34 VUOTIAANA

14/09/2020

– Kolmen lapsen äiti
– Toistaiseksi uuspeerheemme kolmanneksi pisin
– Naimisissa kolmatta vuotta
– Yrittäjä
– Korkeakouluopinnot kesken (kyllä ne joskus vielä jatkuu)
– Laiska meikkaaja
– Haaveilija ja jahkailija
– Selkeys ja harmonia ympärilläni rahoittavat mieleni
– Pidän puhelimeni lähes poikkeuksetta aina äänettömällä, usein myös älä häiritse -tilassa
– Nyt kun olen ensin kaksi vuotta kasvattanut omaa hiusväriä ja vuoden elellyt sen kanssa, mietin, olisiko pian hyvä aika vetää taas ihan blondiksi
– Etsin uutta luottoripsiväriä
– En muista kenenkään muun paitsi oman puhelinnumeroni

– Vaatekaappini alkaa vuosien mustan nimeen vannomisen jälkeen näyttämään taas värikkäältä
– Pidän siivoamisesta vain kun saan tehdä sen omalla tavallani, räjäyttämällä ensin kaiken, rauhassa kun inspiraatio iskee
– Haaveilen ekaa kertaa elämässäni ihan ihan tosissani pois ihan kaupungista muuttamisesta ja kunnon isosta pihasta (viikonloppuna alkoi kyllä tehdä mieli myös muuttaa Punavuoreen)
– Minulla on 0,5 cm pidempi jalka kun 11 vuotta täyttävällä esikoisellani
– Sanoisin olevani niin kahvin kuin teenkin juoja (joskus aamuisin juon kumpaakin samaan aikaan), vaikka kahvia juon enemmän
– Yhtenä suurimmista saavutuksistani pidän sitä, että olen uskaltanut tehdä omannäköisen elämäni, tehdä asoita jotka tuntuvat minusta hyvältä, vaikka jonkin mielestä ne kuuluisi ehkä tehdä toisin

Mekko Vimma (saatu), kengät Dr Martens, korvikset Pull&Bear

– En ole omistanut sitten ala-asteen ulko/toppa/kuorihousuja, enkä tuskin tule tänäkään vuonna sellaisia omistamaa. Toisaalta tulevana talvena kiinnostaisi opetella uudestaan laskettelemaan ja silloin housut olisivat aika hyvät olla
– Juttuni kuulostavat vaarallisen usein keski-ikäisiltä
– Olen alkanut välttämään liikaa suolaa
– Paheeni on fetajuuston napsiminen suoraan paketista
– En tanssi enää aamuisin peilin edessä läheskään yhtä usein kun ennen, mutta otan sen ehdottomasti ensi vuoden tavoitteekseni

Mitä opin viime vuonna:

– Veteen pissaaminen on ällöttävyytensä lisäksi myös ihan oikeasti haitallista ympäristölle
– Ratikkapysäkillä ei luekkaan kautta vie (esim 3 kautta vie Kallio), vaan suomeksi kautta ja ruotsiksi via
– Miten pasta carbonara oikeaoppisesti tehdään (siihen pitää käyttää pastan keitinvettä!)
– Joku yksi vielä oli, mutten enää muista mikä se oli

Vanhat synttärilistat ja postaukset:

33 VUOTIAANA,
32 VUOTAANA,
31 VUOTAANA,
30,
MELKEIN KOLMEKYMPPISENÄ,
29 VUOTIAANA,
KAKSKYTKAHEKSAN (28),
SYNTTÄRITYTTÖ,
IKÄKRIISITÖN


ELOKUUSSA

4/09/2020


– Käytiin kesän viimeisellä Hanko-reissulla ja löydettiin sieltä ihana uusi uimaranta
– Vaatekaappini jatkoi värikkääksi muuttumistaan
– Löysin uskomattoman mielettömän puolukka-apajat ihan kotimme lähistöltä
– Myy täytti 2 vuotta ja aloitti kerhon
– En ehtinyt tavata ollenkaan kavereitani
– Arki (koulu) alkoi ja se tuntui hyvältä

