksia kotimaisen Villa & Peite tuotteista. Kävin testailemassa heidän eri vaihtoehtojaan Helsingin näyttelytilassa ja kokeilemalla sekä asiantutevan avun kanssa löysin just meille sopivat patjat sekä petarin. Villasta sekä uusiutuvasta luonnonkumista valmistetut MUHKU -luomupatjat sekä ylellisen villa-hevosenjouhi PÖRHÖ -petauspatjan.

Porilainen perheyritys Villa & Peite on valmistanut täkkejä, peittoja, tyynyjä ja patjoja lähes sadan vuoden ajan. Nykyään Villa & Peite valikoimista löytyy tilauksesta ammattitaidolla Porissa käsin luonnonmateriaaleista valmistetut erilaiset futon -ja luomupatjat sekä lampaanvillasta, puuvillasta sekä luonnonkumista ommellut peitot ja tyynyt. Patjoja ja peitteitä löytyy ihan jokaiselle vauvoista aikuisiin, myös omien mittojen mukaan.

No miksi juuri villa ja luonnonmateriaalit? Puhtaat ja hengittävät luonnonmateriaalit luovat miellyttävän ja rauhoittavan tunnelman. Unet ovat aina raikkaita, sillä villa ei hiosta kuumallakaan säällä. Se lämmittää kylmällä ja kosteallakin säällä sekä haihduttaa tehokkaasti imemänsä kosteuden.

Sängyssä tulee vietettyä paljon aikaa ja nyt vauvan kanssa entistä enemmän (kirjoitan tätä juttuakin sängystä), joten en halua sen sisältävän mitään kemikaaleja. Kemikaalikuormitus päivän mittaan on jo aivan tarpeeksi suuri. Materiaalina villa on lisäksi pehmeä ja ilmava, joka hylkii likaa ja puhdistuu helposti tuulettumalla. Lisäksi villa on luonnostaan paloturvallinen kuitu.

Kun patjat tulivat, tuntui kun makuuhuone olisi muuttunut hotelliksi. Olemme nukkuneet uusissa patjoissa nyt pian kaksi kuukautta, 180 sentin leveydeltä ihanan ylellistä vuodetta tuntuu edelleenkin luksukselta. Sänkyyn on ihana joka ilta kömpiä ja se tuntuu tosiaan vielä aamullakin raikkaalta. Tarkkanenäisenä huomaan patjasta tulevan vienon villaisen tuoksun, jolla on ollut yllättävän rauhoittava vaikutus.

Patjat ja petarit ovat todella painavat, arvostan kovasti Villa & Peitteeltä saamaani vinkkiä, ottaa 180 cm levyisen patjan sijasta kaksi 90 cm patjaa. Patjoihin oli valittavana joko luonnonvalkoinen puuvilla, hamppu tai tummapellava -kangas. Itse valitsin luonnonvalkean ja se näyttääkin ihanalta puisen sängynrungon ja sinisten seinien kanssa.

MUHKU-luomupatja on ilmava ja hengittävien villakerrosten välissä vahva luonnonkumikerros, joka antaa patjalle pientä joustoa sekä muotoutuu kevyesti, antaen keholle kuitenkin riittävän tuen niin että se pääsee kokonaan rentoutumaan. Sopivan pehmeän jämäkkä patja siis. Luonnonkumi myös vaimentaa liikehdinnän tehokkaasti, eli vieressä kääntyilevä tai pyörivä unikaveri ei häiritse. Tämä patja on kuulemma Villa & peitteen suositun malli, enkä ihmettele, tämä on ihana!

PÖRHÖ-petauspatja taas on Villa & peitteen ylellisin malli. Petauspatja rouhean rakenteen vuoksi ilmava, mutta jämäkkä. Sen laadukkaat ja arvokkaat luonnonmateriaalit tuovat napakkuutta ja kantavuutta sänkyyn. Petari todentotta kannattelee ihanasti ja siinä on aivan loistava ilmankierto. Myös petauspatja on todella painava ja se pysyy hyvin paikallaan. Petauspatjassa on lisäksi pesuun irroitettava puuvillaneulospäällinen, mutta hankitalistalla on meillä asap myös petarin päälle tuleva pestävä patjansuoja.

