Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Hauskaa ystävänpäivää! Olen viimeaikoina rajoittanut poikien telkkarin katsomisen ja pelaamisen ihan minimiin. Tämän seurauksena ollaankin leikitty ja luettu tosi paljon yhdessä. Yksi hittileikki on ollut pitkään temppurata, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Lapsien mielikuvitus on vaan niin huikea, milloin he seikkailevat laavan keskellä, milloin korkealla vuoristossa.
Nuo Boblesin lelut tuovat kivasti vaihtelua temppurataan ja leikkeihin ylipäätään. Ei ihme että näitä liikuttavia leluja onkin viimeaikoina näkynyt blogeissa paljon. Lapset kun rakastavat heilua, hytkyä, hyöriä ja pyöriä, niin näiden lelujen kanssa se on enemmän kun sallittua. Vain mielikuvitus on rajana mitä näillä voi tehdä.
Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.
Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.
Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.
Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.
Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.
Täällä alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan influenssan sairastamisen jälkeen. Ja vaikka ulkona kävellessä tuntuu ehkä enemmän siltä, että olisi uimassa lonkerotuopissa, niin kyllä sitä kummasti vaan kevätfiilis alkaa nostamaan päätään. Kevääseen kuuluu toki myös sisustusvimma! On taas aika päivittää värimaailmaa ja tehdä ehkä rohkeitakin uusia sisutusvalintoja.
Tänne muuttaessamme ajattelin, että haluan pitää kaikki seinät valkoisina. Pikkuhiljaa kuitenkin sisustuskuvien erilaiset kontrastiseinät kiinnittivät jatkuvasti huomioni ja aloin itsekkin miettimään, joskos sitä kuitenkin sutaisisi vähän väriä pintaan. Aloin lämpenemään pikkuhiljaa haalean vaaleille pastellisille sävyille, mutta mieli rohkaistui siinä samalla jatkuvasti. Tummat harmaat, syvät petroolit ja tunnelmalliset vihreät alkoivat kolahtelemaan kokoajan kovemmin ja kovemmin.
Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti Tikkurilan inspiraatio-opas, jossa esiteltiin heidän valitsemansa vuoden väri. Tikkurilta kerrotaan, että Vuoden 2016 väri, M442 Vuono, hehkuu syvän salaperäisenä ekologisen elämäntavan innoittamana. Se on orgaaninen, dramaattinenkin, samalla kuitenkin maanläheinen ja kotoisa. Omasta mielestäni siinä todellakin on jotain todella vangitsevaa.
En kuitenkaan tiedä, uskallanko ihan noin hallitsevaan väriin lähteä, vaikka todella kaunis se onkin. Sitten toisaalta, maaliahan se vain on ja sen saa yhtä helposti sutaistua myös piiloonkin. Pitää miettiä! Mitä te tykkäätte tästä vuoden väristä?
Meidän uudesta sohvasta on kyselty paljon niin blogissa kun instassa ja snäpissäkin. Ymmärrän että ihmisiä kiinnostaa kovasti tällaiset jutut, sillä itsekkin metsästin täydellistä sohvaa pitkään.
Halusin uuteen kotiin ison lököttelysohvan, johan mahtuisi helposti koko perhe kerralla vaikkapa leffaa katsomaan. Ilmeeltään sohvan piti kuitenkin olla todella simppeli ja keveä. Lapsi -ja koiraperheeseen irrotettavat ja vesipestävät päälliset olivat myös ihan must.
Lopulta sitten kriteerit täyttävä sohva löytyi kotimaiselta Hakolalta. Hakolan cosy sohvaa olin katsellut jo aiemmin, mutta päästyäni koeistumaan sitä syksyllä Habitaressa päätin että tämä se nyt on. Pähkäilin tosin pitkään koon ja divaanin suhteen. Koska tilaa kuitenkin on, tilasin sitten lopulta tuon neljän istuttavan sohvan. Kiinteään divaaniin rahin sijasta päädyin, koska ajattelin sen olevan lapsiperheessä käytännöllisempi. Meidän lapset kun jostain syystä putoavat aina sinne sohvan ja rahin väliin.
Sohva tehtiin käsityönä pohjanmaalla ja saimme sen vähän ennen joulua. Sohva on todella kaunis, mutta en voi väittää etteikö uuteen sohvaan olisi tarvinnut silti vähän totutella. Totuttelua on vaatinut lähinnä iso koko sekä vaalea väri. Sohva tottakai myös tuntuu hyvin erilaiselta istua, verrattuna vanhaan sohvamme. Tähän ei olekkaan painunut sitä tuttua kuoppaa sinne nurkkaan, heh. Ison sohvan myötä koko olkkarin ilme muuttui, ja sinne pitäisi nyt vihdoin hommata myös uusi matto, sohvapöytä tai pöytiä sekä lisää juttuja seinälle. Mutta kyllähän se sitten alkaakin jo asettua.
Uuden sohvan hankkiminen on iso päätös, sitä kun ei ihan joka vuosi halua pistää vaihtoon. Uutta sohvaa suunnitellessa onkin hyvä miettiä millaiseen tarkoitukseen se tulee. Lisäksi laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa. Vaihdettavien päällisen ansiosta sohvaan saa myös uutta ilmettä paljon edullisemmin kun koko sohvan vaihtamalla.
Mitäs te tykkäätte? Onko Hakolan sohvat entuudestaan tuttuja?
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
