Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa.

Koulupäivä alkaa koulumatkasta ja pian katukuvista voi taas bongata pieniä ja vähän isompiakin koululaisia, vanhoja konkareita ja niitä aivan ensikertalaisia. Keltainen lippis toimii monen ekaluokkalaisen tunnuksena.

Pikkuiset ekaluokkalaiset suurine reppuineen ovat joka syksyinen ihastuneiden huokaukseni aihe. Enkä varmasti ole ainut. Sen pienten innostuneen jännityksen näkee jo kaukaa ja mieleen muistuvat aina ne syksyt, jolloin omat lapset aloittivat ensi kertaa koulun.

Kun esikoiseni aloitti viisi vuotta sitten koulutaipaleensa, meitä oli itseasiassa kaksi ekaluokkalaista, sillä myös itse aloitin samaan aikaan uudet opinnot. Olisi ollut hauska päästä kulkemaan koulumatkat yhdessä, mutta koska minun piti viedä ennen kurssieni alkua vielä pikkuveli päiväkotiin, joutui esikoinen nopeasti koulunalun alkamisen jälkeen kulkemaan matkansa itse.

Onneksemme koulu oli lähellä, vaikkakin vilkkaan tien varrella, mutta täysin ilman kadun ylityksiä. Silti matkaan kuului rekkojen epävirallisen lepopaikan ohitus, tunneli sekä risteytyvä pyörätie, josta työmatkapyöräilijät kiisivät huimaa vauhtia kävelytien yli. Koulun aloituksessa itseäni jännittikin eniten itse aamut, jolloin pieni ekaluokkalainen joutui suoriutumaan itse ensin kotoa ulos ja sitten itse koulumatka.

Kaikki meni onneksi hyvin, meillä oli ihanat naapurit, joiden pelkkä läsnäolo toi luottamusta omiin aikaisiin aamuihini (ja joskus ihan konkreettisestikin, esimerkiksi kerran, kun alakertalainen oli tullut esikoisen apuun kadonneen hanskan etsintään) ja onneksi koulumatkatkin sujuivat ilman haavereita.

Kolme vuotta sitten olimme taas jännittävässä tilanteessa. Olimme muuttaneet ja edessä oli esikoisen pidentynyt koulumatka, johon kuului nyt useampi tien ylitys, joista yksi Helsingin vilkkaimman kadun yli sekä raitiovaunumatka. Samaan aikaan myös nuorempi poika aloitti koulun uuden kotimme lähellä ja itse olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu-aika ajoittui juuri ensimmäiseen kouluviikkoon. Minusta ei siis taaskaan ollut saattamaan kumpaakaan kouluun. Sitä oli vain pakko luottaa (vaikkakin sydän ihan syrjällään), että autoilijat ja muut kovaa liikenteessä liikkuvat noudattavat liikennesääntöjä ja huomioivat pieniä kulkijoita.

Liikennesääntöjä ja kadun ylityksiä käytiin lasten kanssa jälleen paljon läpi. Ja käydään edelleen. Itselleni tärkeintä oli saada lapset ymmärtämään, ettei edes vihreä valo merkitse, että tie olisi turvallista ylittää. Aina pitää katsoa ja varmistaa. Etenkin kun täällä kaupungissa monilla tuntuu olevan aina niin kovin kiire ja näillä pienillä taas huomio herpaantuu helposti, on yhtälö vaarallinen. En kuitenkaan halua tartuttaa myöskään liikaa pelkoa lapsiin, sillä koulun alkamisesta pitää saada iloita ja riemuita!

Muistan miten ekaluokan aloitus jännitti ihan hurjasti keskimmäistä, koska hän ei tuntenut koulusta entuudestaan ketään, mutta kun menin häntä ekan päivän jälkeen hakemaan, vastaan juoksikin leveästi hymyilevä poika uusi keltainen lippis päässään, iso reppu puolelta toiselle heiluen. Ensimmäiseen koulupäivään oli kuulunut Keltanokka-lippisten saaminen, oman kuvan piirtäminen ja ruokailu.