Petarin vaihto luonnonmateriaaliseen vaihtoehtoon on hyvä idea jos sängystä löytyy valmiiksi ihan hyvä patja, mutta kaipaa enemmän luonnonmukaisuutta, ilmavuutta, kemaakilittomuutta, parempia unia ja öitä ilman hikoilua. Voin omasta kokemuksesta luvata, että sillä on iso ero!

Me olemme vauvan kanssa nukkuneet pääosin kaksin sängyssä. Lieneekö hormoneilla myös ehkä osuutta asiaan, mutta yöheräilyistä huolimatta olen nukkunut hyvin. Nukahdan nopeasti niin illalla kun yölläkin uudestaan ja usein vielä kesken imetyksen. Mitään paikkaa ei aamulla kolota ja öisin on ihana nukkua ihan X-asennossa, kun vihdoin siihen on kunnolla tilaa. En ole päiväuni-tyyppiä, mutta hengailen ja lepäilen kyllä usein sängyssä ja usein siirryn sinne aamulla uudestaan vielä kahvin kanssa. Uusi sänky oikein vetää puoleensa päivisinkin ja vaikka kuinka siellä pitkiäkin aikoja röhnöttäisi, pysyy sänky raikkaan tuntuisena.

Porin Villa ja Peitteellä on tavoitteena siirtyä käyttämään kokonaan Suomivillaa tuotteissaan, sillä se on ympäristöystävällisin valinta. Nyt Suomivillaa on saatavilla sen verran, että siitä valmistetaan peittoja, tyynyjä sekä HUOMA-petauspatja. Tällä hetkellä muiden kuin suomivillatuotteiden Mulesing-vapaa villa tulee Ranskasta. Myös muut raaka-aineet, kuten luomupuuvilla ja luonnonkumi tulevat vastuullisilta toimijoilta ja niille on myönnetty erilaisia laatusertifikaatteja. Luonnonmateriaaleista valmistettu patja on myös ekologinen valinta.

Käy kurkkaamassa ihanat Villa & Peitteen nettisivut, jos mikään mietityttää, niin heidän asiakaspalvelu on todella nopeaa ja osaavaa! Myös minulta saa kysellä lisää patjoista!


AAMUJENI PIRISTYS, ELI MITEN HERÄTÄ IHAN VÄHÄN HELPOMMIN

7/12/2021

Aamujeni piristys on tottakai tuo lähes aina hyväntuulisena herävää mini, mutta näin kaamosaikaan alkoi tuntumaan, että tarvitsen vielä vähän lisäjeesiä saadaakseni silmät auki. Aamut ovat olleet minulle aina vaikeita ja pimeään aikaan minun on ihan eritysen vaikea päästä sängystä ylös.

Herätys / sarastusvalojen kerrotaan tekevän heräämisestä lempeämpää, kun keho herää valon avulla itsekseen ja luonnollisemmin kun yhtäkkiseen odottamattomaan piippaukseen pimeässä. Muutama ystäväni on myös suositellut herätysvaloa, eli gerätyskelloa valolla, kertoen kylläkin, ettei se sentään ihmeitä tee, mutta auttaa ehkä hitusen. Ja pienikin hitunen tulee ainakin minulla tarpeeseen.

Meillä kotona on älyvalaistus ja yhtenä sen ominaisuuteena on valojen ajastaminen. Nyt talvi-aikaan meillä onkin olohuoneessa aamuisin pikkuhiljaa syttyvät valot, mutta makkarissa tämä ei toimi parhaalla tavalla. Kaikkina aamuina kun herätystä ei tarvitse, eikä herätysaika ei ole aina sama. Lisäksi itse herätys pitää kuitenkin erikseen aina asettaa kännykästä.

Toinen syy herätysvalon hankintaan olikin se, ettei puhelimesta olisi jatkuvasti niin riippuvainen, vaan sen voisi jättää vaikkapa kokonaan makkarin ulkopuolelle. Samaa halusin lapsille, joten ostin myös heille samanlaisen herätysvalon.

Löysin molemmat valot käytettynä nettikirppikseltä. Olin onnessani kun ei tarvinnut ostaa uusia ja sain kaksi valoa reippaasti alle yhden uuden hinnalla. Tosin vähän petyin, kun herätyskellojen saapuessa tajusin molempien olevan vanhempaa mallia, eli herätysääneksi ei saanut valittua linnunlaulua, vain sen perus titititiii-tititiii -äänen. Mutta onneksi pääsin nopeasti yli tästä pettymyksestä.

