Minulla on onni olla lahjakkaiden ja rohkeiden perheenjäsenten sekä ystävien ympäröimänä. Milloin kukakin julkaisee kirjan, ryhtyy yrittäjäksi, lennätetään Cannesiin stailaamaan juhlat, saa aikaan somehitin, perustaa kauppoja ympäri euroopan, pyörittää omaa vaate-mallistoa, irtisanoutuu, julkaisee musiikkia tai mitä milloinkin. Kaikkia heitä yhdistää rohkeus. Rohkeus hypätä tuntemattomaan ja tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kai se on niin, että samanhenkiset ihmiset vain ajatuvat yhteen. He saavat toisiaan voimaa, inspiraatiota ja sitä rohkeutta. Toinen tärkeä asia on se, että tuemme toisiamme. Ollaan aidosti iloisia toistemme saavutuksista. Ymmärrämme, että toisen menestyminen ei ole pois itseltä. Nimittäin sellaiseen täällä Suomessa on tullut valitettavan usein myös törmättyä.

Ajattelenkin, että kateus johtuu usein siitä, ettei itse uskalleta. Se on myös hirveän kuluttavaa ja vie varmasti itseltä pois juurikin niitä voimia, joita siihen tekemiseen ja uskaltamiseen tarvittaisiin.

Meillä on onneksi todella hyvä meininki, niin kavereiden kun vähän etäisemmin tuttujen tyyppienkin kesken. Kaikki tsemppaa ja kannustaa. Ihaillaan toisiamme ja ollaan ylpeitä toisistamme. Tiedämme, että kun joku saa jalkansa oven väliin, on se jatkossa helpompaa myös itselle.

On ollut hienoa päästä seuraamaan ihan vierestä mitä erilaisempia menestystarinoita. Vielä hienompaa on ehkä ollut sen työn ja välillä epäonnistumistenkin näkeminen. Silloin se intohimo ja uskominen omaan juttuunsa näkyy parhaiten.

Tällaisia keveitä ajatuksia tuli tänään mieleen, kun käytiin kahvilla kavereideni Pajun ja Peetan kanssa. Kaikki me tehdään omaa juttuamme, tykätään siitä, ollaan hyviä niissä, uskotaan itseeme ja toisiimme. Meidän pöytään tupsahti hetkeksi vielä tuo GreenStreetin Johannes, jonka herkulliset raakakaut leviävät varmaan kohti ympäri maailman.

Joten siis, uskokaa itseenne, olkaa rohkeita, tehkää juuri sitä mistä tykkäätte ja kannustakaa toisianne! Hyvä siitä tulee.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mobiilikäyttäytymisestä on viime aikoina ollut paljon negatiivista puhetta. On syyllistetty niin vanhempia kun lapsiakin. Puhelimen käytöllä on kuitenkin paljon positiivia puolia ja hyötyjä. Se helpottaa muutakin kuin yhteydenpitoa. Minä lähdin mukaan Tele Finlandin kampaljaan mukaan ja samalla pääsin tutustumaan Mobiilikäyttötutkimuksen tuloksiin.

Itselleni puhelin on tärkeä väline niin yhteydenpitoon, mutta teen sillä hyvin paljon muutakin. Kiireelliset sähköpostit on nopea hoitaa puhelimen kautta, samoin jos pitää äkkiä tarkistaa jotain. Puhelimessa on nettipankki, musiikki, kartta ja tietenkin netti. Aika usein tulee tilattua myös ruokaa puhelimessa olevan helpon appin kautta. Lisäksi kännykässä on kamera ja kuvien muokkaus ohjelma ja kaikki käyttämäni sosiaalisen median kanavat.

Monissa perheissä lasten puhelimen käyttöön liittyy huolia, neuvotteluja, rajoituksia ja tunteitakin.  Mobiilikäyttötutkimuksen mukaan 7–16-vuotiaiden lasten vanhemmat suhtautuvat kuitenkin positiivisesti digitaalisuuteen ja älypuhelimiin, sillä yhdeksän kymmenestä näki, että ne kuuluvat olennaisena osana nykyajan elämään. Älylaitteet koetaan sekä vanhempien että lasten näkökulmasta helpottavana ja hyödyllisenä osana arkea.

