Tai tarkasti kuvattuna otiskko kuuluisi: maito -ja kananmunaallergian katoaminen – olemme nimittäin päätyneet viimeaikaisten testailuiden perusteella siihen, että tämä on tapahtunut taaperon osalta. Hän ei ole enää allerginen.
Maitoallergia todettiin vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen. Sitä oli edeltänyt lukemattomia ja lukemattomia unettomia öitä, paljon itkua ja huolta. Vielä lääkäriin itkun vuoksi mennessämme en itse osannut epäilläkkään allergiaa, vanhemmat lapseni eivät olleen koskaan allergisia, mutta korvatulehduksia oli ollut, jota tälläkin kertaa epäilin.
Imetyksen haasteiden vuoksi olin joutunut antamaan vauvalle sen rinnalla myös korviketta, kunnes vauvan ollessa reilun kahden kuukauden ikäinen imetys loppui kokonaan. Kaupan valikoimista löytyi sopiva merkki, kaikki tavalliset korvikkeet ovat lehmänmaitopohjaisia, mutta niissä on jotain pieniä eroja. Vauvalla oli ärhäkkää ihottumaa rinnassa, mutta neuvolan lääkäri sanoi sen johtuvan kuolasta, poskien näpyt kuulemma hormonalisia.
Kun sitten yksityinen lääkäri totesi heti lapsen nähtyään ja muut oireet kuultuaan, että kyseessä on maitoproteniiniallergia ei asia parantunut kerralla, vaan sitten alkoikin monen kuukauden selvittely, uusien järkyttävän kalliiden erikoiskorvikkeiden testailu (vauvalle sopi lopulta se kaikista kallein, 700e / kk, jota jouduimme ostamaan ensimmäiset neljä kuukautta täysin omakustanteisesti ilman kela-korvausta), oireiden ylös kirjaaminen ja lääkärissä ramppaaminen.
Neljä kuukautta tuosta ensimmäisestä lääkärikäynnistä vauva pääsi allergiatesteihin, joka sekin on suolistolla reagoivalle maitoallergisille ikävä kokemus, sillä erikoiskorvikkeen Kela-korvausta varten testi täytyy tehdä kahdesti. Käytönnössä vauvalle juotetaan maitoa, josta hän saa kipuja, iho -ja vatsaoireita ja kun hän on viikon-kahden jälkeen jälleen saanut vatsansa kuntoon, testi pitää suorittaa taas. Onneksi meillä testaukset menivät kuitenkin hyvin, hän sai oireet oikeastaan heti ensimmäisestä pienestä maitotipasta, joten annettavat maitomäärät olivat todella pieniä ja hän tuli taas kuntoon nopeasti.
Samalla vauvalle tehtiin muitakin allergiatestejä prick-kokeella, sillä kiinteiden ruokien tullessa tässä vaihessa mukaan kuvioon epäilimme myös muidenkin ruoka-aineiden aiheuttavan allergiaa. Testeissä näkyi kuitenkin allergeeni vain kananmunalle (jonka olimme myös kotona huomanneet aiheuttavan oireita), joten maidon lisäksi olimmekin jättäneet senkin aiemmin pois vauvan ruokavaliosta. Pikkuhiljaa uudella korvikkeella vauva alkoi toipua, vaikka välillä tuntemattomista syistä posket lehahtivatkin punaisiksi tai ihoon tuli nokkosihottumaa, mutta ne kauheat jokailtaiset kipuitkut ja huonosti toimiva vatsa olivat poissa.
Vaikka perheessämme käytetään maitotuotteita vain lähinnä juuston muodossa, tuotti maito -ja kananmuna-allergia ajoittain päänvauvaa. Maitoa eri muodoissa nimittäin tungetaan todella moneen elintarvikkeeseen ja se saattaa esiintyä tuoteselosteessa hyvinkin monella eri nimellä. Monet sekoittavat maitoallergian laktoosi-intoleranssiin ja joskus vaikkapa ravintolassa sai vääntää, että myöskään laktoositon tuote ei sovi, mikään maitotuote ei sovi. Yllättävn monissa valmiissa vauvanruoissakin on maitoa.
