Olen ehkä kyllästymisiin asti puhunut siitä, miten arjessa yksi rasittavimmista asioita minulle on jatkuva ruoan miettiminen. Eli mitä syödään, mitä kaupasta pitää ostaa ja että taas pitäisi laittaa ruokaa. Ruokaa meidän isossa perheessä menee myös isot määrät ja kauppalasku on myös sen mukainen. Emme halua kuitenkaan nuukailla ruoan laadusta, mutta lähemmäs tuhannen euron ruokamenot kuukaudessa ovat motivoineet viime aikoina miettimään vähän taloudellisempia reseptejä.

Ruokamenoja meillä osittain kasvattaa perheenjäsenen ruokarajoitteesta johtuvat valinnat, mutta teemme silti pääosin aterialle vain yhden, kaikille sopivan ruoan. Ehkä juuri siksi minut saa niin iloiseksi kun välillä pääsen tekemään tällaisia helppoja, edullisia ja riittoisia ruokia, joihin löytää kaapista ainekset ilman kaupassa käyntiä, vaikka ihan kaikki meillä ei voikaan tätä syödä.

Kavispadat sopivat lisäksi ihanasti juuri tällaisiin syksyisiin ja kylmiin säihin, joten tänään on juuri täydellinen päivä jakaa tämän ruoan ohje. Kuten usein jakamiani reseptejä, tätäkin voi ja kannattaa varioida sen mukaan mitä omasta kaapista löytyy sekä maustaa oman maun mukaan.

CHILI SIN CARNE (oikeasti myöskin sin chili, koska taapero) noin 6 annosta

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 porkkanaa
2 kevätsipulia varsineen
1-2 sellerin vartta
1 valkosipulin kynsi
1 dl soijarouhetta
1 dl kuivattuja punaisia linssejä
1 tölkki kidneypapuja
5 dl tomaattimurskaa
Täysjyväriisiä
Kasvisliemikuutio / kasvisfondia
Chilikastiketta
Kermaviiliä yms
Korianteria
Soijaa
Pippuria

Pilko kaikki kasvikset ja heitä öljytylle isolle pannulle/kasariin/pataan ja paista kunnes ovat hieman pehmenneet ja saanet väriä pintaan, lisää tomaattimurska, soijarouhe ja noin 2 dl vettä sekä mausteeksi ripaus pippuria sekä kasvisliemi/fondi. Kaada joukkoon linssit (lisää tarvittaessa lisää vettä) ja anna porista miedolla lämmöllä ainakin 10 min. Keitä tällä aikaa riisi. Lisää pataan loppuvaiheessa vielä pavut. Tarjoa soijakastikkeen, chilin, kermaviilin ja korianterin kanssa. Jos perheessä ei ole pieniä lapsia, laita toki myös halutessasi suolaa. Tuplaamalla reseptin tätä voi syödä isompi perhe koko myrskyn yli.

Artikkeli on julkaistu alunperin 06/2016

Vesimeloni että vadelmasesonki on parhaillaan. Tässäpä siis vaikka väli -tai iltapalaksi raikkaan vesimelonismoothien ohje. Vesimeloni on ehdottomasti yksi kesän suosikkiherkkuni ja ihanaa kun sitä saa pian kotimaisena. Yleensä syödään sitä sellaisenaan, mutta kokeiltiin nyt kuitenkin tehdä siitä smoothieta. Kaapo tykkäsi paljon, Elvis ei juurikaan ja itse olen vieläkin vähän kahden vaiheilla. Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mitä tykkäsitte!

RAIKAS VESIMELONISMOOTHIE

Puolikas kylmä (tai jäinen) vesimeloni paloina
1/2 dl jäisiä vadelmia
1/2 limen mehu
nippu sitruunamelissaa

Kannattaa muuten pilkkoa meloni ennen pakastamista, eikä sen tarvitse olla ihan umpijäässä, tunti tai pari pakkasessa riittää hyvin!

Vaikka Pavlova kuuluu muutenkin mielstäni vahvasti kesään, nimesin tämän anopilta naappaamani version virallisesti sen kesäversioksi. Kesäpavlovaan tulee nimittäin perinteiseten marengin, kermavaahdon ja marjojen lisäksi myös jäätelöä.

Kun pavlova rakennetaan yleensä kakkumaiseksi, tämä kesäpavloja koostuu kerroksista mursattua marenkia, jäätelöä, kermavaahtoa ja muita täytteitä, jolloin sitä voi rennosti vain kauhoa kulhoon ja herkutella. Tällä kertaa meidän kesäjälkkäriin tuli myös makeita pilkottuja kirsikoita, mansikoita, pensasmustikoita, sitruunamelissaa sekä raastettua sitruunankuorta.

Täytteiden ja päällisten kanssa vain mielikuvistus on rajana. Tähän sopii marjojen ja hedelmien lisäksi vaikkapa pähkinät, rouhittu suklaa, vaahtokarkit tai kinuskikastike.

Me emme ole kovin äklömakean ystäviä, joten kermavaahtoon en lisännyt itse lainkaan sokeria ja sitruunamelissa ja marjat raikastavat ihanasti vaniljajäätelöä sekä marenkia.

