Supersankarinimeni on K boy
Isona minusta tulee Etsivä
Kivointa maailmassa on Jäätelö
Kaikkien inhottavinta maailmassa on Koulun parsakaali
On kivaa olla lapsi niin ei tarvitse käydä töissä
Lempiharrastukseni on sähly
Näitä kieliä osaan puhua: englantia ja suomea
Suosikkiaine koulussa on enkku
Aikuiset ovat vanhoja
Pikkuveli on extra-outo ja sillä on hieno mielikuvutus
Pikkusisko on söpö
Lempiohjelmani on Simpsonit
Säästän rahaa en säästä mihinkään
Idolini on iskä
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa kun apina alkoi pelleilemään elämällä
Talvella haluan laskea pulkalla ja suksilla
Kesällä haluan olla paljon Stadikalla
Haluaisin nyt teleportata itseni, ettei tarttis pyöräillä
Toivon Joulupukilta hyvää todistusta
Yksitoistavuotiaana on ei tunnu mitenkään erilaiselta
Veljenä olen itsestäni ihan hyvä, koska autan paljon
Matkustaisin mieluiten Korvatunturille
Siellä etsisin Petteri-punakuonon
Lempibändini ei ole, tällä hetkellä tykkään paljon erilaisesta musasta
Unelmien syntymäpäiväni olisi että saisi paljon karkkia eikä tulisi heti niistä huono olo
Terveisiet blogin lukijoille: <3
STAY HOME CLUB EASTER COOKING -EDITION
Viikonloppuna tuli oikein influenseroitu olo, kun ensin aamupalaksi tein itselleni Hanna G:n ohjeella uppomunan ja päivälliseksi Liemessä blogin uunifetaparsaa ja lisukkeena WTD-Natan instagamissa näkyneitä valkosipulissa paistettuja perunoita. Lisäksi piparjuurisen kermaviili-majoneesin kastike oli kopioitu/sovellettu anopilta, mutta ruoanlaitto gt:seen sain sentään inspiksen ihan vain itseltäni.
Koska oli kiire syömään, en malttanut näitä kännykkäkuvia kummoisempia napsimaan – ja kuten kuvista näkyy, ruoka oli hyvää. Tai siis enemmänkin, tuosta sitruunaisesta uunifetaparsasta tuli heti suosikkini ja meinaan kyllä tehdä sitä pian uudestaan. Viinillä ja neljä viikkoa kotikaranteenissa ololla saattoi ehkä tässä vaiheessa olla jo osuutta asiaan, sillä lopuksi vielä join uuivuoan pohjalla olleen liemen. Mutta kun se oli vaan NIIIN HYVÄÄ.
Tämä neljän seinällä sisällä porukalla vietty aika saa minusta uusia puolia esiin, en siis hirveästi viihdy normaalisti keittiössä (muuta kun syöden), mutta eilen innostuin vielä leipomaan rahkapiirakan! Valmistaikinapohjasta tosin, mutta silti. Mitäs te olette kokkaileet stay home clubeissanne nyt pääsiäisen alla?
AURINKO AAMUPALAPÖYDÄSSÄ
Vaikka ulkona oli tänään sateista ja harmaata, meidän aamupalapöydässä paistoi aurinko. Eipä sitä näköjän välillä tarvitse piristykseksi kuin vähän väriä. Kaiken harmauden keskellä tuoremehukarahvi tuntui hohkaavan valoa ja lämpöä koko huoneeseen. Vitamiinit tulivat kyllä viikon sairastelurupeaman jälkeen tarpeeseen, jospa tästä sitten päästäsiin siirtymään kohti energisempää eloa.
Heti huomenna maanantai-aamusta arki starttaa meillä neuvolalla ja tapaamisella lapsen opettajan kanssa. To do-lista on täyttynyt kaikenlaistsesta tylsästä, kuten veroasioista ja kirppiskamojen selvittelystä, mutta oikeastaan odotan jo kaikkea tätä ihan innolla. Ihana päästä taas arkeen kiinni. Ajattelin myös metsästää kukkakaupasta sesongissa nyt olevaa, kirkkaan keltaisena kukkivaa Mimosaa. Energistä alkavaa viikkoa kaikille!