Keltainen lippis toimii tänäkin vuonna ekaluokkalaisten tunnuksena. Ifin Bongaa Keltanokka liikenteessä -kampanjan tavoitteena on herättää autoilijat ja muut motoristit vuosittain koulujen alkamisen aikoihin siihen, että liikenteessä on jälleen suuri määrä uusia koululaisia, jotka vasta harjoittelevat liikennetaitojaan. Siksi onkin meidän kaikkien yhteinen asia pitää huolta lasten turvallisuudesta liikenteessä. Hiljennetään siis vauhtia, ollaan tarkkana ja huomioidaan pienet antamalla tilaa.

Itse liikun pääosin kävellen tai sitten pyörällä ja satunnaisesti ratikalla. Etenkin näin koulujen alkamisen alla, mutta toki muutenkin, nämä pikkuiset herättävät huomioni liikenteessä kulkiessaan. Katua ylittäessä minulla onkin tapana vielä lapsen puolesta varmistaa, että lähestyvät autot huomaavat ja tie on turvallista ylittää. Pyörällä ajaessani taas hiljennän varmuudeksi vauhtia lapsia ohittaessani ja julkisissa kulkuvälineissä annan heidän mennä aina ensin. Tällaisilla pienillä, mutta silti niin suurilla teoilla voimme kaikki yhdessä tehdä koululaisille turvallisimman ja mukavamman liikenteen.

Kirkkaankeltaisia ja heijastinnauhoin väritettyjä lippiksiä on jaettu ekan luokan aloittaville vuodesta 2006 asti yhteensä lähes miljoona ja tänäkin vuonna sellaisen saa noin 55 000 lasta. Tulevina viikkoina näitä uusia asioita opettelevia keltanokkia pyörii liikenteessä siis paljon. Huomioidaanhan yhdessä kaikki pienet ja isommatkin lapset ja tehdään heille tänäkin vuonna iloinen koulun aloitus!

Nyt tuleekin vahingossa kaksi listaus-postausta peräkkäin, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa! Jospa kuitenkin tekisin ensi kertaa poikkeuksen ja kirjoittaisin listauksen lisäksi myös ihan kokonaisin lausein menneestä kuusta. Tämä on tosiaan aika jännää, sillä olen tehnyt joka kuukauden listaukset samaan tyyliin ainakin kuuden vuoden ajan!

Heinäkuu hujahti hullun nopeasti ohi, vietin sen itse kokonaan kaupungissa. Osku sen sijaan mäkkeili useampaan otteeseen erilaisilla kokoonpanoilla, joten itse taas olin kahteen eri otteeseen Myyn kanssa muutaman päivän kaksin kotona, yhden yön kokonaan yksin ja sitten vielä muutaman päivän kolmisteen vain poikien kanssa.

Heinäkuuksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mentiin fiiliksen ja sään mukaan. Kuten katukuvasta huomasi, korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun taas virus alkaa levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen.

Tämä tarkoitti sitä, että käytiin ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja minä jopa tapaamassa kavereita ja jopa tanssimassa (ulkona) aamuun asti. Tapasin myös vanhempiani ensi kertaa sitten ties kuinka moneen kuukauteen.

Heinäkuussa:

– käytiin kolme kertaa Stadikalla uimassa
– sain omaan pyörääni lastenistuimen ja pyöräiltiin paljon
– Myy oppi ajamaan potkupyörällä ja laskemaan kymmeneen
– kävin pari kertaa visiitillä Espoossa, muuten olin kaupungissa
– Myy kävi ensimmäistä kertaa Linnanmäen (ilmaisissa) laitteissa
– suunnittelin olkkarin uutta sisustusta
– soitettiin poikien kanssa ambulanssi ja autettiin henkilöä joka sai ruokakaupassa pahan kohtauksen
– kävin kaksi kertaa meressä uimassa, useamman kerran rannalla
– vietettiin poikien kanssa melkein 8 tuntia Linnanmäellä
– ostin uuden läppärin
– juhlittiin meidän kolmatta hääpäivää
– meillä oli auto lainassa ja tehtiin pieniä retkiä lähelle, kuten:
– käytiin hienolla autiolla rannalla, poimimassa mustikoita, kavereilla, kylässä grillaamassa ja kotieläintilalla
– saatiin vihdoin meidän parvekkeen lattian viimeiset laatat paikalleen
– kävin brunssilla, piknikillä, synttäribileissä ja tanssimassa keskellä ei mitään
– näin pitkästä aikaa kunnolla kavereita ja se oli i h a n a a
– vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaksin aikaa ja se oli i h a n a a
– leikkasin itse vähän hiuksiani
– kasvatin hienot pitkät kynnet, joista olin ylpeä, sitten muutama katkesi ja leikkasin kaikki taas ihan lyhyiksi
– fiilistelin jo salaa vähän syksyä
– ostin muutaman ”toimistovaatteen” haaveissani syksyllä tehdä paljon kivoja duuniprojekteja
– söin ihan liikaa jäätelöä ja sallin saman lapsilleni