– Join homeista mehua kammottavassa kahvilassa
– Satuin juuri oikeaan hetkeen ulos, kun koko maailma oli hetken hehkuvan vaaleanpunainen
– Ostin kaksi surkeaa ripsiväriä ja yhden huonon ripsientaivuttimen
– Löysin ja hävitin yhden kaikkien aikojen lempihuulipunani (jota ei saa suomesta)
– Testasin eri tapoja poistaa etiketin liimat lasipullosta
– Pidimme yhden pizzapiknikin
– Tehtiin poikien kanssa kaksi palapeliä

– Kävin elämäni viimeistä kertaa Sompasaaren Ihana-kahvilassa
– Söin vadelmia suoraan puskasta
– Käytiin paljon rannalla ja uimassa
– Saunottiin taloyhtiön saunassa
– Siivottiin pitkästä aikaa kaikki ärsyttävä sälä tasoilta pois (se on tosin vain muisto enää)


HYVÄN MIELEN ALUSVAATTEET

1/09/2020

Kaupallinen yhteistyö Lovanna Lingerie kanssa

Uusi kotimainen ja vastuullisesti alusvaatteita valmistava Lovanna Lingerie on avannut tänään nettikauppansa.  Ennen kun kerron siitä lisää, haluan kertoa, miksi tämä yhteistyö heidän kanssaan tuntuu niin erityisen tärkeältä henkilökohtaisesti.

On nimittäin aika hurjaa, että muistan aloittaneeni ensimmäisen laihdutuskuurini ollessani neljännellä luokalla, eli siis kymmenvuotiaana lapsena. Harrastin tuolloin tanssia monta kertaa viikossa, tanssiporukassani oli itseäni myös vanhempia tyttöjä, katselin paljon musavideoita ja luulen siitä kaikesta kehittäneeni paineen olla kokoajan parempi ja laihempi.

Tuohon aikaan mediassa oli esillä pääosin langanlaihoja ja virheettömiä tyttöjä ja naisia. Nuoresta työstä asti sain mallin, että minun pitäisi olla samanlainen. Mutten ollut, ihoni ei ollut photoshopattu sileäksi, minulle alkoi kasvamaan karvoja, minä kasvoin ja naisellistuin kokoajan ja joka suuntaan. Vaikka olinkin lentoemäntä -tai kaalikeittodietillä ja tein 500 vatsalihasliikettä salaa huoneessani joka ilta.

Kehitin itselleni nuorena tyttönä hirveän vääristyneen suhteen ruokaan, liikuntaan ja etenkin omaan minäkuvaani. Ja lopulta myös kehoni alkoi kärsiä siitä, mutta ei laihtumalla vaan päinvastoin. Vuosikaudet tunsin itseni epäonnistuneeksi, pidin itseäni lihavana, vaikken sitä silloin ollut. Mutta minä uskoin niin ja jatkuvasti rankaisin kehoani mitä hulluimmilla laihdutuskuureilla, jota jopa nuortenlehdistäkin löytyi – niiden näin saat pyykkilautavatsan -jumppaohjeiden kanssa.

Kun on vuosikausia pitänyt kehoaan vääränlaisena, on siitä ajatusmallista vaikea päästä yli. Hullua kyllä, itse tulin sinuiksi itseni kanssa vasta kun kehoni oli kokenut mitä suurimman muutoksen ja muuttunut entisestään vielä kauemmas siitä niin sanotusti täydellisestä vartalosta. Raskaus kirjaimellisesti runteli kehoni, mutta samalla juuri se opetti minut hyväksymään sen juuri sellaisena kun se oli ja mikä tärkeintä, arvostamaan ja pitämään siitä.

Ei tämä tietenkään käynyt yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa, kahden lapsen saamisen jälkeen. Vei aikaa totutella ihan uuden malliseen vatsaan ja joka puolelta kehoa löytyviin raskausarpiin. Mutta siinä totutellessa tuo pehmeäksi muovautunut keho alkoi tuntua omalta ja tärkeältä. En halunnut enää rääkätä tai rankaista sitä, vaan pitää sitä hyvänä, pitää siitä huolta. Ja voi miten se teki minulle hyvää.