HUONEKALUJEN UUSI ELÄMÄ
Postaus sisältää saatuja tai alennuksella ostettuja tuotteita*
Kun meidän ruokapöytämme meni vihdoin viikonloppuna vaihtoon, huomasin etteivät vanhat (matalat, lasten mallliset) tuolit enää käyneet uuden korkeamman pöydän kanssa. Tuttuun tapaani suuntasinkin niitä ensitöikseni etsimään nettikirppikseltä. Siinä pöydän äärellä istuessani, ympärilleni katsellessa, sainkin ajatuksen tähän postaukseen. Nimittäin uutta pöytää (jota muuten etsittiin pitkään myös ensin kirppiksiltä) ja sohvaa lukuunottamatta, oikeastaan suurin osa huonekaluistamme ovat todella vanhoja tai käytettynä ostettuja.
Jotkut teistä ehkä muistavat entisen kotimme keittiössä astiakaappina olleen, itse valkoiseksi maalatun Lundia-hyllyn? Nykyään se toimii järjestyksensäilyttäjänä kellarissamme, mutta olkkarissa meillä on melkein samalainen, Oskun vanha hylly. Se oli myös alunperin puunvärinen ja ollut itseasiassa Oskulla vuosikausia, lapsesta saakka hänen huoneessaan.
Hylly on mitoiltaan ihan loistava säilytysratkaisu levyille ja muunneltavuutensa ansiostan saatiin se myös mahdutettua uuden kotimme olohuoneeseen. Alunperin se oli siis leveämpi. Lundian hyllyt ovatkin ihan loistavia juuri siksi, kun niitä voi tilanteen ja tarpeiden mukaan muunnella helposti. Eri kokoisia tikaksia ja hyllyjä löytyy yleensä tosi hyvin myös käytettyinä kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Vuosien saatossa hieman kellastunut mänty riiteli lattiamme sävyn kanssa, joten ihana anoppini maalasi tämänkin hyllyn valkoiseksi. Levyt itsessään tuovat hyllyyn väriä ja eloa. Pienet levyt ovat noissa harmaissa Lundian System-vanerilaatikoissa, joihin saa kannen päälle – mikä on kätevää pölyn kannalta.
Olen nähnyt viime aikoina myös paljon kokonaisuuksia, joissa osa hyllystä on vanhaa ja osa, kuten vaikka ovet, sitten uudistuotantoa. Vaikka omaan kotiimme vanhat puunväriset hyllyt eivät oikein sovi, näyttävät ne mielestäni tosi ihanilta vaikkapa sitten taas valkoisen lattian kanssa.
Uuden elämän uudessa kodissa sai myös vanha työpisteeni. Koska tarvitsimme kipeästi säilytystilaa etenkin kaikelle pienelle sälälle, päädyimme laittamaan avohyllyjen sijaan toiseen hyllykköön seitsemän laatikkoa. Lipasto sulkee sisäänsä vaikka mitä, kuten kaikkien aurinkolasit, avaimet, heijastimet, patterit, kuulokkeet, verensokerimittarin, voodoo-nuken(?), avaamattomat kirjeet ja kuitit – kaiken sellaisen jonka haluaa pois silmistä, mutta mitä kuitenkin tarvitsee lähes päivittäin. Lipasto oli meillä aiemmin eteisessä, mutta siirtyi sieltä ihan hiljattain tuonne olohuoneen nurkkaan, mihin se sopii mielestäni tosi kivasti olemalla samalla jotenkin tarpeeksi huomaamaton.
Myös tosiaan nuo pöydän äärellä olevat Artekin 65 tuolit ovat vanhoja ja kirppiksisltä ostettu. Kaksi tuolesta oli valmiiksi itse valkoiseksi maalattuja. Kolmannessa puun värisessä tuolissa näkyy jo vuodet, mutta itseasiassa tykkään aika paljon siitä juuri siksi. Myös Myyn Stokken TripTrap syöttötuoli on vanha. Hiotutimme sen hiljattain ja se olisi tarkoitus käsitellä vielä kuultomaalilla. Nurkassa viimeistä silausta odottaa myös Domus-tuoli, joka on kokenut aikamoisen muutoksen alkuperäisestä kunnostaan, mutta jossain vaiheessa minulla vain loppui puhti sen homman loppuun saattamisessa.