Kuten varmasti monella muullakin, myös meidän kesäsuunnittelmat heittivät kuperkeikkaa koronatilanteen myötä. Heippa ulkomaanreissut, kuten roadtrip Ruotsin halki Tanskaan, synttärimatka junalla Pietariin ja bailuloma Berliinissä. Vaikka rajoituksia nyt hellennetään, me olemme vielä vähän varuillamme. Näillä näkymin edellisvuosien tapaan toteutetut mökkeilyt sukulaisen mökeillä ovat myös edelleen pannassa, mutta ehkä tietyin rajoituksin saamme jotain pientä järjestymään.

Meillä ei ole myöskään omaa autoa (emmekä koko uusperhe mahdu edes tavalliseen autoon, vaikka sellaisen välillä lainaan voimme saada), joten se rajoittaa myös paljon tekemisiämme, eli mitään kovin laajoja kotimaan reissujakaan koko konkkaronkan kanssa emme pysty tekemään – enkä ole ihan kartalla suositelaanko niitä edes tehtäväksi.

Edellisvuosina meidän kaupunkikesiin on kuulunut vahvasti maauimalat, useimmin Stadikka, jotka taidamme myöskin tänä kesänä jättää välistä vaikka vaikeaa tekeekin. Sen sijaan, että vaipuisimme kuitenkaan epätoivoon, teimme listan kaikesta kivasta kesätekemisestä, mitä kuitenkin voimme turvallisesti tehdä – ja sitä tekemistä on paljon!

Kesälomalla kaupungissa voi:

Tehdä itse jäätelöä / mehujäätä
Pitää kesäherkku-picnicejä (tai tilata pizzaa suoraan puistoon)
Metsäretki / tutkimusretki metsään
Telttailla (lerintäalue, saaret, isovanhempien takapiha)
Uida luonnossa ja testata uusia uimapaikkoja

Marjastaa ja mennä poimimaan mansikoita
Nukkua parvekkeella
Kunnella äänikirjaa riippumatossa
Hyppiä trampoliinila
Mennä saaristoajelulle ja vierailla lähisaarissa
Tehdä kukkaseppeleitä

Pitää skumppatreffit salaisessa / autiossa paikassa
Lennättää leijaa
Opiskella villiyrttejä ja kerätä niitä
Kylpeä parvekkeella
Pelata lautapelejä ulkona viltillä (tai sadepäivänä sisällä)
Leikkiä perinteisiä ulkoleikkejä, kuten kymmenen tikkua laudalla ja kirkonrottaa

Rakentaa hyönteishotelli
Tehdä manikyyri ja pedikyyri itselle
Käydä turvavälein puistoruokailussa
Tehdä paljon pyöräretkiä, hikisiä ja rauhallisia
Leikkiä hiekkaleikkejä rannalla
Vuokrata SUP-lauta, kanootti, vene

Käydä yöllisellä naku-uinnilla
Mennä aamu-uinnille aikaisin, ennen muun perheen heräämistä
Grillata
Käydä kotieläintilalla
Juoda aamukahvit auringossa
Myydä puistokirppiksellä

Katsoa leffaa lakanan alla ”teltassa”
Käydä ulkokuntosalilla
Kerätä niityltä kukkia
Lukea paljon
Olla vesisotaa

