TURVAA JA MIELENRAUHAA LAPSIVAKUUTUKSESTA

1/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa

Reilu 11 vuotta sitten, saadessamme esikoisemme, valitsimme olla ottamatta hänelle omaa vakuutusta. Luulen syyn olleen se, ettemme nuorina vanhempina olleet perehtyneet asioihin kunnolla ja ehkä jollain tapaa ajattelimme, ettei meillä ole varaa sellaiseen ”varmuuden vuoksi” ylellisyyteen. Voi kunpa olisin tuolloin tiennyt paremmin.

Kävi nimittäin niin, että esikoinen sairasti lähes kaksi vuotta korvatulehduskierrettä. Päivystyksessä tuli istuttua aika monet kerrat ja joskus myös keskellä yötä kurvattiin sinne taksilla. Tulehdus uusi jatkuvasti ja vaati yleensä aina kaksi antibioottikuuria muutaman viikon välein talttuakseen hetkeksi.

Onneksi lopulta, parinkymmenen (!) antibioottikuurin jälkeen hän pääsi julkisen sairaanhoidon kautta korvien putkitukseen ja kitarisojen leikkaukseen, jonka jälkeen sairastelu loppui. Mitä tämä kaikki tuli lopulta maksamaan ja kuinka paljon ylimääräistä aikaa tähän tuhlaantui, sitä en tiedä, mutta sen verran opin tästä kaikesta, että ennen kun keskimmäinen lapseni oli vielä syntynyt, otimme molemmille lapsille If lapsivakuutuksen.

Keskimmäinen lapsi ei onneksi sairastellut yhtä paljoa, toki sellaista perus flunssaa oli, mutta ne vaativat vain harvoin lääkärissä käyntiä. Myönnän joskus miettineeni, että oliko tämä vakuutus sittenkin ihan turha homma, mutta toisaalta sen antamaa mielenrauhaa ja turvaa on rahassa vaikea mitata. Ja kahden eläväisen ja energisen pojan kanssa se mielenrauha tuli todellakin tarpeeseen (vakuutus korvaa sairasteluiden lisäksi myös tapaturmat).

Kun kuopuksemme muutama vuosi sitten syntyi, olimme jälleen tämän asian äärellä. Jo raskausaikana puhuimme lapsivakuutuksesta, jonka olisi voinut jo silloin raskaana ollessa ottaa, kuten keskimmäisen kanssa tein, mutta kaikessa tohinassa se jäi. Muistan hyvin keskustelun, jonka kävimme mieheni kanssa vakuutuksesta, viikko vauvan syntymän jälkeen. Istuimme sohvalla, vauva sylissä tuhisten, ja laskimme Ifin laskurilla vakuutuksen hinnan, joka kieltämättä tuntui aluksi aika korkealta. Mutta kun rupesimme suhteuttamaan sitä muuhun elämiseemme ja miettimään, ettei vaadi kun muutaman yksityisellä erikoislääkärillä käynnin, niin hinta on sillä kuitattu, päätimme vakuutuksen ottaa.

Muistan mieheni sanoneen hyvin, että vakuutuksia otetaan toivoen, ettei niitä ikinä tarvitse käyttää, minä taas ajattelin taas sitä mielenrauhaa ja mahdollisia päivystysjonojen välttämistä, vaikka silti se vakuutuksen hinnan miettiminen silloin vielä vähän kirpaisi. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun jouduimme vakuutusta jo ensi kertaa käyttämään. Ja pian sen jälkeen sitten alkoikin yksi elämäni raskaimmista vyyhdeistä ja ajanjakoista, nimittäin vauvan allergioiden selvittäminen. Olen lukemattomat kerrat kiitellyt mielessäni, että onneksi onneksi onneksi otimme sen vakuutuksen!

Vauvaparka kärsi pitkään ennen kun ymmärsimme mistä oli kyse. Kummallakaan vanhemmalla lapsella ei ollut ikinä ollut mitään yliherkkyyksiä ruoka-aineille tai millekään, eikä myöskään neuvolassa allergiaa osattu epäillä. Lopulta menimme yksityiselle koska vauva itki paljon ja oli selvästi kipuinen. Lasten yleislääkäri hoksasi heti vauvan nähdessään mistä on kyse ja selvittely alkoi. Kävimme useamman kerran sekä yleisellä että allergialääkärillä ja kahdesti myös kalliissa allergiatestissä ja altistuksessa. Näihin pääsimme aina ilman odottelua, juuri siihen aikaan, kun meille parhaiten sopi.

