SIMPPELI KUKKAKAALISALAATTI

26/02/2021

Näin jokin aika sitten ystäväni Instagramissa kuvan Porvoolaisen ravintolan kukkakaalisalaattiannoksesta ja kieleni ilmoitti heti, että minunkin on saatava sellaista hetipaikalla. Koska lounas Porvoossa siltä samalta istumalta ei kuitenkaan ollut mahdollista, päätin toteuttaa annoksen itse soveltaen kotikeittiössä. Hetken kyseistä kuvaa tiiraillessani tajusin, että meiltähän taitaa löytyä myös kaikki tarvittavat ainekset jo valmiiksi kaapista.

Enkä todellaakaan sano että kyseessä olisi samanlainen annos, koska en edes varmaksi tiedä mitä kaikkea se sisältää, mutta jotain sinnepäin! Tästä tuli tosi simppeli, mutta sitäkin maistuvampi. Tässäpä teille oma ohjeeni sen valmistamiseen.

KUKKAKAALISALAATTI

Pieni kukkakaali
Babypinaatinlehtiä
Kvinoaa
Kikherneitä
Hummusta
Kurkumaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Sitruunaa

Laita kvinoa paketin ohjeen mukaan kiehumaan. Laita kukkakaali uuninkestävään astiaan, ripottele päälle puolikkaan teelusikallisen verran kurkumaa, loraus oliiviöljyä sekä ripaus suolaa. Pyrittele muutama kerta astiassa. Paahda uunissa, noin 200 asteessa 15-20 min tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Sekoitia keitetty ja valutettu kvinoa pinaatinlehtien ja liotettujen / purkkikikherneiden kanssa, lisää suolaa ja pippuria. Lado salaattipohja lautaselle ja astea kukkakaali sen päälle, lisää päälle 2-4 luskillista hummusta ja puristus sitruunaa. Nam!


UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI

20/10/2020

Kyllähän sitä pitkään pohdittiin, mutta eivät tällaiset isot muutokset ole ikinä helppo toteuttaa. Ilmassa oli pitkään paljon kysymyksiä, Tehdäänkö me nyt oikein, onko tämä pysyvää, onko tässä ylipäätään yhtään mitään järkeä? Lopulta tehtiin kuten sydän sanoi ja elämä muuttui kertaheitolla, kirjaimellisesti.

Meillä on nyt ruokapöydän alla matto.

Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti ymmärtää ettei kyseessä ole mikään ihan pikkujuttu. (Epä)käytännön asioiden lisäksi se on samalla siirtymä uuteen elämänvaiheeseen, jossa vauvavaihe ja lentelevien soseruokien aika on jäänyt pysyvästi taakse. Hieno hetki, mutta samalla myös haikea.

Käynnissä on myös toinen iso siirtymä, jota olen odottanut jopa enemmän kun maton saamista lattialle. Nimittäin tavaroita voi jättää taaperon ulottuville ja hän antaa niiden olla rauhassa! Ainakin useinmiten. Kukkamaljakko saa olla pöydällä, kuulokkeet toisella ja mikä parasta, hän ei myöskään laita kaikkia tavaroita suuhunsa. Tämä on avannut aivan uuden maailman, jossa jokainen isoveljeltä lattialle pudonnut pikkulego ei tarkoita välitöntä tukehtumisvaaraa, vaan hän leikkii näillä pikkutilpehööreillä ihan rauhassa (ja piilottelee niitä esim tyynyliinojemme sisään).

Mitähän villiä keksimme seuraavaksi?


STAY HOME CLUB EASTER COOKING -EDITION

13/04/2020

Viikonloppuna tuli oikein influenseroitu olo, kun ensin aamupalaksi tein itselleni Hanna G:n ohjeella uppomunan ja päivälliseksi Liemessä blogin uunifetaparsaa ja lisukkeena WTD-Natan instagamissa näkyneitä valkosipulissa paistettuja perunoita. Lisäksi piparjuurisen kermaviili-majoneesin kastike oli kopioitu/sovellettu anopilta, mutta ruoanlaitto gt:seen sain sentään inspiksen ihan vain itseltäni.