Tehdä koko perheen yhteisen kesäsoittolista ja tanssia
Piirtää kaatuliiduilla koko pihan pituinen temppu/hyppyrata
Ottaa kaverin koira hoitoon
Rakentaa jättiläissaippuakuplavälineet (ja tehdä jättikuplia)
Vuorata kaupungilta rantasauna omaan käyttöön

Listasta tuli pitkä ja silti varmasti vielä paljon juttuja unohtui tai ei tullut mieleen, saa siis ihmeessä täydentää sitä kommentteihin. Mitä kivaa tekemistä te keksitte kesälomalla kaupungissa?

Kaupallinen yhteistyö – Reima
Postaus sisältää arvonnan

Kaupallinen yhteistyö – Reima

Rakastan Helsinkiä. Olen asunut täällä nyt 14 vuotta ja sitäkin ennen ihan naapurissa, joten kaupunki on tullut lapsesta saakka hyvinkin tutuksi. Tykkään kaupunkiasumisesta, mutta myös luonnonläheisyydestä ja tietystä rauhallisuudesta, jotka molemmat yhdistyvät täällä. Helsinki ei ole liian iso, mutta silti niin suuri, että täällä riittää tekemistä, näkemistä ja paljon uusiakin paikkoja vielä vuosienkin jälkeen.

Lasten myötä kiinnostunus kotikaupunkiin on kasvanut entisestään. Heidän kanssaan sen kokeminen on ollut ihan uudenlaista, lapset tuovat ihan uudenlaista näkökulmaa kaupungissa asumiseen. Myös itsestäni on löytynyt ihan uudenlainen aktiivinen puoli. Vauvan kanssa aloitettiin heti pienestä pitäen vaunulenkit, sitten otettiin haltuun leikkipuistot ja pikkuhiljaa koko kaupunki. Pävittäisestä ulkoilusta tuli välittömästi tärkeä rutiini ja vanhempien lasten kanssa hyvällä säällä saatetaan viettää koko päivä ulkona.

Onkin tutkittu, että lapsen pitäisi saada liikkua päivän aikana tuntikaupalla ja parhaitenhan tämä onnistuu ulkona. Reipasta liikuntaa lapsen pitäisi päästä harrastamaan vähintään kaksi tuntia päivässä, eli vaikkapa juoksemista, kiipeilyä, pyörilyä tai vastaavaa sykkeen kunnolla nostavaa puuhaa, jonka lisäksi muutaman tunnin rauhallisempaa liikuntaa. Liikunta todistetusti auttaa koululaista jaksamaan, keskittymään ja oppimaan tehokkaammin. Luontaisesti lapsethan liikkuvat paljon, mutta etenevissä määrin lapset viihtyvät kokoajan enemmän myös päätteiden äärellä. Myös perheiden yhdessä viettämä aika vähenee kokoajan. Siksi vaikkapa yhteinen kävelyreissu jonnekkin luonnon helmaan ei ole yhtään huono idea.

Joskus se oma lähi-leikkipusto saattaa alkaa kuitenkin tuntumaan tylsätä ja siihen pulmaan Reima on hiljattain lanseeraanut uuden Reima Cities-kaupunkioppaan. Sen tavoitteena on lisätä perheiden aktiivisuutta tarjoamalla sivusto, jolta löytyy perheiden suosituksia kivoista paikoista jossa temmeltää ja pitää hauskaa. Vaikka oma asuinkaupunki olisikin tuttu, sivusto antaa uusia ideoita ja muistuttaa paikoista jotka ovat saattaneet jäädä itsellään unholaan. Tämä on tietysti myös ihan mahtava sivu turisteille ja muualta tuleville.

