Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 20 & 21

Koronakevät on sotkenut koko arjen käsitteen, tunnumme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Viime viikkoina on tapahtunut myös muita merkittäviä asioita. Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa vähän lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa vähän aikaa kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Pieniä irtiorttoja tästä oudosta arjesta otimme myös yksi sunnuntai-ilta korkkammalla shampanjan ihan vaan leikkipuistossa.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. Megalomaaniset en halua puistosta kotiin -itkupotkumaahaheittäytymisraivarit tuntuvat toistaiseksi kuitenkin enemmän hellyttääviltä.

Pihalla kukkii yhtäkkiä tuomi ja reilun viikon takaiset kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä on täällä.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19

Tein instagramin puolella yhteistyötä Lindexin kanssa, jossa kerroin heidän lastenvaatteistaan löytyvistä käytännöllisistä ratkaisuista. Koska aihe on minulla lähellä sydäntä, halusin jatkaa siitä juttua vielä täällä blogin puolella. Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu.

Kun puhutaan vauvanvaatteista, ensimmäisten asioiden joukossa esiin nousee vaatteiden käytännöllisyys. Saan säännöllisesti esikoistaan odottavilta kyselyitä siitä, millaiset vaatteet vastasyntyneelle ovat parhaimpia ja vastaan niihin näin: Vetoketjulliset yöpuvut jotka aukeavat myös lahkeesta ylöspäin, kietaisubodyt ja vaatteet jotka kasvavat lapsen mukana, esim käännttävien resoreiden tai kaksirivisten neppareiden ansiosta.

Itse vannon molemmin puolin avautuvien, vetoketjullisten yöpukujen nimeen. Kokonaan alas lahkeeseen saakka avautuva yöpuku on helppo pukea niin ihan vastasyntyneelle kun isommallekin lapselle. Etenkin pienten vauvojen kanssa parhaat vaatteet ovat sellaisia, joita ei tarvitse vetää pään yli. Vetoketju on myös paljon kätevämpi kun pitkä rivi neppareita, sen ansiosta myös taapero osaa jo pukea ja riisua yökkärin (ainakin melkein) itse.

Alhaaltapäin aukeava vetoketju on eritysen kätevä vaipanvaihdossa, sillä etenkin pienten vauvojen vaippaa pitää yleensä vaihtaa usemmankin kerran yössä. Tämän mainion ominaisuuden ansiosta vaipanvaihto käy nopeasti ja näppärästi, kun jalat saa helposti alakautta puvusta ulos (ja useinmiten niin, ettei lapsi edes herää).

Vauvanvaatteista löytyy paljon muitakin kekseliäitä ja fiksuja ominaisuuksia, jotka helpottavat vauva-arkea. Tästä yksi on kietaisubody, sillä se on vain niin paljon helpompi pienen vauvan kanssa, sillä pienet puetaan heidän ollessaan makuulla kun pää ei vielä jaksa pystyssä kannatella ja etenkin alussa vastasyntyneen käsittely voi muutenkin tuntua jännittävältä – kietaisubody on vanhemmalle helpompi ja myös vauvalle mukavampi, kun pään yli vedettävä body. Puhumattakaan siitä, miten suloisia pikkuiset kietaisubodyt ovat! Pään yli vedettäviä vaatteita ostessa kannattaa vielä tarkistaa, että olalla on muutama neppari pääaukon suurentamiseksi tai että se on muuten tarpeeksi tilava ja joustava.

Lisäksi joistain bodyistä löytyy on kaksiriviset nepparit haaroissa, jolloin yksi body on oikeastaan kaksi eri kokoista bodyä yhdessä. Kaikki tiedämme miten hurjan nopeasti lapset kasvavat, mutta lasta ei voi kuitenkaan pukea liian isoihin vaatteisiin, sillä ne voivat painua ryttyyn ja olla epämukavat sekä olla tiellä leikeissä. Vauvan vaatteita ostaessa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, onko vaattessa auki käännettävät hihan -tai lahkeensuut, jolloin se kasvaa lapsen mukana – eikä uusia vaatteita tarvitse olla jatkuvasti ostamassa.