Koska oli kiire syömään, en malttanut näitä kännykkäkuvia kummoisempia napsimaan – ja kuten kuvista näkyy, ruoka oli hyvää. Tai siis enemmänkin, tuosta sitruunaisesta uunifetaparsasta tuli heti suosikkini ja meinaan kyllä tehdä sitä pian uudestaan. Viinillä ja neljä viikkoa kotikaranteenissa ololla saattoi ehkä tässä vaiheessa olla jo osuutta asiaan, sillä lopuksi vielä join uuivuoan pohjalla olleen liemen. Mutta kun se oli vaan NIIIN HYVÄÄ.

Tämä neljän seinällä sisällä porukalla vietty aika saa minusta uusia puolia esiin, en siis hirveästi viihdy normaalisti keittiössä (muuta kun syöden), mutta eilen innostuin vielä leipomaan rahkapiirakan! Valmistaikinapohjasta tosin, mutta silti. Mitäs te olette kokkaileet stay home clubeissanne nyt pääsiäisen alla?


UUDET RUOKAPÖYDÄT

9/04/2019

Yhteistyö Kymppipuu

Olenkin jo muutamaan otteeseen maininnut sivulauseessa meidän uusista ruokapöydistä. Samoin muutama tarkkasilmäinen onkin ne jo kuvista bongannut ja heti kysellyt, että mistäs ne oikein ovat. Kyselijät ovat kertoneet etsineen itsekin jo pitkään samanlaisia – ja niin itse asiassa etsin minäkin. Lähes vuoden!

Perheen kasvamisen ja muuton myötä meille tuli tarve myös uudelle ruokapöydälle. Edellinen olikin jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Vapaana pukkijalkojen päällä makaava pöytälevy ei muutenkaan tuntunut kovin turvalliselta nyt kun perheeseen oli vielä tulossa vauva. Uuden isomman pöydän lisäksi tarvitsimme myös uuteen keittiöömme pienen aamupalapöydän.

Olin aluksi varma että uusi pöytä löytyisi helposti – niitähän on niin paljon kivoja! Ihan aluksi ostinkin käytettynä meille Artekin klassikkopöydän. Kauttaaltaan puinen väri ei kuitenkaan sopinutkaan meille. Harmi että huomasin sen vasta kun se oltiin kannettu ylös sisään. Väärän värin lisäksi pöytä ei muutenkaan tuntunut oikealta. Se ei jotenkin istunut meille. Jalat olivat omaan silmään liian leveät ja Oskua pöytä taas muistutti taas työpaikastaan, jossa kaikki pöydät ovat samaa mallia. Palasimme vanhaan kiikkerään ja liian pieneen pöytäämme.

Koska käytettynä hyvää pöytää ei löytynyt, aloin vertailemaan sitten paremmin uusia malleja. Samalla nostin vähän aiemmin suunnitelmaani budjettia. Kun olin katsastanut kaikki tarjolla olevat pöydät nostin budjettia vielä vähän lisää. Oli selvää, että uuden pöydän pitäisi olla laadukas sekä omaa silmääni miellyttävää skandinaavista designia. Se nosti hintalappua.

Mitä enemmän etsin pöytää, oma mielikuvani meille tulevasta pöydästä vahvistui. Pinnan pitäisi olla kestävää ikilevyä, malli todella minimalistinen ja valkoisuuden lisäksi pöydässä saisi kuitenkin olla jotenkin pienesti jotain puista tuomassa vähän pehmeyttä.