Eniten läsnä oli kuitenkin vain yleinen stressi, kun aina piti tarkistaa ja huolehtia, ettei hän varmasti nyt söisi mitään väärää. Joku varoitteli, että lapselle saattaa syntyä anafylaksia, jos hän on pitkään syömättä näitä tuotteita. Minun itseni kesti kauan päästä irti siitä stressin ja huolen tunteesta.
Moni sanoi myös sitä, että maitoallergia häviää suurimmalta osalta lapsilta viimeisetään ennen koulun alkua, mutta monelta jo reilu yksivuotaana. Minäkin olen pienenä ollut allerginen kalalle, mansikalle ja suklaalle(!), mutta kaikki ne ovat hävinneet. Lääkäri suositteli välttämään maitoa kokonaan 1,5 vuotaaksi ja sen jälkeen varovasti testata sitä uudestaan.
Alkuvuodesta olimme ystäväni lapsen synttäreillä. Siellä taaperon posket lehahtivat aika nopeasti pitkästä aikaa erittäin punaisiksi. Juhlakunta koostui lähinnä vaahtosammuttimen kokoisista vieraista, joten ruoka saattoi vaihtaa lennosta omistajaa, taapero sai myös käsiinsä päivänsankarin maitopullon josta ehti juoda pari huikkaa, mutta lisäksi asunnossa oli koira ja temmeltäessä tuli kuuma – joten oli vaikea sanoa mistä tuttu poskien kirkkaanpunainen punoitus lopulta johtui. Pistin merkille, että nuo muutama maitohuikkaa eivät aiheuttaneet kuitenkaan mitään suurempia vatsavaivoja.
Taapero täytti 1,5 vuotta alkukeväästä ja nyt kevään mittaan olemme antaneet hänelle pieniä maito -ja munamaistiasia silloin tällöin, pieni juustopala, jogurtin päällä olleita marjoja, pizzanreuna, kananmunaa sisältävä keksi, voinmakuinen popcorni.. Ja kun näistä ei tullut juuri mitään oireita, rupesimme antamaan näitä pieniä maistiaisia useammin ja sitten isompina määrinä.
Taapero täytti juuri 1 vuosi 9 kuukautta ja eilen välipalaksi söi suurella ruokahalulla juustolvoileivän sekä puolikkaan keitetyn kananmunan. Viimeiset pari viikkoa hän on saanut melkein mitä vain ruokaa. Suuri rakkaus on synynyt niin juustoon kun pizzaankin, aivan kunten vanhemmillaankin. Unillemenomaitona toimii edelleen sekoitus aminohappopohjaista korviketta ja kauramaitoa, eikä tarkoituksena ole tuputtaa lehmänmaitoa tästäkään eteenpäin. Suosimme perheen kesken edelleen kasvipohjaisia jogurtteja ja ruokakermoja, mutta on helpottavaa tietää, ettei kaikkea tarvitse enää syynätä.
Aivan täysin rennosti en osaa ihan vielä olla, mutta lähellä sitä. Tuntuu että minuun olisi tämän reilun vuoden aikana pinttynyt tapa tarkastella oireita, muutoksia ihossa, poskien värissä ja vatsan toiminnassa – analysoida ja pohtia syötyjä asioida ja niiden ristikkäisvaikutuksia. Tunnistavatko muiden allergisten lasten vanhmmat saman piirteen?
Tiedän, että monissa perheissä kamppaillaan hyvin laajojen ruoka-aine allergoiden kanssa ja sopivien ruokien määrä on joillain laskettavissa yhden käden sormilla. Meidän kokemus ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mutta toivottavasti meidän kokemus voi antaa toivoa siihen, että pikkuhiljaa asiat helpottuvat ja jotkin ruoka-aineet alkavat sopimaan.
Onko siellä muita, joiden lapsilla ovat allergiat hävinneet ajan kanssa itsestään?