35 VUOTIAANA

15/09/2021

Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.


LAHJA KOLMEVUOTIAALLE

27/08/2021

Minulla on ollut tapana antaa tyttärelle lahjaksi vanhoja korujani, jotka sitten ollaan vain syntymäpäivisin kaivettu esiin. Korut ovat tallessa pienessä rasiassa, mutta jo pitkään olen miettinyt, että haluaisin löytää niille soman soivan korurasian.

Itseasiassa aloin etsimään vanhaa rasiaa käytettynä jo viime jouluksi, mutta etsinnäistä huolimatta sellaista ei osunut kohdalle. Nyt syntymäpäivien lähestyessä muistin asian uudestaan ja päädyin ostamaan söpön Bambi-korurasian uutena. Ihana kun löytyi juuri mieluinen.

Koruja lapsi on saanut antamieni vanhojeni lisäksi myös paljon lahjaksi muita, kuten kummeilta. Koska itse en käytä juuri koruja ollenkaan, omistaa kolmevuotias jo nyt enemmän erilaisia riipuksia ja muita aarteita kun minä itse.

Aina syntymäpäivisin meillä on ollut tapana laittaa antamani korut lapselle päälle hetkeksi juhlien ajaksi. Nyt kolmevuotiaana hän oli niistä hurjan haltioitunut ja osasi pitää koruja varovasti. Haltioitunut hän oli myös lahjasta, eli soivasta rasiasta. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun hän nosti rasian kannen ja sen alta alta ilmestyi musiikin tahtiin pyörivä bambi. Pakahduttavan liikuttavaa.

Koruja ei tosin olla päädytty tässä vieläkään säilyttämään, sillä rasiasta tuli niin rakas, että sitä pitää saada ihailla pitkin päivää ja iltaisin laittaa sängyn viereen soimaan. Korut kun eivät saisi olla siellä tallessa, vaan toki niitä pitäisi saada käyttää ja ihailla. Ei ihan vielä.

Syntymäpäivälahjatoive lapsella oli muuten hyvin tarkka, hän halusi vaalenpunaisen tai liilan numero 3 ilmapallon – jollaisen kummitäti toimittikin oven taakse. Isovanhemmilta toivottiin piirustusvihkoa sekä sisätossuja päiväkotiin, isomummilta tilattiin itse kudottu villapaita talveksi.


KOLMEVUOTIAALLE

19/08/2021

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!