Me pääsimme myös poikien kanssa osallistumaan sivuston tekoon, ehdottamalla siihen suosikkipaikkojamme Helsingistä. Niitä ovat mm Keskuspuisto, Seurasaari, Suomenlinna, Mustikkamaa sekä Tervasaari. Kaikkia näitä paikkoja yhdistää se, että ne ovat ihan kun oma maailmansa joissa toisiaan saa temmeltää, tutkia, kiipeillä ja ihmetellä ihan kunnolla. Mutta hienosti se kiipeily ja kattoja pitkin mäen laskeminen onnistuu ihan keskellä vilkkainta keskustaakin, kuten kuvista näkee. Helsinki on siinä mielessäkin mielestäni ihana, että aina siihen liikkumiseen ei tosiaankaan tarvitse vaikkapa metsää tai sille osoitettua ja aidattua aluetta, vaan aktiivisesti liikkua voi ihan vaikka kahvila -tai museoretken lomassakin.

Reima Cities sivulta löytyy video-esittelyjä eri paikoista ja meidän pikkujengimme esittelee siellä Tervasaaren leikkipuiston, joka toimii muuten ihan mahtavasti myös keskellä lumisinta talvea – kuten videolta voi todeta. Kaikki nuo videot ovat ihania myös siinä mielessä, että niitä on esittelemässä paljon erilaisia perheitä, joissa on eri ikäisiä lapsia. Tulevaisuudessa esittelyjä kivoista paikoista voimme toivottavasti nähdä myös muistakin kaupungeista.

Mitkä paikat ovat sinun tai perheenne suosikkeja? Jos Reima tulisi tekemään videoita kotikaupungistasi, mitkä paikat tahtoisit esitellä? Kommentoi alle, kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 150 euron lahjakortti Reimalle! Arvonta päättyy 21.9.

Poikien vaatteet ovat Reiman syysmallistosta. Onneksemme mallistoon kuuluu tänäkin vuonna nuo mahtavat Thermolite-farkut, jotka siis hylkivät likaa ja vettä sekä siirtävät kosteutta pois iholta ja soveltuvat näin ollen tosi hyvin myös välituntileikkien lisäksi kunnon ulkoiluun. Mikä parasta, housut ovat tosi kivan näköiset, joten ne sopivat metsärymyämisen lisäksi ihan päivittäiseen käyttöön ja kaupungille. Kaikki Reiman vaatteet ovat muuten myös täysin myrkyttömiä ja mielestäni on kiva kun sieltä löytyy vaatteita myös vähän simppelimpään makuun, kuten nuo poikien yksiväriset collegepaidat.

Oletteko ikinä miettineet, että kuinka paljon lapsenne päivässä liikkuu? Suositushan olisi ainakin kaksi tuntia reipasta liikuntaa, jonka lisäksi paljon muuta aktiivista tekemistä päivän mittaan. Meillä vanhemmilla on jo monilla käytössä erilaisia aktiivisuusrannekkeita ja appeja, ja nyt sellainen on nyt myös lapsille! Kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa otimme käyttöön ReimaGo-sensorit ja testasimme samalla myös uusia liikumiseen sopivia välikausivaatteita.

ReimaGO – aktiivisuussensori on pieni pyöreä lätkä, jonka voi sujauttaa vaikka takin taskuun tai pitää tarranauhan kanssa ranteessa, kuten meidän lapset tykkäävät tehdä. Sensori mittaa käyttäjän aktiivisuutta, jota voi seurata kätevästi iPhoneen tai (ihan pian) Anroid-puhelimeen ladattavalla aplikaatiolla. Appiin tehdään jokaiselle käyttäjälle oma profiili, johon voi asettaa liikkumiseen liittyviä tavoitteita sekä lisätä erilaisia palkintoja kun tavoitteet täyttyvät. Vanhempi voi sitten seurata päivän aikana tapahtunutta aktiivisuutta tunti kerrallaan ja lapsi saa aktiivisuudesta pisteitä, joilla pääsee liikkumaan apissa eteenpäin, erilaisiin maailmoihin ja tasoihin.