Meidän molemmilta lapsilta, eli 5 -ja 7-vuotiailta, löytyy omat puhelimet, mutta kummallakaan ei ole vielä liittymää. Tähän saakka he ovatkin siis käyttäneet puhelimaan satunneisesti esimerkiksi pelaamiseen. Kännykät eivät ole päivittäin, oikeastaan edes viikottain vielä käytössä, lähinnä ne otetaan mukaan vaikkapa matkalle mukaan viihdykkeiksi. Pelaamisen ohella kuitenkin lapset oppivat samalla miten puhelinta käytetään ja se on minusta nykypäivänä tärkeä taito.

Vaikka omat lapset eivät vielä pidä kavereihin tai vanhempiin puhelimella yhteyttä on minusta tärkeää että lapsi osaa esimerkisi soittaa tarvittaessa hätänumeroon. Se ei olekkaan älypuhelimella yhtä yksinkertaista kun aikanaan vaikka lankapuhelimella. Ja koska elämme digiaikaa, on minusta tärkeää että noin kouluikäinen osaa puhelinta käyttää, se kun nyt vain kuuluu tähän aikaan. En myöskään halua, että omat lapset jäävät ulkopuolisiksi.

Älypuhelimen hyödyntämistä valottava Mobiilikäyttötutkimus osoittaa myös, että älypuhelimet ovat näkyvä osa myös koululaisten arkea. Niitä käytetään muun muassa tiedonhakuun ja siihen, että kysytään ystäviltä koulutehtäviin liittyvistä asioista. Esimerksi iso osa tutkimukseen vastanneista lapsista kertoo ottavansa laitteellaan kuvia tai videoita koulutyönsä tueksi.
Myös kouluissa halutaan kovasti tarttua älylaitteiden tuomiin mahdollisuuksiin. Opettajat ovat erityisen kiinnostuneita laitteiden käytöstä opetuksen tukena. Toimivan laitteen lisäksi tarvitaan myös oppimiseen lisäarvoa tuova sovellus.

Kaapon koulussa luokissa on älylaitteita ja opettajat ovat suositelleet myös kotona pelattavia opettavaisia pelejä. Niitä käytetään myös tukiopetuksen muotona. Muuten kännyköitä eivät ekaluokkalaiset ainakaan koulussa käyttää, mutta ne on hyvä olla mukana esimerkiksi jos lapsi kulkee yksin koulusta kotiin. Itse koen ainakin, että puhelin tuo juurikin sitä turvaa. Lapsi on tavoitettavavissa ja toisin päin. Siksi meilläkin on tuo liittymän hankinta ihan to do-listan kärjessä.

Puhelimella pidetään aktiivisesti yllä myösystävyyssuhteita, mutta perinteinen puhuminen on vaihtunut pikaviestittelyyn. Yli puolet 7–16-vuotiasta lapsista ja nuorista kokee, että netin avulla voi pitää yhteyttä ystäviinsä, mihin ei muuten olisi aikaa tai mahdollisuuksia. Vanhemmistakin lähes puolet on samoilla linjoilla. Aktiivisesti yhteyttä ystäviinsä pitävät lapset ja nuoret pikaviestittelevät ahkerasti esim. WhatsAppin kautta tai ovat läsnä sosiaalisessa mediassa. Tutkimukseen vastanneista lapsista ja nuorista lähes kahdeksan kymmenestä on vähintään päivittäin yhteydessä ystäviinsä pikaviestein. Sosiaalisista medioista esimerkiksi Instagram ja YouTube ovat ahkerassa käytössä. Ja itseasiassa sama linja on itselläkin. Lapsilla ja nuorilla puhelin on taas yleisemmin yhteisessä käytössä kaverien kanssa ja siitä katsotaan yhdessä kuvia, somepäivityksiä ja blogeja. Netin kautta kaveripiiriä laajennetaan virtuaalisesti, ja kaikki voivat olla läsnä samassa tilanteessa. Meillä aikuisilla puhelin tuntuu pysyvän visusti omassa henkilökohtaisessa käytössä.

Ystäväpiirit ovat lapsilla ja aikuisilla myös erilaiset, ja koulupäivän päätteeksi yhdessäolo jatkuu luontevasti netin kautta. Tutkimusten mukaan nykyään ajatellaankin, että vaikka netissä vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa onkin erilaista kuin kasvokkain, niin molemmissa se on ihan yhtä tärkeää. Itse ajattelen ihan samoin. On hyvä että voin olla päivittäin yhteydessä ystäviini tai edes vähän olla kartalla siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu, vaikka emme ehtisi muuten kovin usein tapaamaan.

