KOLME YÖTÄ KAHDESTAAN

31/07/2020

– yhteinen pyöräretki isoon leikkipustoon
– vesileikkejä kaatosateessa
– kolmet venähtäneet päikkärit & kolme myöhään valvottua iltaa
– kiireetöntä potkupyöräilyä
– iltakävely nukenrattaita työnnellen
– kaksi jäätelöä & kaksi pillimehua
– lähipuistossa leikkimistä
– kahvilasta haettu lounas
– pusuja & haleja
– netistä tilattu uusi läppäri
– uuden lempparipiiretyn löytäminen (Bing)
– yhdessä vaatteiden valitsemista
– samistelua matchaavissa mekoissa
– ponnareiden ja pinnien laittamista
– facetimepuhelu papalle
– muutama erimielisyys ja niiden sovittelua
– paljon hyviä fiiliksiä (niin ihana viettää aikaa yhdessä)
– hirveä kasa kasautuneita töitä
– järkyttävä kaaos kotona
– hassuttelua väriä vaihtavilla valoilla
– yhteisiä hammaspesuja ja samaan aikaan nukahtamista
– ulkona vastaantulevien mummojen, paappojen ja koirien kanssa jutustelua
– ihmettelyä, yhdessä oloa, juttelua (siis oikeasti, hän on joo niin iso)

*molempien vaatteet saatu Kaikolta


MELKEIN VIRALLISET 1V KUVAT

11/10/2019

Kuten taisin jo aiemmin ohimennen mainita, painiskelin loppukesästä Myyn yksivuotiskuvaukseen liittyvien ajatusten kanssa. Mietin, että olisi ihana otattaa ”viralliset” kuvat ammattikuvaajan toimesta. Sitten taas toisaalta, en oikein keksinyt kuka tämä kuvaaja olisi ollut, sillä en kuitenkaanollut valmis laittamaan hirveästi laittaa rahaa siihen. Toisaalta, olen kuitenkin aika tarkka kuvien kanssa, eikä halvalla harvoin saa hyvää.

Tuli fiilis, että kuvaukseen liittyi liikaa vaikeita kysymyksiä, nimittäin kuvaajan valinnan lisäksi piti tietysti suunnittella asu / asut, kuvauslokaatio, kuvauspäivä ja mitäs sitten jos silloin vaikka sataakin.

Päähäni oli myös tiukkaan iskostautunut ajatus, että tottakai kuvat pitäisi ottaa jos ei ihan just oikeana synttäripäivänä, niin korkeintaan muutaman päivän heitolla. Syntymäpäivä läheni vauhdilla ja itse juhlien järkkääminenkin vaati yllättävän paljon, etenkin kun olin juuri palannut kokopäiväisesti töihinkin.

En varsinaisesti luopunut ajatuksesta otattaa kuvia, mutta koska en pikaisella etsimällä löytänyt kriteereihin sopivaa kuvaajaa (enkä keksinyt vastauksia myöskään muihin kysymyksiin), jätin asian menemään omalla painollaan. Kuitenkin jos ei muuta, voisin itsekin edes jonkinlaiset kuvat ottaa.

Ja niin se universumi sitten kuuli pähkäilyni, sillä Myytä pyydettiin pikaisella aikataululla ihanan Kaikon malliksi. Kuvaukset sattuivat synttäriviikolle, vain muutamaa päivää ennen virallista päivää. Kuvaajana toimi upea Ashely Schulman, jonka kuvia, tunnelmaa ja tyyliä olen jo aiemminkin ihaillut.

Ei tarvinnut edes miettiä kuvausvaatteita, lokaatiota tai kuka tulee apuun assaroimaan (juuri kävelemään oppineen vauvan kuvaaminen on aika haaste, etenkin ulkona). Kaikki oltiin mietitty puolestamme ja kuvista tuli aivan ihania, vai mitä?

Myy sai jo oman palkkionsa mallina olosta (joka meni muuten ihanan helposti ja nopeasti – alle puolessa tunnissa kaksi asua!) ja Naisten Pankki upean lahjoituksen, mutta sain myös teille arvottavaksi yhden vapaavalintaisen tuotteen Kaikon uudesta mallistosta. Suoritan arvonnan Instagramin puolella ja osallistumisaikaa on enää tämä ilta – joten kannattaa klikata sinne (@minttustorgards) jos syksyinen uutuusvaate lapselle kiinnostaa!

Lopulta otin Myystä ihan täällä kotona myös ”viralliset” kuvat synttäripäivän iltana. Omassa makkarissa otettuja kuvia on myös ihana katsella vuosien päästä, sillä niistä huokuu juurikin sellainen turvallisen ja tavallisen kotoisa olo.


YKSIVUOTIAS

19/08/2019

Piti tulla jo lauantaina pikaisesti juhlajärkkäilyiden lomasta huikkaamaan, että meillä on täällä nykyisin yksivuotas touhutaapero! Juhlahumu vei kuitenkin mennessään ja ehdin istumaan koneelle vasta nyt.

Vietimme Myyn syntymäpäiväjuhlia eilen pihallamme kauniissa aurinkosäässä. Juhlat olivat aivan ihanat, paikalla oli niin sukuamme, että lapsellisia ja lapsettomia ystäviäämme. Lasten mennessä nukkumaan jatkoimme iltaa extempore vielä pienellä kaveriporukalla.

Viikonlopusta jäi ihana rakkaudentäyteinen olo. Miten onnekkaita olemmekaan, että niin meillä, mutta ennenkaikkea lapsillamme on ympärillään niin paljon mahtavia ihmisiä.

Aivan toiset fiilikset kun oli vielä muutama päivä sitten. Vieräytin muutaman kyyneleenkin haikeuksissani. Ihan vain, koska en meinannut kestää ajan nopeaa kulkua ja ajatusta siitä, etten voi vaikuttaa siihen mitenkään. Tuntui jopa ahdistavalta, että vauvani ei ole enää virallisesti vauva.

Nyt viikonloppuna hänen touhujaan ja ja huimia uusia kehitysaskeleita (kävelee takaperin ja pyörii ympyrää!) seuranneena tunnen onneksi vain kiitollisuutta tästä kaikesta. Mikä onni onkaan saada seurata vierestä kun omat lapset kasvavat ja kehittyvät omiksi itseikseen. Oppivat uusia taitoja ja ilostuttavat meitä vanhempia niillä.

Ps. Näissä 1-vuotispäivänä otetuissa kuvissa Myyllä on kaulassaan ristiäislahjaksi saama vanha kaulakoruni – eikö olekin soma! Mietin pitkään, otammeko Myystä jotain virallisia 1-vuotiskuvia, mutta koska kuvia tulee otetuksi muutenkin niin paljon ja Myy oli juuri viikkoa aiemmin ammattikuvaajan kuvattavana mallihommissa, ajattelin ettei sellaisia tarvitse ottaa. Oikeastaan ajatus tuntui vähän stressaavalta, missä välissä, missä, mitä päälle, millainen sää, kuka kuvaa yms – ihan liikaa päätöksiä. Näistä ihan vaan kotona ilta-auringossa otetuista synttärikuvista tuli mielestäni just ihania ja aitoja.