Olen aiemminkin kertonut siitä, että kaikilla kotini lempiesineillä ja huonekaluilla on joku merkitys tai niihin liittyy jokin muisto. Jos pitäisi valita niistä se ykkönen, se oli varmasti tämä keittiössä astiakaapin virkaa toimittava Lundian vintagehyllykkö.
Rakastan toki sitä kun voin pitää kauniita astioitani esillä, mutta tämä hylly edustaa minulle paljon enemmän kun vain sen ulkonäön. Se symbolisoi minulle itsenäisyyttä. Sitä että minä kyllä pystyn ja osaan jos vain tahdon.
Ostin tuon hyllyn nettikirppikseltä juuri ennen kun muutimme tähän asuntoon. Koska minulla ei ole autoa, tai edes korttia, jouduin heti miettimään että miten saisin sen kuljetettua itselleni. Toisesta nettiryhmästä löytyikin sitten toinen apua tarvitseva. Hänellä oli paku ja hän tarvisi apua sohvan kantamisessa. Joten minä autoin häntä kantamaan sohvaa ja hän sitten kuskasi minut ja hyllyt. Kannoin ne yksin, joka itsessään oli jo aikamoinen saavutus.
Voin kertoa, ettei vanhan ja pari metriä korkean hyllykön kokoaminen yksin ollut myöskään mikään ihan iisipiisi. Kokoamisen jälkeen vielä maalailin hyllyä sekä kunnostin vanhat ovet. Nyt olen hyvin ylpeä saavutuksestani.
Hylly kuvastaa toisellakin tapaa hauskasti minua. Kun eräs päivä vaihdoin muutaman hyllylevyn paikkaa, huomasin että jossain kohdissa näkyikin alkuperäistä puuta. Olin siis vain maalannut ne kohdat mitkä näkyy 😀 Vaikka jossain asioissa saatan olla pikkutarkka, yleisesti olen kuitenkin hyvin suurpiirteinen. Ja se näkyy tässä hyllyssäkin. Vitsit että tää on rakas!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Joskus keväällä osui instagramissa silmiini kuvasi tuosta Lundian hyllystä… ja siitä se idea sitten lähti. Työstin vanhat Lundian lasioviset hyllyköt (toinen oli jo eksynyt autotalliinkin ja kokenut hieman kovempaakin käyttöä) uuteen uskoon ja nyt ne ovat kotini lempikalusteet.
Elämän jälkiä niissä näkyy, mutta mielestäni se kuuluu asiaan. Jokaisella lommolla on tarinansa. Se, että on itse käsitellyt huonekalua purkamalla sen osiin, hiomalla ja maalaamalla antaa sille paljon enemmän arvoa kuin se, että olisi ostanut jotain uutta. Ymmärrän niin ylpeytesi tuohon hyllyyn – ja iso kiitos inspiraatiosta!
tuo hylly on niin kaunis, ja hieno tarina taustallasi! kotisi sisustus on aivan ihana – niin inspiroivia nuo aiemmankin postauksen kotikuvat! 🙂
Todella kaunis hylly sisältöineen kaikkineen! Ja voi noi liukuovet. Vanhemmillanikin on Lundiaa liukuovilla, mutta enää niitä ei saa (elleivät ihan hiljattain ole palauttaneet valikoimaan – olisivatpa). Koitin pari vuotta sitten pähkäillä, miten liukuovisysteemin voisi nikkaroida itse, mutta tuli sitten tyydyttyä perinteiseen ovimalliin. 🙂
Ja heh, Lundia-kokoamista olen tehnyt yksin minäkin, kyllä siinä meinaa kaks kättä olla liian vähän. 😀