Kävimme katsomassa monenkin merkin, kuten Hayn, Muuton, Norman Copenhagin pöytiä livenä, mutta mikään niistä ei ollut ihan täydellinen. Tässä vaiheessa budjettini oli noussut alkuperäisestä neljästä-viidestäsadasta tonniviiteensataan. Ja sillä rahalla halusin täydellisen pöydän. Mutta mistään ei sellaista löytynyt. Samalla toki myös jokin viimeinen pieni järjenhiven päässäni sanoi, etten voisi maksaa lapsiperheeseen tulevasta ruokapöydästä tuollaisia summia.
Jäimme siis hauduttelemaan asiaa mielessämme. Ja olihan siinä meillä paljon kaikkea muutakin mietittävää sekä hankittavaa, kuten pian syntyvä vauva. Välillä selailin nettikirppiksiä, mutta päädyin lopulta aina samaan päätökseen, että ostan vastan kun vastaan tulee täydellinen pöytä.

Ja yksi päivä se sitten tuli! Ihan sattumalta, nimittäin kerran facebookia selatessani silmiini osui Karkkilalaisen puusepän, Kymppipuun, valmistamat portaat. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut portaista, mutta jokin kumma sai minut klikkaamaan kuvaa ja selaamaan muitakin heidän tekemiään tuotteita. Ja yhtäkkiä siinä se oli, juuri sellainen pöytä joka minulla oli ollut mielessäni! Vaikkakin kuvassa oleva pöytä oli paljon pienempi, mitä me etsimme.

Minulla oli kyllä käynyt muutamaan otteeseen mielessä myös ajatus pöydän tilaamisesta puusepältä, mutta siinä jännitin taas sitä, ettei pöytä sitten valmiina olisikaan hyvä. Etten siltikään saisi sitä mielikuvaani vastaavaa pöytää, sillä tuskin olisin osannut sitä edes itse selittää (tai lopulta kaikkia juttuja päättää). Mutta siinä edessäni se nyt oli, joten laitoin heti kyselyä haluamani kokoisesta pöydästä sekä myös mahdollisuutta saada samalla tyylillä toteutettu pöytä pyöreänä.

Suorakulmainen kuuden hengen pöytä oli helppo saada mittojeni mukaan (200×90), mutta pyöreä pöytä ei ollut yhtä helppo homma. Juttelimme puusepän kanssa muutaman kerran puhelimessa ja hän kertoi minulle erilaisista mahdollisuuksista sekä omista näkemyksistään siitä, millainen pyöreästä pöydästä – tai lähinnä sen jaloista, voisi tulla. Näistä ideoista mikään ei kuitenkaan tuntunut itsestäni ihan sellaiselta mitä minulla oli mielessä, joten lopulta piirsin itse hänelle kuvan, jonka pohjalta pöytä sitten valmistettiin.

Siinä pöytää (ja etenkin sen jalkoja) mallaillessa käsitin, ettei minulla ole mitään hajua huonekalumuotoilusta, joten lopuksi vielä ammattitaitoisen puusepän näkemyksistä oli suunnittelussa hyötyä. Viime hetkellä muutin vielä suunnitelmaa niin, että kolmen jalan sijasta jalkoja tulikin neljä. Mallailin, että silloin pöydän ympärille mahtuisi mukavammin neljä tuolia. Neljän jalan ansiosta ajattelin pöydän olevan ehkä myös tukevampi. Siinä minä sitten laskeskelin surkealla matikkapäälläni pöydän kehää ja sädettä ja jalkojen väliin jäävää tilaa. Laskelmat menivät onneksi oikein ja pöydästä tuli täydellinen!

No sitten taas isomman, sen unelmieni ruokapöydän kanssa kävi vähän niin kun olin pelännytkin. Kun se kannettiin paikoilleen jäin aluksi vain kauhistelemaan sen kokoa. Vaikka uusi pöytä oli vain kymmenen senttiä syvempi sekä kaksikymmentä senttiä leveämpi kun vanha pöytämme, näytti se aivan massiiviselta. Olin odottanut uutta pöytää niin pitkään ja odotukseni olivat niin korkealla sen suhteen, että kun se vihdoin oli siinä aloin jotenkin pelkäämään, ettei se olisikaan hyvä.

