Couscous on yksi uusista arki-lemppareistani, sillä se on helppo ja nopea valmistaa ja sitä voi varioida loputtomiin. Tänään tehtiin sitä valkosipulin, yrttien ja paistettujen kasvisten kanssa. Äitinkin sattui poikkemaan juuri ruoka-aikaan. Couscousin lisukkeena voi tarjota myös vaikkapa pähkinöitä tai juustoja. Tai kuten tänään, ituja ja kananmunaa. Isosta kattilallisesta riittää seuraavallekkin päivälle. Tämähän maistuu myös kylmänä ja jämät ovat herkkua myös salaatin joukossa.
Lapsetkin tykkäävät auttaa tämän teossa. Tai ainakin se toinen, jolla ei ole peliaikaa…
Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Hauskaa ystävänpäivää! Olen viimeaikoina rajoittanut poikien telkkarin katsomisen ja pelaamisen ihan minimiin. Tämän seurauksena ollaankin leikitty ja luettu tosi paljon yhdessä. Yksi hittileikki on ollut pitkään temppurata, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Lapsien mielikuvitus on vaan niin huikea, milloin he seikkailevat laavan keskellä, milloin korkealla vuoristossa.
Nuo Boblesin lelut tuovat kivasti vaihtelua temppurataan ja leikkeihin ylipäätään. Ei ihme että näitä liikuttavia leluja onkin viimeaikoina näkynyt blogeissa paljon. Lapset kun rakastavat heilua, hytkyä, hyöriä ja pyöriä, niin näiden lelujen kanssa se on enemmän kun sallittua. Vain mielikuvitus on rajana mitä näillä voi tehdä.
Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.
Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.
Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.
Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.
Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.
Lomat on nyt lusittu ja poissaoloviesti otettu pois päältä sähköpostista. Mutta täytyy myöntää, en minä osannut ihan vaan olla. Kyllä sitä sähköpostia tuli silti päivittäin käytyä kurkkimassa ja uusia postausideoita vilisi jatkuvasti mielessä. Jos kamera ei olisi hajonnut heti reissumme tokana päivänä, olisin varmasti postannutkin blogiin lomalla. Sillä tämä homma on se mitä tykkään tehdä, ja sellaisesta on vaikea pitää pitkään taukoa.
Me suuntaismme tosiaan heti Tapaninpäivän aamuna veljieni kanssa Espanjaan sukuloimaan. Näin vihdoin siskopuoleni vauvan, jonka ristiäisistä olemme juuri palaamassa ylläolevissa kuvissa. Oli oikein ihana päästä aurinkoon ja lämpöön. Pojatkin uskaltautuivat muutaman kerran uima-altaaseen, vaikka vesi olikin vain 14 asteista. Pihalla auringossa kuitenkin tarkeni hyvin bikineissä, ja mikäs siinä riippukeinussa makoillessa. Oli myös hauskaa viettää Uuden Vuoden vaihde Espanjaisten perinteiden mukaan. Kävimme keskiyöllä kaikkien muiden tavoin kaupungintalon edessä syömässä 12 viinirypelettä vuoden vaihtuessa ja poksautimme cavat päälle. Pojat myös jaksoivat ekaa kertaa valvoa vuoden vaihteen yli. Elvis toivoi tulevalta vuodelta, että hän saisi olla 5-vuotias. Lupasin että se tulee varmasti toteutumaan!
Tänään pojatkin palasivat sitten eskariin ja päiväkotiin. Olikin jo ikävä kavereita. Ja tuo lumi, voi että sitä lapsen riemua on ihana seurata. Paokin on aika fiiliksissä, eka talvi! Tuntuu tosi kivalta aloittaa vuosi totaalisen rentoutumisen ja d-vitamiini tankkauksen jälkeen. Miten teillä on Uusi Vuosi lähtenyt käyntiin?
Terveisiä aurinkoisesta Etelä-Espanjasta! Tästä tulikin ihan pakkoloma, sillä ensin hajosi kamera ja tänään sitten myös puhelimen kamera! Mutta tarkoitus olikin lomailla, mitä en ole tehnyt pariin vuoteen, joten lomaillaan nyt sitten kunnolla! 😀 Bloggaamista alkaa kyllä olla jo vähän ikävä, kun koko joulukuukin meni lähinnä joulukalenterin parissa. Se oli muuten blogihistorini ihka ensimmäinen kalenteri, jota rupesin itseasiassa järkkeilemään vasta marraskuun vikana viikonloppuna. Siitä tuli kuitenkin omasta mielestäni aika hitsin hyvä, vaikka itse sanonkin. Vai mitä olette mieltä? Pyysin mukaan, lähinnä Suomalaisia, lemppari yrityksiäni ja olen tosi iloinen että he lähtivät mukaan – ja vielä niin upeilla palkinnoilla!
Suurkiitokset tietysti teille kaikille joulukalenterin arvontoihin osallistuneille. Osallistumisia tuli hienot 13 724. Kiitos vielä kaikki ja paljon onnea voittajille. Tässä he tulevat:
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.