Me ollaan yhdessä lasten kanssa sitten asetettu niitä palkintoja. Päätettiin että laitetaan mielummin kerran viikossa joku vähän isompi palkinto, kuten uusi lelu tai leffaan meno, sillä tuo kahden tunnin liikuntatavoite täyttyy joka päivä hyvin. Itseasiassa joka päivä molemmilla pojilla päivän aktiivisuus on ollut sellaista seitsemän-kahdeksan tunnin luokkaa. Eron päivien välisillä aktiivisuustasoilla huomasi hyvin, kun Kaapolla oli tässä yksi päivä iltapäiväkerhossa pelipäivä. Eli silloin koulun jälkeen kerhossa saa pelata puhelimilla. Aktiivisuudessa oli parin tunnin ero muihin päiviin! Lapsia nämä sensorit motivoivat toki liikkumaan myös enemmän. Täällä ollaan juostu vielä illallakin asuntoa ympäri, jotta pääsisivät uudelle tasolle ennen nukkumaanmenoa.

Se, että lapsi pääsee liikkumaan ja leikkimään kunnolla pitää myös huomioida lastenvaatteissa. Reiman tärkein ideologia onkin suunnitella tuotteet niin, että lapset voivat leikkiä ja liikkua ulkona kaikissa sääolosuhteissa. Vaatteiden pitää siis olla malliltaan sellaisia, että niissä on hyvä ja helppo olla, niiden pitää kestää kovaa kulutusta, ne eivät saa hiostaa liikaa, mutta niiden pitäisi myös kestää kosteutta. Nämä ovat samoja asioita joita myös minä itse lastenvaatteilta vaadin. Niin ja lisäksi niiden pitää myös näyttää kivoilta!

Lapsilla näkyy kuvissa Reiman kevätmallistosta valitsemamme tuotteet. Ihan ekaksi pakko kertoa noista farkuista, sillä ne eivät olekkaan mitään ihan tavalliset farkut! Joustavaa ja hengittävää denim-kangasta olevat housut siirtävät kosteutta iholta. Kankaassa käytetty kuitu on kudottu niin, että ihon pinta tuntuu raikkaalta vaikka kuinka hiki leikkiessä tulisikin, aivan kuten aikuisten teknisissä urheiluvaatteissa. Niistä löytyy myös ihan oma tasku aktiivivisuussensorille. 

Takit valitsin sen mukaan, että niitä voi käyttää pitkin kevättä ja kesää eri tilanteissa. Ne sopivat hyvin päiväkotiin ja kouluun, mutta myös ihan kaupungilla liikkumiseen tai vaikkapa futistreeneihin ja mökille. Pickle-välikausitakissa on hengittävä verkkovuori sekä kestävä veden- ja tuulenpitävä päällismateriaali jonka saa myös pesun jälkeen rumpukuivata. Ehdoton juttu takissa on tietenkin huppu sekä hihoissa kiristystarrat. Kylmemmällä säällä takkiin saa neppareiden avulla kiinnitettyä välikerrosasun. Tai pukea tuon lämpöisen Pursi-fleecen, joka Kaapolla on kuvissa päällä. 

Kengissä on mielestäni ehdottoman tärkeää toki se, että ne kestävät kovaakin kulutusta. Lisäksi niiden on pidettävä vettä, ja tärkein, lapsen on saatava ne itse jalkaan! Näissä Wetter-kengissä on nauhat, mutta ne ovatkin joustavaa kumpparia, eikä niitä tarvitse erikseen avata tai solmia, joten lapsi saa ne itse sujautettua hyvin jalkaan. Kengät kestävät myös pesukonepesun ja irroitettava pohjallinen Reiman Happy Fit -kuvioinnilla auttaa oikean koon valinnassa. 

Näissä vermeissä lapset saavat olla lapsia, remuta ja liikkua, kiipeillä puissa, hyppiä lätäköissä ja mitä nyt ikinä keksivätkään. Vanhempana tämän lisäksi tärkeää on, että vaatteet voi huoletta heittää aina tarvittaessa pesuun ja silti luottaa siihen, että ne säilyvät hyvänä myös seuraavalle käyttäjälle.

Käytättekö te itse jotain aktiivisuusranneketta tai aktiivisuutta mittaavaa aplikaatiota? Kerro alle, niin olet mukana ReimaGO -aktiivisuussensorin arvonnassa! Arvon sensorin kaikkien 13.4. mennessä vastanneiden kesken. Takemmat arvonnan säännöt löydät täältä.