Käyttämällämme lääkäriasemalla on myös suorakorvaussysteemi Ifin kanssa, joten yleensä meidän ei tarvitse edes itse maksaa käyntejä ensin ja sitten hakea korvausta, vaan lääkäriasema saa päätöksen korvauksesta heti kassalla. Tämän myötä opin arvostamaan Ifin vakuutusta entistä enemmän, sillä vaikka Ifiltä korvaus tulee parhaimmillaan jo samana tai seuraavana päivänä, sen hakemisesta se itse vahinkoilmoituksen täyttäminen on minulle homma, jonka tekemistä saatan lykätä hyvinkin pitkään (ja siinä ajassa ne liput ja laput ja kuitit joutuvat helposti hukkaan).

Viime talvena kuopus tuli viikonloppuna kipeäksi ja oireiden (sekä hyvin huonosti nukutun yön) vuoksi halusin sunnuntaiaamuna käyttää hänet varmuudeksi lääkärissä. Varasin ajan netistä ja 40 minuuttia myöhemmin seisoimme lääkäriaseman ulkopuolella, kädessäni lääkärin antama lääkeresepti silmä -ja korvatulehdukseen. Kävelimme apteekin kautta kotiin lounaalle ja päikkäreille, eikä normaali päivämme aikataulu muuttunut lääkärikäynnin vuoksi ollenkaan. Silloin muistaakseni hehkutin päätöstämme ottaa Ifin lapsivakuutus myös Instagram storyissani.

Kun lapsi sairastaa, on se itsessään jo tarpeeksi rankkaa, ja silloin vakuutus helpottaa ihan hirveästi kaikkea. Ei tarvitse murehtia rahan menoa, ei jonottelua ja odottelua, ajan haluamalleen lääkärille voi varata silloin kun itselleen parhaiten sopii. Nämä ovat sen mielenrauhan lisäksi ehdottomasti niitä tärkeimpiä syitä, miksi lapsivakuutuksen ottaminen omasta mielestäni kannattaa. Ja nyt koronan aikaan olen saanut entistä enemmän turvaa siitä, kun tiedän että tarvittaessa testiajan saa nopeasti ja helposti ja että vakuutus kyllä korvaa.

Vanhemmat lapset meillä sairastelevat nykyään enää ani harvoin (kop kop), muutaman kerran vuodessa, mutta vaikka myös parivuotias kuopus on myös nyt pitkään pysynyt pääosin terveenä, tiedän että jossain vaiheessa ensi vuonna koittava päiväkodin aloitus ja altistuminen uusille pöpöille voi varmasti muuttaa tilannetta. On helpottavaa tietää, että silloin tuttu lääkäriasema ja tutut lääkärit odottavat muutaman klikkauksen päässä ja että kaikki kyllä aina järjestyy.


MAITOALLERGIAN KATOAMINEN

20/05/2020

Tai tarkasti kuvattuna otiskko kuuluisi: maito -ja kananmunaallergian katoaminen – olemme nimittäin päätyneet viimeaikaisten testailuiden perusteella siihen, että tämä on tapahtunut taaperon osalta. Hän ei ole enää allerginen.

Maitoallergia todettiin vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen. Sitä oli edeltänyt lukemattomia ja lukemattomia unettomia öitä, paljon itkua ja huolta. Vielä lääkäriin itkun vuoksi mennessämme en itse osannut epäilläkkään allergiaa, vanhemmat lapseni eivät olleen koskaan allergisia, mutta korvatulehduksia oli ollut, jota tälläkin kertaa epäilin.

Imetyksen haasteiden vuoksi olin joutunut antamaan vauvalle sen rinnalla myös korviketta, kunnes vauvan ollessa reilun kahden kuukauden ikäinen imetys loppui kokonaan. Kaupan valikoimista löytyi sopiva merkki, kaikki tavalliset korvikkeet ovat lehmänmaitopohjaisia, mutta niissä on jotain pieniä eroja. Vauvalla oli ärhäkkää ihottumaa rinnassa, mutta neuvolan lääkäri sanoi sen johtuvan kuolasta, poskien näpyt kuulemma hormonalisia.