Koska tunsin olevani kovin samoilla linjoilla tutkimukseen vastanneiden kesken, päätin vielä tehdä hauskan Henkinen digi-ikä testin. Pelkäsin jo nimittäin vähän että käyttädynkö ihan kuin teini puhelimeni kanssa, toisaalta pelkäsin että saanko seniorin paperit testin kautta. Tulos oli kun olikin aivan sitä mitä olenkin, muistan vielä aijan ennen kännyköitä, internetin ja älypuhelimien tulon, mutta siitäkin huolimatta olen aika hyvin edelleen tässä nykyisessä digiajassa kiinni. Uskon kyllä että vielä tulee aika, kun lapset opettavat minulle uusien laitteiden ja sovellusten käyttöä.

LIFIE Yhteistyössä Tele Finland

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Syyskuun alussa kerroin perheemme kiusallisesta vaivasta, meille oli tullut ensimmäisen kerran ikinä täitä. Täit olivat yksi kauheimmista, inhottavimmista, ällöttävimmistä jopa noloimmaista vaivasta minkä tiesin. Ja nolo se tuntuu olevan monen muunkin mielestä. Täit kuulemma vain yleistyvät vuosi vuodelta, mutta harvoin sitä kuulee kenenkään oikeasti kertovan, että heillä on niitä ollut.

Kun täihavainto meillä ensi kertaa tehtiin, taisin mennä jonkinlaiseen pieneen shokkitilaan. Toimin kun robootti. Pistin kaikki käytössä olleet petivaatteet, pyyhkeet, tyynyt ja peitot pesuun. Samoin kun pehmolelut, vaatteet, sohvanpäälliset ja jopa pienet matot. Kaikki takit, pipot, huivit, hanskat. Ne mitä ei voinut pestä laitoin pakkaseen ja imuroin. Lasten isän kotona tehtiin sama. Kaikkien hiukset kammattiin ja käsiteltiin täishampoolla. Kaksi kertaa päivässä kammattiin ja kolmen päivän päästä koko operaatio toistettiin. Ja sitten taas kolmen päivän päästä.

Viikon päästä täitä kuitenkin löytyi taas. Koko homma tehtiin uusiksi. Lasten molemmissa kodeissa. Meni taas vähän aikaa, kunnes täitä tuli taas. Ja taas, ja taas ja taas.

Lukuisista kehoituksista huolimatta, ilmeisesti joku tai jotkut oppilaista tulivat täisinä kouluun. Myöskään iltapäiväkerhossa olevaa käytäntöä, jossa oppilaat laittavat kaikki piponsa samaan koriin, ei ilmeisesti saatu muutettua. Täikausi käynnistyi myös päiväkodilla.

Neljä kuukautta olemme nyt taistelleet täitä vastaan. Alkuviikosta niitä löytyi taas. Tässä ajassa erilaisiin täishampoisiin on palanut rahaa yli 400 euroa. Olen ostanut uusia lakanoita, uudet tyynyt, peitot sekä patjojensuojukset. Oma tukkani on huonommassa kunnossa kuin ikinä. Päänahkani on todella kuiva, vaikka olen itselleni shampoota käyttänyt vain muutaman kerran.

Olemme siinä pisteessä, että joudun pian tekemään jotain mitä en yhtään haluaisi. Eli ajelemaan lapseni kauniit, paksut ja pitkät hiukset pois. Tekisi varmaan ihan hyvää näille omillekkin katkelleille kaksihaaraisille.

Saatiin sitten kerralla kaikkien näiden täittömien vuosien edestä sitten tätä piinaa. Kivasti näin muutenkin kaikista kiireisempään ja stressaavampaan elämäntilanteeseen mitä tähän mennessä on ollut. Ennen täit pelottivat ja ällöttävät. Nykyään ne vain vituttavat. Vituttavat niin paljon, että olen meuhkannut niin kotikoulusta kun siitäkin, että menen itse henkilökohtaisesti joka aamu koululle tutkimaan kaikkien oppilaiden päät.

Täit ovat kiusallinen ja nolo vaiva joo. Mutta mielummin niistä reilusti puhuu ja hoitaa asian, kun aiheuttaa tällaista piinaa levittämällä niitä. Onhan se noloa mennä sinne apteekkiin ostamaan sitä shampoota tai ilmoittaa opettajalle vaivasta. Nolompaa on kuitenkin olla hoitamatta sitä vaivaa. Täitä voi tulla kenelle tahansa, eivätkä ne ole merkki epäsiisteydestä tai mistään muustakaan. Niitä vain voi tulla, kuten vaikka flunssa.