Välillä silti joskus turhautti. Kuten vaikka vaatekaupassa, jossa harvoja kivoja vaatteita löytyi koossani. Etenkin alusvaatteiden ostaminen oli aina tuskallista, sillä mitään omaan tyyliäni miellyttäviä kevyitä ja simppeleitä liivejä ei valmistettu koossani. Välillä se aiheutti ajatuksia, että ehkä minä en sitten kuitenkaan tällaisena olekaan muiden mielestä aivan sopiva.

Mutta pikkuhiljaa myös maailma on alkanut muuttumaan. Tärkein minulle tapahtunut asia oli oivallus omassa päässä, mutta myös viime vuosina etenevissä määrin mediassa näkyneet erilaiset naiskuvat ovat vahvistaneet omaa minäkuvaa. Lehdissä ei jaeta enää samalla tavalla vahingollisia laihdutuskuureja, vaan puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Malleina näkyy eri kokoisia, näköisiä ja värisiä ihmisiä, joskus jopa ilman photosoppia, selluliitteineen, arpineen ja karvoineen. Luonnollisina, sellaisina kuten minäkin.

Sopivia alusvaatteitakin on alkanut löytyä paremmin ja mikä parasta, tästä päivästä lähtien myös kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja sellaisia. Lovannan idea syntyi vaikeudesta löytää istuvia ja kauniita alusvaatteita sopivassa koossa – en siis todellakaan ole ollut ainut tämän asian kanssa painiskeleva! Monella naisella ongelma on ollut se, että kuppikoot loppuivat kesken tai että kapeaa ympärysmittaa oli harvoin saatavilla. Tai jos sopiva koko löytyy, ei se muuten miellytä.

Lovannassa yhdistyy laaja kokovalikoima, kaunis itsevarmuutta luova ulkonäkö ja vastuullisuus. Nykypäivänä tuo vastuullisuus onkin ihan välttämättömyys ja se on otettu huomioon alusvaatteiden materiaaleissa, jotka on valittu painottaen valmistustavan ekologisuutta ja materiaalien myrkyttömyyttä, sekä tuotteiden kestävyydessä. Näissä ensimmäisen malliston alusvaatteissa materiaaleina on käytetty sertifioituja kierrätyskuituja sisältäviä kankaita: meshiä, polyamidineulosta ja pitsiä.

Itse ihastuin eritysesti kuvissa minulla päälläni oleviin pehmoisiin ja kevyisiin kierrätyspolyamidista valmistettuihin liiveihin sekä korkeavyötäröllisiin alushousuihin. Korkeavyötäröiset mielletään joskus vähän mummomaiseksi, mutta minä rakastan korkeaa mallia aina vaan. Lovannan pöksyjä ei muutenkaan voi millään kutsua mummomaiseksi, leikkaus näissä on korkea, etenkin takaa, joka saa pepun näyttämään tosi hyvältä. Värienkin puolesta nämä ovat oikeat hyvän mielen alusvaatteet ja kohottavat ehdottomasi itsetuntoa, sillä ne päällä on hyvä olla.

Viime viikolla vilautinkin jo mystisesti vähän näitä alusvaatteita instagramissa ja sen perusteella todella moni teistäkin on odottanut kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja alusvaatteita. Lovannan mallistoon kuuluu erilaisia malleja monessa eri koossa, kuppikoot B-G.

Koodilla MINTTU saatte 15% alennuksen tilauksistanne Lovannan verkkokaupassa. Sivuilta löytyy myös kattavat ohjeet oikean koon valintaan. Lovannan verkkokaupan pakkaukset on valmistettu valkaisemattomasta kartongista ja kotimaan lähetyksissä käytetään hiilineutraalia kuljetusta.


HEINÄKUUSSA

1/08/2020

Nyt tuleekin vahingossa kaksi listaus-postausta peräkkäin, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa! Jospa kuitenkin tekisin ensi kertaa poikkeuksen ja kirjoittaisin listauksen lisäksi myös ihan kokonaisin lausein menneestä kuusta. Tämä on tosiaan aika jännää, sillä olen tehnyt joka kuukauden listaukset samaan tyyliin ainakin kuuden vuoden ajan!