Herätysvalot ovat olleet käytössä meillä nyt ehkä kuukauden ja kyllä se minusta tosiaan vähän auttaa heräämisessä. Tai miten sen nyt sanoisi, herääminen on edelleen tuskaa ja silmät tahmeat, mutta on huomattavasti mukavampi herätä kun huoneessa kajastaa valo. Muutamina aamuina olen herännyt itsekseni jo pelkkään valoon, ennen varsinaista herätystä. Valo kun alkaa hiljalleen lisääntyä valitsemalleen kirkkaudelle puoli tuntia ennen herätysääntä.

Yöpöydällä oleva kello on vähentänyt myös kännykän kurkkimista yöllä, usein herätessäni kun katson kelloa ja sitten sitä helposti piristyy näytön valosta tai pahimmassa tapauksessa alkaa selata somea. Kaikki tämä on taakse jäänyttä aikaa, ah!

Pöllö-yöpuku saatu Aarteelta. 


HEIPAT TUTILLE

14/04/2021

Täällä sanottiin eilen heipat tuteille.

Meidän piti vieroittaa taapero tutista jo joskus vuosi sitten, mutta eipä sitä silloin tehty, ja mitä isommaksi lapsi kasvoi, sitä hankalammaksi homma kävi. Päädyimme pitkittämään asiaa milloin mistäkin syystä (flunssa, iltamaidon lopetus, flunssa, yökyäily, flunssa, kerhon aloitus, mökkireissu, flunssa..), eikä tutin käyttäminen tuntunut muutenkaan niin kovin vakavalta, sillä taapero käytti sitä vain omassa sängyssä nukahtaessaan.

Kuitenkin, mitä isommaksi lapsi varttui, sitä tärkeämmäksi tutti nukahtamistilanteissa tuli. Aluksi riitti mikä vain tutti, pikkuhiljaa toista tuttia piti saada pitää kädessä, sitten molemmissa käsissä ja lopulta tutteja piti nukkumaan mennessä olla sängyssä vähintään neljä ja tietyissä väreissä. Herättyään, ennen sängystä poistumista tutit hyvästeltiin lähes rituaalisin menoin ja jätettiin tyynyn alle odottamaan.

Luulen, että tämä olisi käynyt huomattavasti yksinkertaisemmin vaikkapa vuosi tai puolitoista sitten. Vanhemmat lapset on vieroitettu tutista vuoden ikäisinä ja niin olin ajatellut tälläkin kertaa. Toisaalta, mitä vanhempi lapsi on, sitä helpompaa on keskustella ja neuvotella asioista.

Tutista luopumisesta ollaankin jo juteltu pitkään, mietitty mille kaikille eläinvauvoille tutit annetaan ja millaisen lahjan hän saisi itselleen valita, kun tuteistaan luopuu. Ollaan annettu runsaasti aikaa asialle ja ehkä myös siksi luopuminen kävi sitten lopulta todella helposti, lapsen omasta aloitteesta.

Viimeinen sysäys oli juuri tähän tarkoitukseen tehty kirja. Lapselle personoiduissa kirjassa tuttikeiju käy yöllä lapsen luona, siinä puhutaan hampaiden muuttumiseksi vinoiksi ja siitä, että vanhoista tuteista tehdään uusia vastasyntyneille vauvoille. Myöskin kirjassa lapselle luvataan lahja, kun hän luopuu tuteistaan.

Noin viikko kirjan ensi lukemisesta lapsi antoi tutit pois. Ensimmäisinä päivinä hän vielä mietti asiaa, sanoi että antaa tutit pois myöhemmin ja tahtoi lukea kirjaa jatkuvasti. Toissapäivänä hän sanoi, että antaa ne huomenna ja niin hän totta tosiaan sitten eilen aamulla herättyään tekikin.

Ensin oli vuorossa päiväunille meno ilman tuttia. Aluksi tuteista luopuminen alkoi selvästi vähän kaduttamaan, mutta kun hänelle luvattiin päiväunien jälkeen palkkioksi jäätelö, sai hän lopulta unen päästä kiinni. Illalla nukkumaanmeno sujui muitta mutkitta – ja sama juttu taas tänään päikkäreillä. Toivottavasti tämä meni oikeasti näin helposti!