Kun sitten yksityinen lääkäri totesi heti lapsen nähtyään ja muut oireet kuultuaan, että kyseessä on maitoproteniiniallergia ei asia parantunut kerralla, vaan sitten alkoikin monen kuukauden selvittely, uusien järkyttävän kalliiden erikoiskorvikkeiden testailu (vauvalle sopi lopulta se kaikista kallein, 700e / kk, jota jouduimme ostamaan ensimmäiset neljä kuukautta täysin omakustanteisesti ilman kela-korvausta), oireiden ylös kirjaaminen ja lääkärissä ramppaaminen.

Neljä kuukautta tuosta ensimmäisestä lääkärikäynnistä vauva pääsi allergiatesteihin, joka sekin on suolistolla reagoivalle maitoallergisille ikävä kokemus, sillä erikoiskorvikkeen Kela-korvausta varten testi täytyy tehdä kahdesti. Käytönnössä vauvalle juotetaan maitoa, josta hän saa kipuja, iho -ja vatsaoireita ja kun hän on viikon-kahden jälkeen jälleen saanut vatsansa kuntoon, testi pitää suorittaa taas. Onneksi meillä testaukset menivät kuitenkin hyvin, hän sai oireet oikeastaan heti ensimmäisestä pienestä maitotipasta, joten annettavat maitomäärät olivat todella pieniä ja hän tuli taas kuntoon nopeasti.

Samalla vauvalle tehtiin muitakin allergiatestejä prick-kokeella, sillä kiinteiden ruokien tullessa tässä vaihessa mukaan kuvioon epäilimme myös muidenkin ruoka-aineiden aiheuttavan allergiaa. Testeissä näkyi kuitenkin allergeeni vain kananmunalle (jonka olimme myös kotona huomanneet aiheuttavan oireita), joten maidon lisäksi olimmekin jättäneet senkin aiemmin pois vauvan ruokavaliosta. Pikkuhiljaa uudella korvikkeella vauva alkoi toipua, vaikka välillä tuntemattomista syistä posket lehahtivatkin punaisiksi tai ihoon tuli nokkosihottumaa, mutta ne kauheat jokailtaiset kipuitkut ja huonosti toimiva vatsa olivat poissa.

Vaikka perheessämme käytetään maitotuotteita vain lähinnä juuston muodossa, tuotti maito -ja kananmuna-allergia ajoittain päänvauvaa. Maitoa eri muodoissa nimittäin tungetaan todella moneen elintarvikkeeseen ja se saattaa esiintyä tuoteselosteessa hyvinkin monella eri nimellä. Monet sekoittavat maitoallergian laktoosi-intoleranssiin ja joskus vaikkapa ravintolassa sai vääntää, että myöskään laktoositon tuote ei sovi, mikään maitotuote ei sovi. Yllättävn monissa valmiissa vauvanruoissakin on maitoa.

Eniten läsnä oli kuitenkin vain yleinen stressi, kun aina piti tarkistaa ja huolehtia, ettei hän varmasti nyt söisi mitään väärää. Joku varoitteli, että lapselle saattaa syntyä anafylaksia, jos hän on pitkään syömättä näitä tuotteita. Minun itseni kesti kauan päästä irti siitä stressin ja huolen tunteesta.

Moni sanoi myös sitä, että maitoallergia häviää suurimmalta osalta lapsilta viimeisetään ennen koulun alkua, mutta monelta jo reilu yksivuotaana. Minäkin olen pienenä ollut allerginen kalalle, mansikalle ja suklaalle(!), mutta kaikki ne ovat hävinneet. Lääkäri suositteli välttämään maitoa kokonaan 1,5 vuotaaksi ja sen jälkeen varovasti testata sitä uudestaan.