Vaatteiden käyttöikää pidentää myös se, että vaatetta voi kierrättää eteenpäin seuraavalle lapselle sukupuolesta riippumatta. Monelta merkilä löytyykin nykyään lähinnä vain unisexejä vaatteita, mikä on kiva. Tämä on kätevää myös silloin, jos ostaa vaatteita vielä syntymättömälle lapselle.

Kauniit lastenvaatteet voivat siis myös olla hyvinkin fiksuja ja käytännöllisiä! Mitkä ominaisuudet mielestänne ovat lastenvaatteissa kaikista tärkeimpiä? Omasta mielestäni käytännöllisyyden ja laadun lisäksi vaatteen pitää tottakai tuntua hyvältä lapsen päällä ja siinä pitää voida olla helppo liikkua ja leikkiä.

Tai tarkasti kuvattuna otiskko kuuluisi: maito -ja kananmunaallergian katoaminen – olemme nimittäin päätyneet viimeaikaisten testailuiden perusteella siihen, että tämä on tapahtunut taaperon osalta. Hän ei ole enää allerginen.

Maitoallergia todettiin vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen. Sitä oli edeltänyt lukemattomia ja lukemattomia unettomia öitä, paljon itkua ja huolta. Vielä lääkäriin itkun vuoksi mennessämme en itse osannut epäilläkkään allergiaa, vanhemmat lapseni eivät olleen koskaan allergisia, mutta korvatulehduksia oli ollut, jota tälläkin kertaa epäilin.

Imetyksen haasteiden vuoksi olin joutunut antamaan vauvalle sen rinnalla myös korviketta, kunnes vauvan ollessa reilun kahden kuukauden ikäinen imetys loppui kokonaan. Kaupan valikoimista löytyi sopiva merkki, kaikki tavalliset korvikkeet ovat lehmänmaitopohjaisia, mutta niissä on jotain pieniä eroja. Vauvalla oli ärhäkkää ihottumaa rinnassa, mutta neuvolan lääkäri sanoi sen johtuvan kuolasta, poskien näpyt kuulemma hormonalisia.

Kun sitten yksityinen lääkäri totesi heti lapsen nähtyään ja muut oireet kuultuaan, että kyseessä on maitoproteniiniallergia ei asia parantunut kerralla, vaan sitten alkoikin monen kuukauden selvittely, uusien järkyttävän kalliiden erikoiskorvikkeiden testailu (vauvalle sopi lopulta se kaikista kallein, 700e / kk, jota jouduimme ostamaan ensimmäiset neljä kuukautta täysin omakustanteisesti ilman kela-korvausta), oireiden ylös kirjaaminen ja lääkärissä ramppaaminen.

Neljä kuukautta tuosta ensimmäisestä lääkärikäynnistä vauva pääsi allergiatesteihin, joka sekin on suolistolla reagoivalle maitoallergisille ikävä kokemus, sillä erikoiskorvikkeen Kela-korvausta varten testi täytyy tehdä kahdesti. Käytönnössä vauvalle juotetaan maitoa, josta hän saa kipuja, iho -ja vatsaoireita ja kun hän on viikon-kahden jälkeen jälleen saanut vatsansa kuntoon, testi pitää suorittaa taas. Onneksi meillä testaukset menivät kuitenkin hyvin, hän sai oireet oikeastaan heti ensimmäisestä pienestä maitotipasta, joten annettavat maitomäärät olivat todella pieniä ja hän tuli taas kuntoon nopeasti.

Samalla vauvalle tehtiin muitakin allergiatestejä prick-kokeella, sillä kiinteiden ruokien tullessa tässä vaihessa mukaan kuvioon epäilimme myös muidenkin ruoka-aineiden aiheuttavan allergiaa. Testeissä näkyi kuitenkin allergeeni vain kananmunalle (jonka olimme myös kotona huomanneet aiheuttavan oireita), joten maidon lisäksi olimmekin jättäneet senkin aiemmin pois vauvan ruokavaliosta. Pikkuhiljaa uudella korvikkeella vauva alkoi toipua, vaikka välillä tuntemattomista syistä posket lehahtivatkin punaisiksi tai ihoon tuli nokkosihottumaa, mutta ne kauheat jokailtaiset kipuitkut ja huonosti toimiva vatsa olivat poissa.

