Havahduin tänään siihen, kun ihmettelin jonkun puhuvan Uuden Vuoden lupauksesta. Ihmettelin itsekseni että, hetkonen – eikös se ole Uuden Vuoden toive? Kunnes tajusin että, ei hitto, lupaushan se on. Itsehän olen varmaan viimeiset kolme vuotta tehnyt vain niitä toiveita. Jos niitäkään.

Muistelen että yleisemmät vuosia sitten tekemäni lupaukset vat olleet niitä perinteisiä, kuntoilun aloittamista ja terveellisiä elämäntapoja. Sitä että vastaisin välittömästi myös sähköposteihin on joskus ollut tällä lupausten listalla. Mitä ikinä sille on sattunutkaan, en tiedä… Sillä olen edelleen aivan yhtä onneton siinä(kin) hommassa.

Sitä rupesin sitten miettimään, että miten tämä asia onkaan omassa päässä kääntynyt näin? Lupauksista tullut kepeitä toiveita. Ehkä se liittyy siihen, että olen nykyään itselleni aika armollinen. Enkä turhaan halua asettaa tylsiä rajoitteita tai tiukkoja vaatimuksia itselleni. Vaan nauttia elämästä päivä kerrallaan.

Mitä sitten toivon tältä alkaneelta vuodelta? Sitäkään en itseasiassa ole ajatellut sen tarkemmin. Tottakai haluan olla onnellinen ja tyytyväinen. Viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa. Mutta oikeastaan toivon eniten sitä, minkä tiedän muutenkin toteutuvan. Antaa nimittäin elämän viedä ja yllättää. Sitä minä toivon. Olkoon tämä vuosi taas yhtä täynnä unohtumattomia hetkiä ja tapahtumia, uusia ystäviä, oivalluksia ja ideoita, syvissä vesissä kahlaamista mutta etenkin sieltä nousemista. Parastahan se on silloin, kun ei oikeastaan odota mitään.

Uuden Vuoden aloittaminen reissussa, muissa ympyröissä teki hyvää. Edellisvuonna olimme palanneet juuri uuden vuoden aattoiltana Thaimaasta. Kurvasin taksilla suoraan kentältä kavereiden luokse. Herääminen harmaaseen kylmään aamuun Vuosaaressa, krapulassa kaverin poikaystävän puoli vuotta aiemmin kuolleen vaimon sohvalla ei ehkä ollut sen reissuun jälkeen se ihan paras aloitus. Nyt oli ihanaa kun se arki ei ihan heti alkanutkaan tai todellisuus lävähtänyt päin naamaa, vaan saimme vielä jatkaa leppoisaa lomailua auringossa ja lämmössä.

Näissä kuvissa olemme vuoden ekana päivänä matkalla leikkipuistoon. Sen jälkeen syötiin pizzaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lomat on nyt lusittu ja poissaoloviesti otettu pois päältä sähköpostista. Mutta täytyy myöntää, en minä osannut ihan vaan olla. Kyllä sitä sähköpostia tuli silti päivittäin käytyä kurkkimassa ja uusia postausideoita vilisi jatkuvasti mielessä. Jos kamera ei olisi hajonnut heti reissumme tokana päivänä, olisin varmasti postannutkin blogiin lomalla. Sillä tämä homma on se mitä tykkään tehdä, ja sellaisesta on vaikea pitää pitkään taukoa.

Me suuntaismme tosiaan heti Tapaninpäivän aamuna veljieni kanssa Espanjaan sukuloimaan. Näin vihdoin siskopuoleni vauvan, jonka ristiäisistä olemme juuri palaamassa ylläolevissa kuvissa. Oli oikein ihana päästä aurinkoon ja lämpöön. Pojatkin uskaltautuivat muutaman kerran uima-altaaseen, vaikka vesi olikin vain 14 asteista. Pihalla auringossa kuitenkin tarkeni hyvin bikineissä, ja mikäs siinä riippukeinussa makoillessa. Oli myös hauskaa viettää Uuden Vuoden vaihde Espanjaisten perinteiden mukaan. Kävimme keskiyöllä kaikkien muiden tavoin kaupungintalon edessä syömässä 12 viinirypelettä vuoden vaihtuessa ja poksautimme cavat päälle. Pojat myös jaksoivat ekaa kertaa valvoa vuoden vaihteen yli. Elvis toivoi tulevalta vuodelta, että hän saisi olla 5-vuotias. Lupasin että se tulee varmasti toteutumaan!

Tänään pojatkin palasivat sitten eskariin ja päiväkotiin. Olikin jo ikävä kavereita. Ja tuo lumi, voi että sitä lapsen riemua on ihana seurata. Paokin on aika fiiliksissä, eka talvi! Tuntuu tosi kivalta aloittaa vuosi totaalisen rentoutumisen ja d-vitamiini tankkauksen jälkeen. Miten teillä on Uusi Vuosi lähtenyt käyntiin?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuntuu absurdilta istua kotona, jossa kaikki odotti ennallaan. Takana lähes 9 000 kilometriä ja 20 tuntia matkustamista kotiin. Thaimaassa vuosi on jo vaihtunut muutama tunti sitten. Paluu arkeen sujuu varmaankin pikkuhiljaa. Tai, pyykkikoneessa pyörii jo molempien poikien oksennuksen peittämät vaatteet. Huonovointisuudesta jo bussimatkalla lentokentälle huolimatta matka meni taas oikein hyvin. Kieltämättä olisin voinut palata kotiin vasta joskus vähän myöhemmin. Ikinä ei kaksiviikkoinen ole mennyt noin nopeasti. Olipa muuten hauska katsella ilotulitusraketteja taivaalta.

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa vuodenvaihdetta, onnea ja menestystä tulevaan, palataan ensi vuonna!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.