Alkuvuodesta olimme ystäväni lapsen synttäreillä. Siellä taaperon posket lehahtivat aika nopeasti pitkästä aikaa erittäin punaisiksi. Juhlakunta koostui lähinnä vaahtosammuttimen kokoisista vieraista, joten ruoka saattoi vaihtaa lennosta omistajaa, taapero sai myös käsiinsä päivänsankarin maitopullon josta ehti juoda pari huikkaa, mutta lisäksi asunnossa oli koira ja temmeltäessä tuli kuuma – joten oli vaikea sanoa mistä tuttu poskien kirkkaanpunainen punoitus lopulta johtui. Pistin merkille, että nuo muutama maitohuikkaa eivät aiheuttaneet kuitenkaan mitään suurempia vatsavaivoja.

Taapero täytti 1,5 vuotta alkukeväästä ja nyt kevään mittaan olemme antaneet hänelle pieniä maito -ja munamaistiasia silloin tällöin, pieni juustopala, jogurtin päällä olleita marjoja, pizzanreuna, kananmunaa sisältävä keksi, voinmakuinen popcorni.. Ja kun näistä ei tullut juuri mitään oireita, rupesimme antamaan näitä pieniä maistiaisia useammin ja sitten isompina määrinä.

Taapero täytti juuri 1 vuosi 9 kuukautta ja eilen välipalaksi söi suurella ruokahalulla juustolvoileivän sekä puolikkaan keitetyn kananmunan. Viimeiset pari viikkoa hän on saanut melkein mitä vain ruokaa. Suuri rakkaus on synynyt niin juustoon kun pizzaankin, aivan kunten vanhemmillaankin. Unillemenomaitona toimii edelleen sekoitus aminohappopohjaista korviketta ja kauramaitoa, eikä tarkoituksena ole tuputtaa lehmänmaitoa tästäkään eteenpäin. Suosimme perheen kesken edelleen kasvipohjaisia jogurtteja ja ruokakermoja, mutta on helpottavaa tietää, ettei kaikkea tarvitse enää syynätä.

Aivan täysin rennosti en osaa ihan vielä olla, mutta lähellä sitä. Tuntuu että minuun olisi tämän reilun vuoden aikana pinttynyt tapa tarkastella oireita, muutoksia ihossa, poskien värissä ja vatsan toiminnassa – analysoida ja pohtia syötyjä asioida ja niiden ristikkäisvaikutuksia. Tunnistavatko muiden allergisten lasten vanhmmat saman piirteen?

Tiedän, että monissa perheissä kamppaillaan hyvin laajojen ruoka-aine allergoiden kanssa ja sopivien ruokien määrä on joillain laskettavissa yhden käden sormilla. Meidän kokemus ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mutta toivottavasti meidän kokemus voi antaa toivoa siihen, että pikkuhiljaa asiat helpottuvat ja jotkin ruoka-aineet alkavat sopimaan.

Onko siellä muita, joiden lapsilla ovat allergiat hävinneet ajan kanssa itsestään?


VAUVAN (MAITO)ALLERGIA

23/02/2019

Tosi moni teistä on kysellyt enemmän näistä meidän allergiaepäilyistä ja oireista. Olenkin sivunnut aihetta jo pitkään, mutta samalla minulla ei ole oikeastaan mitään ihmeempää kerrottavaa. Asia on edennyt niin hitaasti ja jokainen päivä on todella erilainen. Toistaiseksi kun kaikesta on vain epäily, eikä tässä auta kun edetä ihan rauhassa.

En nyt ihan tarkkaan muista minkä ikäinen vauva oli, kun ensimmäisen kerran epäilin hänellä olevan refluksi, mutta aika pieni – joitain viikkoja. Myös vanhemmilla lapsillani oli ollut pienenä reipasta pulauttelua, joka sitten itsekseen loppui, kun he vähän kasvoivat. Tällä kertaa pulauttelua enemmän minua kuitenkin mietitytti joukko muita oireita, jotka olivat tyyppilisiä vauvan silent refluksille.

Refluksissa siis vastasta nousee syötyä ruokaa sekä vatsahappoja ylöspäin ja takaisin suuhun, aiheuttaen poltetta ja kipua. Myös itselläni on refluksi, joten tiedän omasta kokemuksesta, miten hirveä vaiva se voi olla.