Vaikka perheessämme käytetään maitotuotteita vain lähinnä juuston muodossa, tuotti maito -ja kananmuna-allergia ajoittain päänvauvaa. Maitoa eri muodoissa nimittäin tungetaan todella moneen elintarvikkeeseen ja se saattaa esiintyä tuoteselosteessa hyvinkin monella eri nimellä. Monet sekoittavat maitoallergian laktoosi-intoleranssiin ja joskus vaikkapa ravintolassa sai vääntää, että myöskään laktoositon tuote ei sovi, mikään maitotuote ei sovi. Yllättävn monissa valmiissa vauvanruoissakin on maitoa.

Eniten läsnä oli kuitenkin vain yleinen stressi, kun aina piti tarkistaa ja huolehtia, ettei hän varmasti nyt söisi mitään väärää. Joku varoitteli, että lapselle saattaa syntyä anafylaksia, jos hän on pitkään syömättä näitä tuotteita. Minun itseni kesti kauan päästä irti siitä stressin ja huolen tunteesta.

Moni sanoi myös sitä, että maitoallergia häviää suurimmalta osalta lapsilta viimeisetään ennen koulun alkua, mutta monelta jo reilu yksivuotaana. Minäkin olen pienenä ollut allerginen kalalle, mansikalle ja suklaalle(!), mutta kaikki ne ovat hävinneet. Lääkäri suositteli välttämään maitoa kokonaan 1,5 vuotaaksi ja sen jälkeen varovasti testata sitä uudestaan.

Alkuvuodesta olimme ystäväni lapsen synttäreillä. Siellä taaperon posket lehahtivat aika nopeasti pitkästä aikaa erittäin punaisiksi. Juhlakunta koostui lähinnä vaahtosammuttimen kokoisista vieraista, joten ruoka saattoi vaihtaa lennosta omistajaa, taapero sai myös käsiinsä päivänsankarin maitopullon josta ehti juoda pari huikkaa, mutta lisäksi asunnossa oli koira ja temmeltäessä tuli kuuma – joten oli vaikea sanoa mistä tuttu poskien kirkkaanpunainen punoitus lopulta johtui. Pistin merkille, että nuo muutama maitohuikkaa eivät aiheuttaneet kuitenkaan mitään suurempia vatsavaivoja.

Taapero täytti 1,5 vuotta alkukeväästä ja nyt kevään mittaan olemme antaneet hänelle pieniä maito -ja munamaistiasia silloin tällöin, pieni juustopala, jogurtin päällä olleita marjoja, pizzanreuna, kananmunaa sisältävä keksi, voinmakuinen popcorni.. Ja kun näistä ei tullut juuri mitään oireita, rupesimme antamaan näitä pieniä maistiaisia useammin ja sitten isompina määrinä.

Taapero täytti juuri 1 vuosi 9 kuukautta ja eilen välipalaksi söi suurella ruokahalulla juustolvoileivän sekä puolikkaan keitetyn kananmunan. Viimeiset pari viikkoa hän on saanut melkein mitä vain ruokaa. Suuri rakkaus on synynyt niin juustoon kun pizzaankin, aivan kunten vanhemmillaankin. Unillemenomaitona toimii edelleen sekoitus aminohappopohjaista korviketta ja kauramaitoa, eikä tarkoituksena ole tuputtaa lehmänmaitoa tästäkään eteenpäin. Suosimme perheen kesken edelleen kasvipohjaisia jogurtteja ja ruokakermoja, mutta on helpottavaa tietää, ettei kaikkea tarvitse enää syynätä.