Paljon kyselytä vuosien mittaan olen saanut myös tuosta valkoisesta liukuovellisesta senkistä. Se on täyttä puuta ja merkiltään Laatu-Kaluste, jostain 40-50 luvulta. Alunperinhän sekin oli koivuinen mustilla metallijaloilla, mutta muutama vuosi sitten maalasin myös sen (myönnän, minulla on ollut kova valkoisen buumi, joka kylläkin on viimeaikoina ihan pikkuisen rauhoittunut). Muuttojen yhteydessä liukuovista on murtunut muutamia palasia, mutta se ei ole itseäni paljoakaan haitannut. Senkki siirrettiin tuohon paikalle väliaikaisesti ja saa nähdä kuinka moneksi vuodeksi tuo väliaikaisuus sitten jää. Senkissä säilytän työhöni liittyviä juttuja, kuten kameratarvikkeita ja tärkeitä papereita. Se on toiminut aiemmin myös lasten lelukaappina.
Myös sohvan vierellä oleva pöytä on facebook-kirppislöytö muutamien vuosien takaa. Ostin sen alunperin sohvapöydäksi vanhaan kotiini, mutta se ei ikinä oikein sopinut sinne. En kuitenkaan raaskinut myöskään luopua pöydästä, joten se on kulkenut mukana myöskin väliaikaisratkaisuna, odotellessaan että mitähän sille keksisin. Pitkään mietin, että sahaisin jalkoja vähän lyhyemmäksi, jolloin se sopisi paremmin sohvan eteen pöydäksi, mutta… en tiedä. Myös tuo jalkojen vihreä väri vihastuttaa, mutta samalla jollain tapaa myös ihastuttaa.
Sisustuksessa tykkään selkeistä ja vaaleista linjoista sekä modernista muotoilusta. Mieltäni rauhoittaa kun ympärillä ei ole liikaa sälää ja ärsykkeitä. Se ei silti poissulje sitä, etteikö sisustusta voisi hankkia käytettynä. Usein kirppissiustus kun saatetaan mieltää sellaiseksi mummolamaiseksi. Itse ajattelen, että jos joku huonekalu tai vaikka matto voi saada uuden elämän kierrätyksen kautta, kertoo se tuotteen olevan laadukas ja myös sen vuoksi hyvä hankinta.
Huonekalujen lisäksi meiltäkin löytyy kierrätettynä ostettuja mattoja kun sisustustyynyjäkin, ne ovat myös siitä ihania, ettei ihan kaikilla tule heti samoja vastaan.
Myös muuten nuo takan päällä olevat viherkasvit ovat vanhoja – en muista ihan tarkkaan, koska ne ovat mieheni, mutta jos muistan edes vähän oikein, niin yhden niistä hänen teini-ikäinen lapsensa on saanut 1-vuotislahaksi ja siitä kasvista on sitten juurruttettu aina uusia pistokkaita. Aika ihana juttu! Myös minä olen saanut kaksi niistä kasveista sitten lajaksi – kirppikseltä ostetuissa Arabian ruukuissa.
Löytyykö teiltä kotoa paljon kierrätettyjä huonekaluja, etsittekö jotain juttua yleensä ensin käytettynä ennen kun suuntaatte kaupoille?
*Postauksessa näkyvät Lundian laatikot sekä Philips Hue valaisimet saatu, ruokapöytä ja sohva ostettu alennuksella.
TUNNELMALLISET ILLALLISKUTSUT
Kaupallinen yhteistyö Philips Hue kanssa
Oikeanlainen valaistus on isossa roolissa silloin kun puhutaan tunnelman luomisesta. Toki vaikkapa illalliskutsujen tunnelmaan vaikuttaa moni tekijä, kuten seura, ruoka ja musiikki, mutta ehdottoman tärkeänä osana on myös valaistus. Meidänkin olohuoneeseen saa ihan erilaisia tunnelmia muutamalla napinpainalluksella.
Toimin Philipsin älykkään Hue valaisinsarjan ambassadorina ja tulen vuoden mittaan näyttämään sen loputtomia mahdollisuuksia sekä tapoja sen käyttämiseen. Tässä toisessa postauksessa keskitytään vähän paremmin valaistuksella tehtävään tunnelmaan. Ensimmäinen juttu kodin älykkäästä valaistuksesta löytyy täältä.