Merkittävimpiä oireita olivat limaisuus ja rohiseva hengitys, levottomat yöt, tyytymättömyys, jatkuva halu olla sylissä ja liikkeessä sekä tiheät syöntikerrat. Oireet tulivat ja menivät, ja niiden lisäksi oli myös kaikenlaisia vatsanväänteitä – jotka toisaalta ovat aivan normaaleita, kun pienen vauvan suolisto kehittyy. Kaikilla vauvoilla on niitä enemmän tai vähemmän. Oli kuitenkin vaikea sanoa, että mikä oli milloinkin normaalia ja mikä ei. Joinain päivinä hän oli kovin itkuinen, joinain päivinä taas hyvinkin tyytyväinen.

Nelisen kuukautta sitten otimme käyttöön maidon sakeuttajan ja hänen voinnistaan mielestäni huomasikin, että se helpotti refluksivaivaa. Silti välillä hän sai kovia kipuitkukohtauksia, joskus selviä vatsavaivoja. Kaulan alle ilmestyi myös ikävän näköinen ihottuma, jonka pitkään ajattelimme johtuvan kuolaamisesta. Vauva kuolasikin todella reippaasti ja imi nyrkkiään. Kuvittelimme hänelle tulevan hampaita, mutta nyt neljä kuukautta myöhemminkään yksikään hammas ei ole vielä ilmestynyt. Kuolaaminen ja käden imeminen ovat myös merkkejä refluksista. Ihottumaa rauhoitti vain hydrokortisoni.

Tammikuun alussa vauva oli taas ollut monta päivää hyvin kipuinen ja itkuinen. Nukkui huonosti ja kieltäytyi välillä kokonaan syömästä. Hän haroi itkiessään paljon korvaansa ja päättelinkin tästä hänellä olevan korvatulehdus. Menimme yksityiselle lastenlääkärille. Mietittiin, että korvatulehdusta tutkiessa voisimme samalla myös kysyä vauvaa vaivanneista vatsavaivoista ja neuvolalääkärin mukaan kylmästä ilmasta johtuvasta kaulan ihottumasta.

Olin ihan häkeltynyt kun kokenut lääkäri tokaisi lähes heti merkkien viittaavan vahvasti maitoallergiaan. Korvat olivat kunnossa. Meille lätkäistiin mukaan resepti erikoismaitoon ja neuvottiin tulla takaisin 2-4 viikon kuluttua. Sitten katsottaisiin maitoaltistukset sekä allergiatestit.

Oma pettymys imetyksen epäonnistumisesta nosti tässä kohtaa taas päätään, sillä itsehän käytän maitotuotteita todella vähän, eikä niiden vähäistenkään, kuten voin, poisjättäminen omasta ruokavaliosta olisi tehnyt yhtään tiukkaa. Ja näin vauva olisi saanut hänelle sopivaa maitoa luonnollisesti.

Maitoallergia sai kuitenkin monta palasta loksahtamaan kohdalleen. Nyt kaikelle itkulle, kivulle ja muille oireille oli vihdoin syy. Arki oli pitkään tuntunut jotenkin erityisen raskaalta ja univelka kasvanut sietämättömäksi. Samalla allergiaepäilys antoi onneksi myös toivoa, että nyt kaikki alkaa helpottamaan.

Otimme uuden maidon käyttöön heti. Jauhemainen valmiste on sekin lehmänmaidosta valmistettu, mutta sen proteiinit pilkottu pieneen peptidi-muotoon niin, että se sopii useimmille allergisille. Ensimmäisen yönsä tällä maidolla vauva nukkuikin paremmin kun aikoihin. Vatsakin alkoi toimimaan paremmin. Mutta pian hän taas alkoi kieltäytymään syömästä ja oli kipuinen sekä itkuinen. Eräänä päivänä annoimme hänelle aiemmin käyttämäämme korviketta, kun olimme niin huolestuneita hänen syömättömyydestään. Se menikin hyvin alas, mutta pian pepun iho paloi rikki ja hän alkoi oksentamaan sekä raapi itsensä verille. Vedimme vielä viikon uudella erikoismaidolla, kunnes menimme uudestaan lääkäriin.