Aivan täysin rennosti en osaa ihan vielä olla, mutta lähellä sitä. Tuntuu että minuun olisi tämän reilun vuoden aikana pinttynyt tapa tarkastella oireita, muutoksia ihossa, poskien värissä ja vatsan toiminnassa – analysoida ja pohtia syötyjä asioida ja niiden ristikkäisvaikutuksia. Tunnistavatko muiden allergisten lasten vanhmmat saman piirteen?

Tiedän, että monissa perheissä kamppaillaan hyvin laajojen ruoka-aine allergoiden kanssa ja sopivien ruokien määrä on joillain laskettavissa yhden käden sormilla. Meidän kokemus ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mutta toivottavasti meidän kokemus voi antaa toivoa siihen, että pikkuhiljaa asiat helpottuvat ja jotkin ruoka-aineet alkavat sopimaan.

Onko siellä muita, joiden lapsilla ovat allergiat hävinneet ajan kanssa itsestään?

Sain tehdä viime viikolla jotain, josta niin moni perheellinen vain haaveilee – sain olla yksin kotona, neljä yötä! Tällaisen ajan saaminen ei ole mikään pikkujuttu, etenkään nyt korona-aikaan – mutta niin kovin tärkeä.

Olen asunut puolet aikuisiästäni yksin ja elänyt myös monen monta vuotta vuorovanhemuutta, niin että joka toinen viikko olin vain minä. Vaikka joskus koin ikävää ja yksinäisyyttä, suurimman osan ajasta se oli vain ihanaa. Ehdin toteuttaa itseäni paremmin, rauhassa, kun odotukset ja to do listat eivät olleet samalla tavalla valtavat, mitä ne nykyisin ovat, kun vihdoin saa sen hetken aikaa itsekseen kotona.

Siksi olikin eritysen ihanaa olla näin pitkään yksin kotona, neljässä päivässä ehtii jo aika paljon kaikkea ja sunnuntaina vieritinkin jo muutaman kyyneleen, koska oli jo niin ikävä perhettä ja halusin heidät takaisin kotiin. Asuessani yksin puuhastelin paljon kotona ja usein keksinkin toteuttaa jotain – kuten vaatehuoneiden täydellisen uudelleen järjestelyn tai kylppärin pintarempan ja saatoinkin ryhtyä hommaan samantein, vaikka keskellä yötä pelkän voiveitsen avustuksella.

Tällaista räjäytystä ei voi tehdä silloin kun asunnossa asuu muita. Minäkin nyt yksin ollessani tartuin vihdoin pensselinvarteen ja maalasin makkarimme pitkään hommaa odottaneen seinän – huomatakseni vain, että halusinkin maalata sittenkin huoneen kaikki seinät ja siihen meni vielä toinenkin päivä – ja silti jäi aikaa kaikelle muullekin. Se oli ihanaa.

Vaikka olen erittäin introvertti ja jollain tapaa erakkoluonne, en missään nimessä tahtoisi vaihtaa nykyistä pois ja asua aina vain itsekseni. Ehdottomasti omaa aikaa pitää jatkossakin kuitenkin, ottaa, pyytää ja vastavuoroisesti antaa – ja mieluiten niin, että se yksinolija saa viettää sitä aikaa rauhassa omassa kodissa (mutta toki vaikka hotelli, mökki tai kaverin tyhjä asuntokin käy). Harvoin toki resurssit riittävät moneen päivään, mutta tunti pari siellä täällä tekee jo ihmeitä.

Parasta yksinolossa:

Siisteys. Koti pysyy paljon siistimpänä kun siellä elää kuuden ihmisen sijasta vain yksi. Ja vaikka ei pysyisikään, omat sotkut härisitsevät huomattavasti vähemmän kun toisten.

Ruoka. Saa syödä ihan mitä haluaa ja milloin haluaa. Yksin ollessa teen kaikkia kummallisia kasvispöperöitä jota muuten kukaan perheestäni ei söisi, toisena päivänä saatan elää pelkästään leivällä ja pussinuudeleilla ja toisena sitten taas tilata iltamyöhällä lempisushejani ja syödä niitä yömyöhään sarjaan keskittyen.