Meidän olohuoneen yhteydessä sijaitsee myös isompi ruokapöytä, jonka äärellä vietämme usein aikaa niin pariskuntana, perheenä että ystävienkin kesken. Olohuoneestamme löytyy myös useampi erilainen valaisin. Mielestäni jo pelkästään se, että valoa tulee monesta eri suunnasta, edesauttaa mukavan tunnelman luomiseen kotona. Huen ansiosta tämän voi kuitenkin viedä hyvin paljon pidemmälle, sillä jokaisen valopisteen voimakkuutta sekä lämpöä että väriä voi muuttaa erikseen tai yhdessä.
Viime viikolla, ihan tavallisena kylmänä ja pimeänä helmikuisena iltana, pidimme extempore pienet illalliskutsut. Paikalle saapui isäni vaimoineen sekä yksi veljistäni. Emme olleet nähneet hetkeen, joten oli kiva rupatella rennosti ja vaihtaa kuulumisia illallisen äärellä. Himmensimme valoja ja pistimme jazzia soimaan ja yhtäkkiä meillä oli aivan eri tunnelma, kun hetkeä aikaisemmin kaikkien valojen ollessa kirkkaalla.
Philips Hue appin kautta löytyy paljon erilaisia valaistusasetuksia, joiden lisäksi sinne voi myös tallentaa omia suosikkejaan sekä tietysti säätää vielä näitä halutessaan. Tunnelma-asetukset toimivan mielestäni parhaiten juurikin silloin, kun tilasta löytyy useampi eri valopiste, tällöin jokainen lamppu hohtaa hieman eri sävyssä, mutta ihanasti toisiinsa sopien.
Koska Philips Hue oli ihan uusi juttu illallisvieraillemme, he tottakai olivat siitä hyvin kiinnostuneita ja tahtoivat itsekin testata sen käyttämistä. Valaistus vaihtuikin meillä pitkin iltaa testaillessamme erilaisia tunnelmia sekä värien yhteensopivuuksia. Valaistus toimi siis myös hauskana ohjelmanumerona.
On huikeaa miten suuren muutoksen voi saada aikaan vain vähän valoja muuttamalla. Normaalitilassa, kaikki valot päällä meidän olohuoneessamme on kirkasta ja vaaleaa. Tykkään valoisuudesta, mutta illallistunnelmaan tarvitaan ehdottomasti lämpimämpää ja hämärämpää tunnelmaa.
Hetki ennen illallista meillä näytti siis tältä, aika iso ero vai mitä! Kun vaihdan Huella tunnelmaa, säädän usein värit ensin lämpimämmälle. Tämä onnistuu joko kaukosäätimen tai puhelimen appin kautta. Itse appissa voin vielä säätää jokaista lamppua erikseen ja kokeilla sitä kautta, että mikä toimii. Valmiiksi tallennettujen asetuksien ansiosta tunnelman saa vaihdettua hetkessä. Kun on löytänyt sopivan teemaan ja tallentanut sen, voi vaikka vain sanoa puhelimelleen ”Siri, laita tunnelmavalaistus päälle” ja hetkessä fiilis huoneessa onkin ihan eri.
Illallisilla meillä on tunnelmanluojana yleensä ennen ollut aina kynttilöitä, mutta tällä kertaa päätin kokeilla miten ihan pelkällä valaistuksella saa lämpöä aikaan. Ja se onnistui hienosti, valoilla voi luoda aikaan vaikka mitä! Oikea valaistus oikeassa hetkessä tekee paljon.
Mietin itse, että olisiko tunnelmavalaistuksen tekemiseen jotain ”sääntöjä” jota voisin teillekin jakaa. Kuitenkin kokemuksesta olen huomannut, että ihan vain itse testaamalla sitä löytää parhaimmat tavat, kun jostain ohjekirjasta lukemalla. Mekin huomasimme että toki pehmeät ja lämpimät sävyt ovat tunnelmallisia, mutta ihan yhtä lailla niiden kaveriksi sopi myös vaikkapa sininen. Itse olen mieltynyt tällä hetkellä, etenkin iltaisin, persikkaisiin sävyihin. Ne rauhoittavat ihanasti ja tuovat juurikin sitä tunnelmaa.