Minuakin on nolottanut. Viimeksi kun tästä neljä kuukautta sitten kirjoitin, puhun siitä että täi-asian kanssa kannattaa olla avoin. Siltikään en ole itse tästä juuri puhunut. Tiedän että se aiheuttaa ihmisissä inhoreaktion ja saa pään heti kutisemaan pelkästä ajatuksesta.

En ole itseltäni täitä löytänyt, mutta päätäni kutittaa päivittäin. Kiinnitän siihen aivan liikaa huomiota ja välillä mietin, että kehtaanko vaikkapa raapia päätäni julkisesti. Viime yönä näin unta, jossa kampasin hiuksistani mustia, torakan kokoisia täitä pois. Tämä piina on todella jättänyt jäljen.

Jos siis ihmettelette kun olen kertonut olevani stressaantunut… Kovasti odotellaan joululomaa ja megapakkasia. Ja kauhulla sitä, kun tämä epidemia alkaa uudestaan keväällä 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

 

Yhteistyössä Vuokkoset

Olen todella onnellinen ystäväpiiristäni, jossa voimme jutella mistä asioista tahansa. Oli kyse vaikkapa seksistä, ehkäisystä tai kuukautisista, niistä voi jutella ihanan avoimesti ja kiusaantumatta.

Omassa nuoruudessani kaikki info murrosiästä ja kuukautisista tuli lähinnä koulun terveystiedon tunnilta ja kaverin isosiskon Regina-lehdistä. Joten kavereilla oli suuri merkitys, kun näitä asioita ihmeteltiin. Nykyisin netistä löytyy kaikki maailman tieto, mutta koen edelleen, että ihmisten kesken asioista puhuminen on silti edelleen yhtä tärkeää.

Vaikka koen että pystyn kuukautisista puhumaan ystävieni kanssa, koen silti että asia on kuitenkin yleisesti edelleenkin aika tabu. Enkä oikein ymmärrä miksi. Viimeisen muutaman kuukauden sisällä kaksi tuttavaani on sanonut minulle, että kuukautisista puhuminen on heistä noloa ja kiusallista. Ja minä senkun taas saatan kailottaa isoon ääneen ensikokemuksiani kuukupista. Tai tägätä instaan kuvia häshtägillä #menkat.

Omat kuukautiseni alkoivat muistaakseni 11-vuotiaana. En yhtään enää muista miten asiasta kerroin äidille tai minkälaisia tunteista se herätti. Muistan kuitenkin todella selvästi kun kaverini kuukautiset alkoivat. Se oli heidän naisvoittoisessa perheessään oikea ilon ja juhlan aihe. Hänelle leivottiin kakku ja pidettiin bileet! Minusta se on hieno tapa osoittaa nuorelle, että tämä uusi ja varmastikin hämmentävä asia ei missään nimessä ole mikään nolostelun aihe, päinvastoin.

Kuukautiset ovat luonnollinen osa elämää ja niihin liittyy niin paljon muutakin kun vain NE päivät. Kuukautiset eivät ole vain meidän naisten juttu, vaan jokainen naisten kanssa tekemissä saava mieskin saa niistä tavalla tai toisella osansa. Helpompaahan se on sitten kaikille, että luonnollisesta asiasta voi puhua avoimesti ja turhia punastelematta. Vai mitä te olette mieltä?

Yksi parhaimmista ystävistäni alkoi hiljattain seurustelemaan. En itse tuntenut tätä uutta poikaystävää juurikaan entuudestaan, mutta kun näin hänen tuovan muutaman viikon seurustelun jälkeen ystäväni pyynnöstä hänelle paketin kuukautissuojia, tiesin heti että kyseessä on hyvä tyyppi. Itse olen myös omille lapsilleni kertonut kuukautisista kun he ovat noita hassuja pieniä aikuisten vaippoja ihmetelleet. Vastauksesksi olen saanut pienen olan kohautuksen, että jaahas, ja sitten ollaankin siirrytty jo muihin aiheisiin. Eli jospas kuukautiset eivät enää noille jälkipolville olisikaan jatkossa mikään tabu. Toivon näin!

Hyvää tietoa kuukautisista löytyy Vuokkosten sivuilta, facebookista sekä instagramista. Siellä on erilaisia tietopaketteja niin nuorille kun vanhemmillekin. Lisäksi myös itse yrityksestä ja heidän arvoistaan. Vuokkoset on vuonna -78 perustettu suomalainen perheyritys jonka kulmakiviä ovat kotimaisuus, ympäristövastuu, ihoystävällisyys ja korkea laatu.