Kesti ehkä puolituntia tottua uuteen, isompaan pöytään, jonka jälkeen olen ollut satakymmenenprosenttisen tyytyväinen hankintaani. Se on justiinsa täydellinen meille! On ihanaa mahtua ensimmäistä kertaa kunnolla yhdessä, koko perheen voimin saman pöydän ääreen. Molemmille puolille mahtuu hyvin kolme tuolia ja ahtaamalla vielä enemmänkin porukkaa. Mahdun hyvin myös itse pitämään kotitoimistoa toisella puolella pöytää vaikka toisella puolella lapset söisivätkin.

Ikilevy tuntuu todella kestävältä ja on lisäksi todella helppo pyyhkiä puhtaaksi. Molemmat pöydät ovat yllättävän painavia, eli siksi myös hyvin tukevia. Ikilevypintainen pöytälevy on painavaa koivuvaneria, jonka lisäksi myös metallijalat ovat raskaat. En kestä yhtään sellaisia kiikkeriä tai heiluvia pöytiä, jollainen vanha pöytämme oli. Vanhassa pöydässämme oli kuitenkin myös hyvää, kuten vanerilevyn paljaat reunat. Sellaiset ovat myös uudessa pöydässämme, tuoden sitä pientä luonnollisuutta ja lämpöä.

Vaikka päätös tilata pöydät mittatilauksena puusepältä kävikin oikeastaan vahingossa, niin olen tosi iloinen siitä vahingosta. Sitä kun tukee mielellään kotimaista tekijää ja lähellä tuotettuja tuotteita. Henkilökohtainen palvelu aina suunnittelusta valmiin tuotteen kotiovelle kuljetukseen on toki myös arvostettava juttu. Simppelin mallinsa ansiosta me saimme pöytämme myös melko nopeasti, noin kolme viikkoa lopullisen tilauksen jälkeen.

Voisi kuvitella, että mittojen mukaan puusepältä tilatut tuotteet ovat kalliita. Ja tottakai työstä ja hyvistä materiaaleista pitääkin maksaa, mutta siltikin nämä kaksi pöytää tulivat useamman sadan euron halvemmaksi kun ne massatuotantona valmistetut designpöydät. Me sovimme kauppojen lopuksi vielä pienen alennuksen pöydistä, mutta myönnettäköön, että ilman alennustakin olisin ne ostanut.

Ensi kerralla, kun etsit vaikkapa jotain tietynlaista huonekalua, jota ei kirpparilta löydy, suosittelenkin kääntymään paikallisen puuseppäsi puoleen. Näinä päivinä harvalle varmaan edes tulee enää sellainenkin vaihtoehto vielä mieleen!


TUNNELMALLISET ILLALLISKUTSUT

28/02/2019


Kaupallinen yhteistyö Philips Hue kanssa

Oikeanlainen valaistus on isossa roolissa silloin kun puhutaan tunnelman luomisesta. Toki vaikkapa illalliskutsujen tunnelmaan vaikuttaa moni tekijä, kuten seura, ruoka ja musiikki, mutta ehdottoman tärkeänä osana on myös valaistus. Meidänkin olohuoneeseen saa ihan erilaisia tunnelmia muutamalla napinpainalluksella.

Toimin Philipsin älykkään Hue valaisinsarjan ambassadorina ja tulen vuoden mittaan näyttämään sen loputtomia mahdollisuuksia sekä tapoja sen käyttämiseen. Tässä toisessa postauksessa keskitytään vähän paremmin valaistuksella tehtävään tunnelmaan. Ensimmäinen juttu kodin älykkäästä valaistuksesta löytyy täältä.