Rauha. Voi kädä vessassa vaikka ovi auki, ilman että kukaan änkee mukaan.

Olet vastuussa vain itsestäsi. Ketään muuta ei tarvitse pitää hengissä.

Vapaus aikatauluista. Voi haahuilla ruokakaupassa etikettejä tutkaillen vaikka kuinka kauan, eikä kukaan odota tai hoputa, voi syödä milloin haluaa, nukkua milloin haluaa, siivota milloin haluaa, istua kaksi tuntia aamukahvilla, jäädä luuhaamaan kaupungille, tavata extempore kaverin, laiskotella tai saada touhuamispuuskan keskellä yötä.

Jaksaminen. Yksinolo lataa akkuja, pienen oman ajan jälkeen on jälleen parempi puoliso ja vanhempi.

Yksinoloon pätee mieletäni sama fiilis kun matkustamiseenkin – on ihana reissata, mutta kotiinpaluu on aina lopulta se paras osuus.

Olen värjäyttänyt ripset ja kulmat kampaamokäyntien yhteydessä niin kauan kun muistan, tai tarpeen vaatiessa poikennut ohikulkumatkalla lähikosmetologin luona sen tekemässä. Välillä olen värjäillyt kuolmia kotona, mutta en koskaan itse ripsiä.

Tykkään itse tummista kulmista ja koko olemuksni tuntuu mielestäni ryhdikkäämmältä, kun kulmat ovat kunnossa. Tummat ripset taas antavat katselle syvyyttä ja värjäys saa piikkisurrat ja päistä aivan vaaleat ripseni paremmin esiin. Meikkaan harvoin, joten kestovärjäyksellä saan vähän lisää eloa ja skarppiutta kasvoilleni.

Nyt korona-aikaan olemme vältelleet kaikkia ylimääräisiä kontakteja ja tähän lukeutuu myös kampaajalla tai kosmetologilla käynti – niin paljon kun olisin heidän palveluitaan tahtonutkin käyttää. Sen lisäksi että ollaan kotiparturoitu lapsia, olen yrittänyt ehtiä pitää itselleni silloin tällöin pieniä koti-spa hetkiä.

Kuten sanoin, kulmia olen aiemminkin värjännyt itse marketista saatvavilla kotiväreillä. Se on ollut tosi helppoa ja yksinkertaista, mutta väri ei koskaan pysynyt yhtä hyvin kun ammattilaisen laittamana – kuluttajakäyttöön tarkoitut värit ole yhtä tehokkaita kun ammattikäyttöön tarkoitetut.

Siksi etsinkin käsiini nyt kampaamosta tutun merkin, RefectoCilin ja siltä uuden kaksi vaiheisen Sentitive-sarjan, joka on nimensä mukaan hellempi että luonnonmukaisempi. Enkä ilmeisesti ole ainut, joka nyt haluaa värjäillä ripisä ja kulmia itse kotona, sillä jouduin koluta hyvin hyvin monen kotimaisen nettikaupan, ennen kun löysin yhdestä paikkaa kaikki haluamani tuotteet ja silti jouduin tekemään kompromissin värien kanssa. Suosituimmat tuotteet ja värit olivat loppu monesta paikasta. Ja vaikka värit tosiaan ovat ammattikäyttöön tarkoiettu, saa niitä ostaa tavallinen kuluttajakin monesta eri paikkaa – hinnat tosin vaihtelivat aika paljon nettikaupasta ja saatavuudesta riippuen.

Ripsiin minulla on yleensä käytetty aina sinimustaa väriä, sillä se on intensiivisempi ja näkyy paremmin kun tavallinen musta. Kulmissani pidän tummanruskeasta sävystä, mutta nyt sain käsiini kuitenkin vain keskiruskean sekä tavallisen mustan,  hyvin niilläkin kuitenkin sain eroa aikaan! Kulmiin käytän seosta johon laitan puolet keskiruskeaa ja puolet mustaa.

