Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.

Minulla on ollut tapana antaa tyttärelle lahjaksi vanhoja korujani, jotka sitten ollaan vain syntymäpäivisin kaivettu esiin. Korut ovat tallessa pienessä rasiassa, mutta jo pitkään olen miettinyt, että haluaisin löytää niille soman soivan korurasian.

Itseasiassa aloin etsimään vanhaa rasiaa käytettynä jo viime jouluksi, mutta etsinnäistä huolimatta sellaista ei osunut kohdalle. Nyt syntymäpäivien lähestyessä muistin asian uudestaan ja päädyin ostamaan söpön Bambi-korurasian uutena. Ihana kun löytyi juuri mieluinen.

Koruja lapsi on saanut antamieni vanhojeni lisäksi myös paljon lahjaksi muita, kuten kummeilta. Koska itse en käytä juuri koruja ollenkaan, omistaa kolmevuotias jo nyt enemmän erilaisia riipuksia ja muita aarteita kun minä itse.

Aina syntymäpäivisin meillä on ollut tapana laittaa antamani korut lapselle päälle hetkeksi juhlien ajaksi. Nyt kolmevuotiaana hän oli niistä hurjan haltioitunut ja osasi pitää koruja varovasti. Haltioitunut hän oli myös lahjasta, eli soivasta rasiasta. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun hän nosti rasian kannen ja sen alta alta ilmestyi musiikin tahtiin pyörivä bambi. Pakahduttavan liikuttavaa.

Koruja ei tosin olla päädytty tässä vieläkään säilyttämään, sillä rasiasta tuli niin rakas, että sitä pitää saada ihailla pitkin päivää ja iltaisin laittaa sängyn viereen soimaan. Korut kun eivät saisi olla siellä tallessa, vaan toki niitä pitäisi saada käyttää ja ihailla. Ei ihan vielä.

Syntymäpäivälahjatoive lapsella oli muuten hyvin tarkka, hän halusi vaalenpunaisen tai liilan numero 3 ilmapallon – jollaisen kummitäti toimittikin oven taakse. Isovanhemmilta toivottiin piirustusvihkoa sekä sisätossuja päiväkotiin, isomummilta tilattiin itse kudottu villapaita talveksi.

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!

Supersankarinimeni on K boy
Isona minusta tulee Etsivä
Kivointa maailmassa on Jäätelö
Kaikkien inhottavinta maailmassa on Koulun parsakaali
On kivaa olla lapsi niin ei tarvitse käydä töissä
Lempiharrastukseni on sähly
Näitä kieliä osaan puhua: englantia ja suomea
Suosikkiaine koulussa on enkku
Aikuiset ovat vanhoja
Pikkuveli on extra-outo ja sillä on hieno mielikuvutus
Pikkusisko on söpö
Lempiohjelmani on Simpsonit
Säästän rahaa en säästä mihinkään
Idolini on iskä
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa kun apina alkoi pelleilemään elämällä
Talvella haluan laskea pulkalla ja suksilla
Kesällä haluan olla paljon Stadikalla
Haluaisin nyt teleportata itseni, ettei tarttis pyöräillä
Toivon Joulupukilta hyvää todistusta
Yksitoistavuotiaana on ei tunnu mitenkään erilaiselta
Veljenä olen itsestäni ihan hyvä, koska autan paljon
Matkustaisin mieluiten Korvatunturille
Siellä etsisin Petteri-punakuonon
Lempibändini ei ole, tällä hetkellä tykkään paljon erilaisesta musasta
Unelmien syntymäpäiväni olisi että saisi paljon karkkia eikä tulisi heti niistä huono olo
Terveisiet blogin lukijoille: <3

Vietettiin Myyn 2-vuotissyntymäpäiviä viime sunnuntaina pienellä porukalla pihallamme. Meillä oli hyvin saman tyyliset ja hyväksi havaitut juhlat vuosi sitten ja onneksi säät hellivät meitä tälläkin kertaa. Muuton koko juhlat olisivat varmaankin jääneet pitämättä, jos ulkona ei olisi voinut olla.

Tykkään järjestää juhlia, mutta mikään leipoja en ole. Meidän juhlissa onkin yleensä hyvät, mutta ainakin osin muiden tekemät tarjoilut. Kakun tein kuitenkin tälläkin kertaa itse, kuten usein teen hyödyntäen kaupan valmiita kakku -ja torttupohjia. Täytekakun täytteen teen yleensä kaupan maustetuista rahkoista, banaanista ja marjoista – niin tänäkin vuonna. Päälle tuleva kerma meni kuitenkin piloille, kun blenderiin (kyllä, teen siinä kermavaahdon, sillä en omista edes vatkainta) pääsi vettä. Ihan hieno kakku siitä silti tuli. Koristeluun käytin tuoreita ja kuivattuja marjoja, syötäviä kukkia sekä sitruunaista tuorejuustoa.

Meidän perheen juhliin olen useamman vuoden käynyt ostamassa koristeet ja kertikset Pop up kemuista, jotka tänä vuonna lahjoittivat meille juhliin kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Biohajoavat ilmapallot, joista muutama täytettiin heliumilla, pinjatan sekä erilaisia ekologisia kertakäyttöastioita sekä servettejä. Pop up kemujen valikoimista löytyy vaikka ja mitä ihanaa, ja jos mahdollista, suosittelen käymään heidän keskustan kaupassaan hypistelemässä niitä myös livenä. Valikoimista löytyy mun juhlatarvike-lempparimerkit My Little Day ja Meri Meri.

Myy itse odotti innolla juhlia ja puhui niistä taukoamatta koko viikon. En tiedä miten paljon hän tulevasta ymmärsi, mutta jopa tuntemattomille vastaantulijoille hän höpötteli synttäreistä, juhlista ja siitä että on kaks (vuotta)! Niin ja lahjoista, joillaisia hän saikin ihania. Nukelle vaatteita kirpparilta, puisia ja biomuovisia hedelmiä tulevaan leikkikeittiöön ja puiset palapeli-palikat.

Parasta oli tietysti itse juhliminen, eli sukulaisten ja ystävien näkeminen, höpöttely ja herkuttelu. Koska pihalle kaikkien tavaroiden roudaaminen on itsessään jo aikamoinen show, helpotimme taakkaa tilaamalla tarjottavaksi pizzaa. Pizzat meille tarjosi Pizzarium, joiden jättimäiset levypizzat ovat aiemminkin olleet juhlien pelastus. Ja minulle jäi aikaa sitten näperrellä kaikkea muuta tärkeää, kuten etsiä syötäviä kukkia ja tehdä niistä hienoja jääpaloja. Hahaha.

Lämmin sunnutai-iltapäivä meni siis rennossa meningissä ja samalla juhlimme myös mieheni 16 vuotta täyttänyttä esikoista, aikamoista! Oli niin kiva juhlia, että ajattelin pitkästä aikaa juhlistaa myös omia synttäreitäni ensi kuussa vähän isommin, jos mahdollista. Koska miksi ei, kun aihetta juhlaan kuitenkin on!