Heinäkuu hujahti hullun nopeasti ohi, vietin sen itse kokonaan kaupungissa. Osku sen sijaan mäkkeili useampaan otteeseen erilaisilla kokoonpanoilla, joten itse taas olin kahteen eri otteeseen Myyn kanssa muutaman päivän kaksin kotona, yhden yön kokonaan yksin ja sitten vielä muutaman päivän kolmisteen vain poikien kanssa.

Heinäkuuksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mentiin fiiliksen ja sään mukaan. Kuten katukuvasta huomasi, korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun taas virus alkaa levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen.

Tämä tarkoitti sitä, että käytiin ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja minä jopa tapaamassa kavereita ja jopa tanssimassa (ulkona) aamuun asti. Tapasin myös vanhempiani ensi kertaa sitten ties kuinka moneen kuukauteen.

Heinäkuussa:

– käytiin kolme kertaa Stadikalla uimassa
– sain omaan pyörääni lastenistuimen ja pyöräiltiin paljon
– Myy oppi ajamaan potkupyörällä ja laskemaan kymmeneen
– kävin pari kertaa visiitillä Espoossa, muuten olin kaupungissa
– Myy kävi ensimmäistä kertaa Linnanmäen (ilmaisissa) laitteissa
– suunnittelin olkkarin uutta sisustusta
– soitettiin poikien kanssa ambulanssi ja autettiin henkilöä joka sai ruokakaupassa pahan kohtauksen
– kävin kaksi kertaa meressä uimassa, useamman kerran rannalla
– vietettiin poikien kanssa melkein 8 tuntia Linnanmäellä
– ostin uuden läppärin
– juhlittiin meidän kolmatta hääpäivää
– meillä oli auto lainassa ja tehtiin pieniä retkiä lähelle, kuten:
– käytiin hienolla autiolla rannalla, poimimassa mustikoita, kavereilla, kylässä grillaamassa ja kotieläintilalla
– saatiin vihdoin meidän parvekkeen lattian viimeiset laatat paikalleen
– kävin brunssilla, piknikillä, synttäribileissä ja tanssimassa keskellä ei mitään
– näin pitkästä aikaa kunnolla kavereita ja se oli i h a n a a
– vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaksin aikaa ja se oli i h a n a a
– leikkasin itse vähän hiuksiani
– kasvatin hienot pitkät kynnet, joista olin ylpeä, sitten muutama katkesi ja leikkasin kaikki taas ihan lyhyiksi
– fiilistelin jo salaa vähän syksyä
– ostin muutaman ”toimistovaatteen” haaveissani syksyllä tehdä paljon kivoja duuniprojekteja
– söin ihan liikaa jäätelöä ja sallin saman lapsilleni


KOLME YÖTÄ KAHDESTAAN

31/07/2020

– yhteinen pyöräretki isoon leikkipustoon
– vesileikkejä kaatosateessa
– kolmet venähtäneet päikkärit & kolme myöhään valvottua iltaa
– kiireetöntä potkupyöräilyä
– iltakävely nukenrattaita työnnellen
– kaksi jäätelöä & kaksi pillimehua
– lähipuistossa leikkimistä
– kahvilasta haettu lounas
– pusuja & haleja
– netistä tilattu uusi läppäri
– uuden lempparipiiretyn löytäminen (Bing)
– yhdessä vaatteiden valitsemista
– samistelua matchaavissa mekoissa
– ponnareiden ja pinnien laittamista
– facetimepuhelu papalle
– muutama erimielisyys ja niiden sovittelua
– paljon hyviä fiiliksiä (niin ihana viettää aikaa yhdessä)
– hirveä kasa kasautuneita töitä
– järkyttävä kaaos kotona
– hassuttelua väriä vaihtavilla valoilla
– yhteisiä hammaspesuja ja samaan aikaan nukahtamista
– ulkona vastaantulevien mummojen, paappojen ja koirien kanssa jutustelua
– ihmettelyä, yhdessä oloa, juttelua (siis oikeasti, hän on joo niin iso)

*molempien vaatteet saatu Kaikolta