Olin itse sitä mieltä ettei uusi maitokaan sovi ja että suolistoperäisen allergian lisäksi vauvalla on selvästi refluksin merkkejä, jotka on tutkittava. Lääkäri toppuutteli odottelemaan. Vauva pitäisi saada nyt aluksi oireettomaksi, löytää sopiva maito ja sitten vasta olisi mahdollista alkaa selvittelemään. Saimme reseptin uuteen, aminohappopohjaiseen maitoon. Sen pitäisi sopia myös hyvin vaikeasti allergisille. Hinta on myös sen mukainen. Maito maksaa yli 20 euroa litralta, eli meidän käytössämme kuukaudessa reilu 600 euroa.

Maitoon on mahdollista hakea Kelakorvausta, mutta se taas vaatii lääkärin valvoman maitoaltistuksen. Sitä ennen lapsi on kuitenkin saatava oireettomaksi vähintään kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen lapselle annetaan valvotuissa olosuhteissa maitoa, ja jos se aiheuttaa oireita, kirjoittaa lääkäri lausunnon maitoallergiasta. Valitettavasti tämän aminohappopohjaisen erikoismaidon kohdalla näitä altistuksia tarvitaan kuitenkin kaksin kappalein. Eli ensimmäisen altistuksen jälkeen lapsi pitää taas saada ensin oireettomaksi. Jos lapsi on pahasti allerginen, tässä voi mennä useita viikkoja ennen kun suolisto taas paranee. Ja sitten koko homma tehdään taas uusiksi.

Erikoismaito onneksi tuntuu sopivan. Kuukausia vaivannut kaulan ihottuma katosi päivässä. Uskalsimme alkaa ottamaan myös kiinteitä maidon rinnalle. Heräsi uusia epäilyjä myös muista ruoka-aine allergioista. Onkin niin, että moni lehmänmaidolle allerginen on allerginen myös kananmunalle, soijalle ja naudanlihalle. Myös muutamat hedelmät, viljat sekä maissi ovat epäilylistalla. Välillä taas mietin, että olenko vain muuttunut liian hysteeriseksi ja epäilen kaikkea sekä analysoin vauvan oireita ja iho-oireta liian tarkkaan. Talvi aika ei yhtään helpota, kun vauva oireilee myös ihollaan. On vaikea sanoa mikä johtuu pakkasesta ja mikä ruoka-aine yliherkkyydestä.

Vauva voi nyt paremmin, mutta joinain päivinä on taas tosi vaikea sanoa, että vaivaako häntä refluksi vai vatsa ja mikä. Mikä on normaalia ja mikä johtuu allergiasta. Edessä hänellä on kuitenkin maitoaltistus, ruokatorven pH-mittaus nenän kautta vatsaan laitettavalla lankamaisella mittarilla sekä allergiatestit verikokeesta sekä prick-menetelmällä.

Ensi viikolla mennään taas lääkäriin, joten asia edistyy taas vähäsen. Pienen vauvan kanssa on niin vaikeaa, kun hän ei voi edes kertoa mihin sattuu tai miksi hän itkee. Onneksi allergia ei hänen tapauksessaan vaikuta olevan kuitenkaan vakava, aiheuttaen anafylaksiaa, mutta kyllä sitä silti vanhempana on huolissaan ja ennen kaikkea pahoillaan, että pieni joutuu kärsimään ja olemaan kivuissa.

Onneksi muuten päädyimme lopulta pitkän pähkäilyn tuloksen ottamaan vauvalle allergiat kattavan sairausvakuutuksen – vaikka aluksi toisin ajattelimmekin. Julkisen puolen kautta tämä allergioiden selvittely olisi todennäköisesti paljon vaikeampaa ja hitaampaa. Ja iman vakuutusta yksitysellä puolella todella kallista. Myös maidot kuuluvat vakuutuksen korvattavuuteen, kunhan vain se Kela-korvaus niille saadaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden allergisten lasten vanhempien kokemuksia. Etenkin jos ne ovat saman kaltaisia kun meillä! Liityin itse jo Facebookin allergiaryhmään ja sieltä sainkin aluksi tosi paljon apua sekä vahvistuksen omille epäilyilleni – mikä oli tosi iso ja tärkeä juttu.