Niinkin joustava lapsi on tuteista lupumislahjansa suhteen, että sitä ollaan vasta nettikirppiksistä ja kaupoista yhdessä etsiskelty. Mitään virallista tuttiseremoniaa ja niiden pois antamista tai lahjan saamista emme siis ole toteuttaneet, vaikka pedagogisesti se olisi varmaan pitänyt tehdä niin. Pääasia kuitenkin on, että tutit ovat poissa ja kaikki tyytyväisiä.


WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

9/01/2020

Niinhän sitä sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja omalla asenteella onkin suuri merkitys niin omaan kun siinä sivussa myös niiden kanssaeläjienkin eloon. Ei se aina helppoa ole saada etenkään vaikeaa elämänvaihetta muutettua postitiivisempaan suuntaan pelkän ajattelun voimalla, mutta on se mahdollista. Enkä myöskään sano, että kaikkea voisi päättämällä paremmaksi muuttaa, mutta helpotusta voi olla mahdollista saada. Etenkin kun positiiviseen ajatteluun lisää vielä hyvää tekevää tekemistä.

Itselläni vähän raskaampi elämäntilanne on tuntunut kestäneen jo yli vuoden. Suurin syy sille on ollut hunot unet, jolloin kaikki on vähän (tai aika paljonkin) tahmeampaa. Toki uniasiat pitää saada kuntoon ja sitä tässä parhaillaan edelleen yritetään, mutta yritän samalla päästä pois siitä negatiivisesta ajattelumallista, joka omaan mieleen on syntyt tässä huonoissa unissa vellomisesta. Omassa päässä on synynyt vakiokaava: huonot unet = huono päivä tai että väsyneensä olen kamala ihminen. Tällaisessa negatiivisessa ajattelumallissa sitä vain kääntyy itse itseään vastaan.

Väsymys myös vahvistaa sellaisia normaaleita mielialanvihteluita, joita meillä kaikilla on – enemmän tai vähemmän. Näin naisena pahimmat näistä heilahduksista ajoittuvat usein tiettyyn kierron aikaan ja pelkästään oman kehon ymmärtäminen ja asian hyväksyminen auttaa jonkin verran. (esim puhelimeen ladattavan appin tai iphone terveys-aplikaation kautta omaa kiertoa on helppo seurata) Kun ymmärtää kyseessä olevan hormoneihin liittyvää heittelyä, eikä koko todellisuus, on niiden helpompi antaa tulla ja mikä tärkeintä: mennä.

Toinen iso asia on tunnistaa ne asiat jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita ja tietysti toisinpäin. Usein ymmärrän jälkikäteen oman hermostumiseni olleen monen asian ketju. Enhän minä nyt oikeasti suuttunut lapselle niin paljon siitä, ettei hän kolmannellakaan sanomisella ollut pedannut sänkyään, vaan räjähdin lopulta siksi, että olin viettänyt koko aamupäivän nenä kiinni tietokoneessa kasaantuneiden spostien äärellä, skippasin lounaan ja kastuin märäksi kiukuttelevan taaperon kanssa kaupassa käydessäni. Sitten selasin somea aivottomana jotta saisin edes vähän omaa aikaa ja aivot narikkaan, vaikka kävelylenkki olisi toiminut paremmin. Piti myös ehtiä siivota ennen kun lapset tulevat koulusta, enkä enää tässä vaiheessa jaksanut nähdä kaaosta ymärilläni. Olen oikeasti vain vihainen ja turhautunut itselleni.

Kun tunnistaa ja osaa ennakoida ne tilanteet, lähteä sinne lenkille tai piipahtaa kahvilla ystävän kanssa ennen kun tuntee, että tarvitsee viikon yksin parantolassa selvitäkseen arjesta on se palvelus itselle. Ja kun itse voi hyvin, heijastuu se tottakai myös ympärillä oleviin. Pikkulapsiajessa tämä on tottakai helpommin sanottu kun tehty. Mutta silloinkin voi soveltaa, lenkki voi olla roskien vienti ja talon ympäri kävely, kahvikupin kanssa voi lukittautua hetkeksi salaa vessan rauhaan.

