Ikäkriisitön syntymäpäivä. Vaikka laitoin punaista huulipunaa ja hiukset auki, ne nimittäin vanhentavat minua ainakin kymmenen vuotta lisää. Mutta tänään niitä tuli siis oikeasti vain yksi, eikä tunnu missään. Eikä pitäisikään.

Näin jälkeenpäin huvittaa muisto kuuden vuoden takaa, kun podin kauheaa kahdenkympin kriisiä. Linnottauduin äitini vierashuoneeseen muutamaksi päiväksi ja nukuin synttäreiden yli. Kolmantena päivänä hyväksyin sen että 1) olen vanha, 2) en ole saavuttanut kaikkea mitä olisin tahtonut, 3) olen jumissa Suomessa, vaikka tahtoisin asua aivan toisella puolella maapalloa. Ja nyt, kuusi vuotta myöhemmin olen entistä tiukemmin jumissa mutta se ei ahdista. En edelleenkään ole tehnyt, kokenut enkä nähnyt kaikkea mitä haluan. Mutta luotan siihen että vielä on monta vuotta aikaa.

Viimeiset kolme vuotta elämästäni olen ollut kotiäiti. Lasten saaminen on ollut hienoa ja opettavaista, rakkaa mutta tavallaan myös helpompaa kuin luulin. Vuosia se on tuonut kroppaan ja kasvoille paljon enemmän kuin kolme. Ensimmäiset oikeat rypyt ovat muuttuneet selviksi ja näkyviksi. Enkä tarkoita mitään naururyppyjä, vaan sellaisia ihan oikeita, vanhuusryppyjä. Olen alkanut hyväksymään senkin että naamani roikkuu ja minua täditellään. (Samoin sen etten osaa poseerata valokuvissa^^^)

Olen viime vuosina tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin. Olen otettu siitä, että minua keskimäärin kymmenen vuotta vanhemmat henkilöt tahtovat olla ystäviäni ja viihtyvät seurassani (ainakin joskus). Ehkä juuri siksi näiden upeiden, fiksujen (ja tietysti kauniiden) sekä maailmaa ja elämää nähneiden naisten tähden tulevat ikävuodet eivät kauhistuta. Nuoruus voi olla kauneusihanne, mutta todellisessa elämässä pelkillä siloposkilla ei pärjää. Ei siis mitään ikäkriisiä tänäkään vuonna!

En osaa sanoa että onko se ikä vai äitiys, mutta en esimerkiksi kehtaa halua käyttää enään vanhoja Hello Kitty-pinnejäni. Mitään erityistä tyyliä minulla ei ikinä ole ollut, vaan olen pukeutunut siihen mistä olen tykännyt. Näin ollen en osaa sanoa onko tyylini muuttunut vuosien tähden. Vuosien varrella kylläkin.

Tulevina vuosina haaveissa on työntekoa ja (uuden) oman alan löytyminen, opiskelua, matkustelua, hauskoja ja hassuja hetkiä perheen ja ystävien kanssa.

 

26-vuotiaan kahden lapsen äiti-ihmisen synttäripäivän postinhaku reissun asu koostui näin:
takki DrDenimJeansMaker, housut H&M (secondhand), kengät Sckechers (äitini vanhat, mahtavalta yhdeksänkymmentäluvulta).

Onko muilla ollut (tai on parhaillaan) ikäkriisiä, milloin? Ja kun näitä aikuisten vaate ja muotijuttuja täällä on tosi vähän, niin kertokaahan miten tyylinne on muuttunut vuosien mittaan ja onko ikä tai äitiys ollut siihen vaikuttava tekijä?
Minttu