Vuokkoset uudistivat hiljattain ohuet siteensä, ja ne ovat nyt entistä ohuempia ja imukykyisempiä. Tuotteet valmistetaan Suomessa ja kaikki ympäristövaikutukset on otettu tarkasti huomioon tuotteiden valmistuksessa. Ohutside-sarjasta löytyy erilaisiin tarpeisiin sopivat Normal, Normal Wings, Long Wings ja Night Wings -tuotteet. Niille on myönnetty Allergia – ja Astmaliiton tunnus, eli ne eivät sisällä hajusteita tai muista yleisesti ärsyttäviä tai herkistäviä aineita, joten näin ollen ne sopivat myös herkkäihoisille.

Minulla olisi teille arvottavana Vuokkosten iso tuotepaketti. Millä nimellä te kutsutte kuukautisia? Olen välillä kuullut niin hassuja sanoja ja sanontoja, joten kootaanpas ne kaikki mahdolliset tähän alle! Kaikki muillakin hauskoilla tarinoilla saa osallistua. Kommentoimalla osallistut siis Vuokkosten tuotepaketin arvontaan. Arvonta päättyy su 4.12.

LIFIE yhteistyössä Vuokkoset

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olemme koko perhe todella eläinrakkaita. Rakastamme rapsutella ja ihmetellä erilaisia eläimiä, nisäkkäitä, kaloja, matelijoita ja lintuja. Olemme hulluina kaikkiin elukoihin. Isoihin, pieniin, hassuihin ja pörröisiin. Ystävien lemmikit vievät sydämen mennessään ja ikävöimme usein yhdessä vaikkapa vuosia sitten eläintarhassa näkemäämme söpöä apinaa. On kiehtovaa nähdä eksottisia lajeja tai päästä ihan lähelle aiemmin vain leffoissa ihastelemiamme kajoja. Tuntuu jotenkin tosi ihanalta kun eläin ottaa kontaktia. Kuinka mahtavaa onkaan ollut, kun on saanut syöttää tai koskea jotain erikoista eläintä, mutta samalta se saa hyvin haikean olon.

Mitä enemmän olemme eläintarhoissa käyneet, sitä surullisemmalta on joka kerta tuntunut. Oli aika pysäyttävää, kun nelivuotias Elvis, tokaisi viime kesänä Tallinnan eläintarhassa ollessamme ”Toivon että kaikki eläimet saisivat elää vapana luonnossa”. Pieni lapsikin sen ymmärtää. Eläimiä on hienoa nähdä, mutta niiden paikka ei ole kaltereiden takana.

Tiedän että osa eläintahoista nimenomaan suojelee uhanalaisia lajeja tai huolehtii ja pelastaa eläimiä, jotka eivät muuten luonnossa selviäisi. Samalla he levittävät luonto- ja ympäristötietoutta kävijöille. Välillä eläintarhoissa kasvatettuja uhanalaisia eläimiä on myös pystytty palauttamaan takaisin luontoon. Tämä on toki hienoa. Useasti nämä eläimet kuitenkin valitettavasti stressaantuvat lisää, kun ihmisjoukot käyvät tarhoissa niitä ihmettelemässä.

En kuitenkaan millään muotoa halua enää tukea toimintaa, jossa eläimiä metsästetään tai laitetaan lisääntymään vaan jotta saataisiin uusia vetonauloja eläintarhaan. Puistattaa vieläkin tuolla samaisessa Tallinnan eläintarhassa käyntimme. Opas kertoi ylpeästi selvästi stressaantuneiden norsujen aitauksella, miten ne on pyydystetty luonnonpuistosta Afrikasta ja käyttäytymiskoulutuksen jälkeen kuljetettu Tallinnaan.

Meidän kolmen hengen eläintarha/liskotalo/akvaario/yms boikottimme tuskin hehkauttaa näiden toimintaa mitenkään. En kuitenkaan usko, että me olemme ainoita jotka ajattelemme näin. Emme ole ainoita, joille eläintarhoissa käynti aiheuttaa pahan mielen. Häpeän. Iloinen olen kuitenkin siitä, että meidän lapsemme näkevät ja ymmärtävät tulevaisuudessa paremmin miten eläimiä tulee kohdella. Toivottavasti suunta muuttuu kokoajan parempaan päin.

Mitä te ajattelette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.