Olen aiemmin tehnyt pavlovaan marenkia tällä ohjeella, mutta nyt kaupasta löytyi paikallisen leipomon itse tekemää marenkia, joten tämä oli kaikenlisäksi myös hyvin helppo ja nopea tehdä. Jälkkärin saa nopeasti ruoan jälkeen pöytään jos pilkkoo marjat ja vatkaa kerman etukäteen.

Herkullinen, näyttävä ja helppo kesäherkku!

Päätin viime viikolla, että alan tekemään entistä enemmän isoja määriä terveellisestä ja jos mahdollista suhteellisen edullistakin ruokaa. Kotikaranteenissa ollessa jo entisestään ihan pilvissä olevat ruokakustannukset ovat nousseet entisestään ja mikä rastittavinta, tuntuu että ruokaa pitää kokoajan olla laittamassa – tai vähintään miettimässä sen laittamista.

Alkuviikosta tein ison kattilallisen kasvis-linssikeittoa, josta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää, että jaanpas sen ohjeen nyt tännekin!

IHANAN TUJUN KASVIS-LINSSIKEITON RESEPTI

4 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
1 kokonainen valkosipuli
2 varsisellerin vartta
200g punaisia linssejä
100-200g liotettuja kikherneitä
kasvisliemikuutio
kourallinen lehtipersiljaa
suolaa, mustapippuria
2 tl sriracha -kastiketta

Pilko porkkanat pieneksi ja laita isoon kattilaan, peitä kunnolla vedellä ja pistä kiehumaan, lisää ripaus suolaa. Pilko loput kasvikset ja laita porkkanoiden joukkoon kiehumaan, lisää tarvittessa vähän vettä sekä kasvisliemikuutio ja pippuri. Anna kiehua hetki ja kaada joukkoon linssit, lisää tarvittessa vettä (niin että kaikki ainekset ovat veden alla). Anna porista vielä 10-20 min, lisää kikerneet, persilja ja sriracha, lisää taas tarvittaessa vettä. Anna porista vielä vähän aikaa. Tarkista maku ja lisää tarvittessa suolaa / pippuria. Soseuta sauvasekottimella. Tarjoa persiljanipun ja tuoreen leivän kanssa, vielä tujumpaa seuraavana päivänä.

Eli kuten huomaatte, mitään tarkkoja keittoaikoija ei ole, keitä mielummin liikaa kun liian vähän. Jos soseuttamisen jälkeen keitto tuntuu liian paksulta voit lisätä vielä tässäkin vaiheessa vettä (ja pippuria!). Tällä ohjeella keitto oli omasta mielestäni just ihanaa, koululaisille vahvaa ja taaperolle tästä olisi saanut sopivampaa jättämällä chilikastikkeen ja pari pippurirouhaisua pois. Myös valkosipulin määrää vähentämällä tästä saa vähän vähemmän tujun.

En nyt sanoisi että olo olisi yhtään energisempi vihdoin väistyneen kaamoksen jälkeen, mutta keväinen jo pitkälle iltaan viipyilevä valo on antanut jälleen inspiraatiota valokuvaamiseen. Rakastan sitä tunnetta, kun jopa leivänmuruset pöydällä näyttävät kaunissa valossa eritysen kuvaukselliselta ja ennenkaikkea sitä, kun pimeän kauden jälkeen sitä tarttuu taas ihan erilaisella fiiliksellä siihen kameraan. Sitä miten helpolta ja luonnoliselta se taas tuntuu, kun valoa tulvii kaikkialta.

Olen aina tykännyt taltioida kaikista eniten niitä arjen ihan tavallisia hetkiä. Kuten tässä, lapsia syömässä valmistaikinaan tehtyä rahkapiirakkaa. Ei mitään sen ihmeempää, mutta silti juuri siinä hetkessä koko maailmani.

Joku sanoi minulle joskus, ettei hetkessä pysty elämään tai olla täysillä läsnä kameran läpi. Olen täysin eri mieltä. Ehkä se riippuu myös ihmisestä, mutta nimenomaan juuri sen hetken taltoiminen ja kaiken muun ympäriltä poisjättäminen on mitä parhain tapa asettua siihen hetkeen ja unohtaa kaikki muu. Se riippuu varmaankin paljon myös siitä, kuinka paljon kuvaa. Jos kuvienotto tapahtuu itsestään, miettimättä, kuten minulla, on helppo keskittyä vain siihen itse tilanteeseen. Kamera ikäänkuin räpsii silloin itse automaattisesti.

Ja kun kameran laskee käsistään, on  jo valmiiksi laskeutunut siihen hetkeen ja sulkenut kaiken muun pois. Voi vaan istua alas ja syödä piirakkaa. Unohtaa sen aiemmin viikolla aloitetun sokerilakon, koneessa odottavat pyykit, lukemattomat sähköpostit, puhumattakaan maailmantilanteesta. Nauraa vain piirakanmuruja pöydältä suullaan imuroiville lapsille ja tuntea vadelman kirpeyden suussaan, kunnes ulkona alkaa yhtäkkiä hullu raekuuro ja kaikki haluavat rynntätä parvekkelle sitä ihmettelemään.