Ja silloinkin kun niitä ylilyöntejä sattuu, hermostuu, suuttuu, kaikki tuntuu menevän pieleen, yrittää olla itselleen armollisempi. Ymmärtää, että koko päivän ei tarvitse olla paska, itse ei ole paska – vaan se oli vain se hetki, jonka ei tarvitse määrittää muuta kun sen yhden hetken. Joinain päivinä on helpompi olla positiivisempi kun toisina ja sekin on täysin ok.

Hyvää mieltä saa tottakai parhaiten tekemällä asioita joista pitää. Itse ainakin huomaan, että huonosti nukuttujen öiden takia tämä on kuitenkin jäänyt pahasti huomiotta. Helposti sitä jää sohavlle makaamaan kun oikeasti energiaa saisi liikkumisesta, hemmottelee itseään kahvilan isoimmalla korvapuustilla kun oikeasti keho kaipaisi proteiineja ja vitamiineja, selaa illalla muiden jo nukkuessa somea kun senkin ajan voisi käyttää siihen tärkeään uneen – tai vaikka kasvonaamion tekoon! Eikä siinä, kyllähän minä pidän myös sohvalla makouluista, korvapuusteista ja somessakin roikkumisesta – mutta kohtuudella.

En ole sitä tyyppiä, joka tekee uudenvuoden lupauksia, mutta tällä kertaa vuosikymmenen vaihtuminen antoi ihan uutta puhtia aloittaa samalla ikääkuin jotain uutta. Minun tavoitteni on voida jatkossa paremmin. Keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja voidakseen hyvin pitää molemmista pitää huolta. Molempia voi huoltaa kuitenkin samalla reseptillä, eli liikunnalla, joka minulla on jäänyt tässä vauva/taapero/unettomat yöt-elämäntilanteessa ihan liian vähälle.

En ole aieminkaan ollut mikään himo- tai tavoitteellinen liikkuja, mutta juuri ne positiivisesti omaan mielialaani vaikuttavat kiireettömät uimahallireissut ja tuntemattomia metsäpolkuja pitkin tarpomiset äänikirjaa kuunnellen ovat jääneet. Aiemmin vein ja hain isompia lapsia nelisen kilometriä päivässä kävellen eskariin, nykyään he kulkevat itse kouluun ja minä istun läppärillä tai taaperon kanssa heikkalaatikon reunalla kakkuja tehden. Pieniä juttuja, mutta loppujenlopuksi aika suuria.

Siitäkään asiasta en halua ottaa silti turhia paineita tai asettaa liian tiukkoja tavoitteita. Tavoitteeni on tällä hetkellä, että joka päivä teen jotain ja mieluiten ulkona. Tarkoitukseni ei ole alkaa treenaamaan ulkonäön vuoksi, vaan saada zen oman pään sisään pitkällä kävelyllä ja viikottaisella vesijuoksulla. Sillä sellaista tunnen ainakin nyt tällä hetkellä eniten kaipaavan yhtäkkisen rääkin sijasta. Kävelystä syntyvät mielihyvähormonit taas saavat mielenkin iloisemmaksi ja tasaisemmaksi, joka omalta osaltaan toivottavasti vaikuuttaa myös parempiin yöuniin.

Lisäksi, jo sillä ajatuksella, että haluan tehdä itselleni hyvää ja tuntea oloni entistä paremmaksi on positiiviset vaikutukset. En rajaa itseltäni mitään kivaa pois (no okei, ehkä vähän vähemmän sokeria ja somea), vaan lisään sitä. Pakkohan siitä on seurata vain hyvää.

Mistä te saatte hyvää oloa?


”MYY”

22/12/2019

Taas yksi uusi sana on kerttynyt taaperon sanavarastoon, hän oppi sanomaan oman nimensä! Ja se lausutaan näin: MmmmmmY!

ps. älkää ihmetelkö jos minusta ei paljoa kuulu loppuvuonna, yömme kun näyttävät taas pääosin tältä mitä yllä olevissa kuvissa. Kaiken liikenevän ajan ajattelin päiväasaikaan nukkua (tai syödä suklaata puoliunessa sohvan nurkassa). Ei yhtään huono suunnitelma mielestäni.