Meidän olohuoneen yhteydessä sijaitsee myös isompi ruokapöytä, jonka äärellä vietämme usein aikaa niin pariskuntana, perheenä että ystävienkin kesken.  Olohuoneestamme löytyy myös useampi erilainen valaisin. Mielestäni jo pelkästään se, että valoa tulee monesta eri suunnasta, edesauttaa mukavan tunnelman luomiseen kotona. Huen ansiosta tämän voi kuitenkin viedä hyvin paljon pidemmälle, sillä jokaisen valopisteen voimakkuutta sekä lämpöä että väriä voi muuttaa erikseen tai yhdessä.

Viime viikolla, ihan tavallisena kylmänä ja pimeänä helmikuisena iltana, pidimme extempore pienet illalliskutsut. Paikalle saapui isäni vaimoineen sekä yksi veljistäni. Emme olleet nähneet hetkeen, joten oli kiva rupatella rennosti ja vaihtaa kuulumisia illallisen äärellä. Himmensimme valoja ja pistimme jazzia soimaan ja yhtäkkiä meillä oli aivan eri tunnelma, kun hetkeä aikaisemmin kaikkien valojen ollessa kirkkaalla.

Philips Hue appin kautta löytyy paljon erilaisia valaistusasetuksia, joiden lisäksi sinne voi myös tallentaa omia suosikkejaan sekä tietysti säätää vielä näitä halutessaan. Tunnelma-asetukset toimivan mielestäni parhaiten juurikin silloin, kun tilasta löytyy useampi eri valopiste, tällöin jokainen lamppu hohtaa hieman eri sävyssä, mutta ihanasti toisiinsa sopien.

Koska Philips Hue oli ihan uusi juttu illallisvieraillemme, he tottakai olivat siitä hyvin kiinnostuneita ja tahtoivat itsekin testata sen käyttämistä. Valaistus vaihtuikin meillä pitkin iltaa testaillessamme erilaisia tunnelmia sekä värien yhteensopivuuksia. Valaistus toimi siis myös hauskana ohjelmanumerona.

On huikeaa miten suuren muutoksen voi saada aikaan vain vähän valoja muuttamalla. Normaalitilassa, kaikki valot päällä meidän olohuoneessamme on kirkasta ja vaaleaa. Tykkään valoisuudesta, mutta illallistunnelmaan tarvitaan ehdottomasti lämpimämpää ja hämärämpää tunnelmaa.

Hetki ennen illallista meillä näytti siis tältä, aika iso ero vai mitä! Kun vaihdan Huella tunnelmaa, säädän usein värit ensin lämpimämmälle. Tämä onnistuu joko kaukosäätimen tai puhelimen appin kautta. Itse appissa voin vielä säätää jokaista lamppua erikseen ja kokeilla sitä kautta, että mikä toimii. Valmiiksi tallennettujen asetuksien ansiosta tunnelman saa vaihdettua hetkessä. Kun on löytänyt sopivan teemaan ja tallentanut sen, voi vaikka vain sanoa puhelimelleen ”Siri, laita tunnelmavalaistus päälle” ja hetkessä fiilis huoneessa onkin ihan eri.

Illallisilla meillä on tunnelmanluojana yleensä ennen ollut aina kynttilöitä, mutta tällä kertaa päätin kokeilla miten ihan pelkällä valaistuksella saa lämpöä aikaan. Ja se onnistui hienosti, valoilla voi luoda aikaan vaikka mitä! Oikea valaistus oikeassa hetkessä tekee paljon.

Mietin itse, että olisiko tunnelmavalaistuksen tekemiseen jotain ”sääntöjä” jota voisin teillekin jakaa. Kuitenkin kokemuksesta olen huomannut, että ihan vain itse testaamalla sitä löytää parhaimmat tavat, kun jostain ohjekirjasta lukemalla. Mekin huomasimme että toki pehmeät ja lämpimät sävyt ovat tunnelmallisia, mutta ihan yhtä lailla niiden kaveriksi sopi myös vaikkapa sininen. Itse olen mieltynyt tällä hetkellä, etenkin iltaisin, persikkaisiin sävyihin. Ne rauhoittavat ihanasti ja tuovat juurikin sitä tunnelmaa.