Sentitive-sarjan geelimäiset ja kasvipohjaiset tuotteet toimivat vähän toisin mihin moni meistä ehkä on tottunut, eli siinä ei sekoiteta väriä ja kehitettä ollenkaan keskenään, vaan ensin lähes läpinäkyvä värigeeli levitetään värjättäviin karvoihin, annetaan vaikuttaa 2 minuttia ja pyyhitään kuivalla topsipuikolla pois. Tämän jälkeen levitetään läpinäkyvä kehitegeeli, jolloin värjätty kohta muuttuu heti värjätyn värikseksi. Kehite vaikuttaa vain minuutin ja pyyhitään pois kostutetulla vanulapulla. Valmista!

Kulmien kanssa tämä on helppoa, mutta omia ripsiä värjätessä pitääkin jo vähän keskittyä. Suosittelen värjäämään yhden silmän kerrallaan. Silmien alus täytyy ripsiä värjätessä suojata, tähän tarkoitukseen on myynissä joko kertakäyttöisiä paperisia tai uudelleen käytettäviä silikonisia suojia. Jotkut käyttävät myös Vaseliinia, jotta väri ei tartu ihoon, itse pärjään hyvin ilmankin.

Nyt muutaman kerran ripsiä värjätessä olen löytänyt itselleni hyvän tyylin. Koska geeli on tuoksuton, eikä siitä irtoa kiveleviä kemikaalihöyryjä, onnistuu sen levys osittain näin herkkäsilmäisenä myös silmä auki. Levitän geelin mukana tulevalla tikulla väriaineen ripisvärityyliin ensin alaripsiin, sitten edelleen silmä auki yläripsien alapuolelle sekä latvoihin ja vasta sitten suljen silmän ja levitän värin ripisien yläpuolelle ja kunnolla tyveen. Näin saan värin varmasti kunnolla joka paikkaan.

Kehitteen levitän samaan tapaan, silmää ja ihokosketusta enemmän vielä varoen, sillä sen kanssa pitää olla jo tarkempi, kehite kirvelee silmässä ja ihoon osuessaan värjää ihon (jos ihoon on osunut aiemmin värigeeliä). Ihoon tarttunut väri irtoaa muutamassa päivässä ja sen haalistumista voi avittaa öljyputsarilla tai kasvovedellä pyyhkimällä, mutta tähän tarkoitukseen löytyy myös vartavasten kehitelty värinpoistoaine (ammattikäyttöön).

Mitä vähemmän öljypohjaisia tuotteita kasvoilla käyttää, sitä paremmin väri mielestäni pysyy. Itse käytän kulmien ja ripsien vahvistamiseen lähes joka ilta luomu-risiiniöljyä ja sopiva värjäysväli on itselläni tällöin noin kolmisen viikkoa, mutta värin luvataan pysyvän jopa 6 viikkoa.

Vinkkejä kotivärjäykseen: Jos et ole aiemmin värjännyt kulmia tai ripsiä itse, harjoille muutama kerta tekniikkaa esimerkiksi pelkän vaseliinin avulla. Kun värjäät, huolehdi että ripset ja kulmat ovat täysin puhtaat, öljyttömät ja kuivat. Muistaa poistaa mahdolliset piilolinssit ennen värjäämistä. Varaa viereen tarpeeksi topsipuikkoja, kuivia sekä valmiiksi kostutettuja vanulappuja. Suojaa alusta jolla pidät värejä, suosittelen kympyhuonetta tai jotain muuta paikkaa vesipisteen välittömässä läheisyydessä. Huolehti riittävästä valaistuksesta. Huuhtele tuote heti jos sitä menee silmään tai se alkaa muuten kirvelemään tai ärsyttämään. Sulje hyvin värituubit, kosketus ilman kanssa heikentää niiden tehoa.

Suosittelen myös kuitenkin myös tukemaan paikkallisia yrittäjiä, ostamalla lahjakortteja ja käyttämään juuri vaikka kauneuspalveluita sitten kun se taas on mahdollista. Itse haluan ainakin kampaajalle, sokerointiin, ihonpuhdistukseen, hierontaan sekä pedikyyriin. Onko ripsien ja kulmien itsevärjääminen jo tuttua?