Postaus on totetetu kaupallisessa yhteistyössä Muumi Baby & Indieplace kanssa

Meillä täällä kovasti jo yritetään treenata potalla käymistä, mutta eräs taapero on toistaiseksi vielä vähän eri mieltä asiasta. Onneksi on kesä, mikä helpottaa asiaa huomattavasti. Vaiposta emme siis ole vielä päässeet, eikä se kyllä vielä haittaakaan. Kyllä se siitä, kun aika on oikea.

Kertakäyttövaippojen käyttäminen on osoittautunut meidän perheelle ja omille voimavaroillemme parhaaksi valinnaksi. Joissain asioissa on tärkeä osata kuunnella omaa jaksamistaan ja toimia sen mukaan. Kertakäyttövaipoissa ja niiden ympäristövaikutuksissa on kuitenkin myös suuria eroja. Koko kohta kaksivuotisen vauva -ja taaperoarjen ajan käytössämme ovat olleet kotimaiset Muumi baby -vaipat, jotka valmistetaan ympäristövastuullisesti Tammisaaressa.

Kun on kyse vuorokauden ympäri lapsen herkkää ihoa vasten olevasta tuotteesta, on tottakai äärimmäisen tärkeää, että se on turvallinen ja mukava päällä. Muumivaipat ovat hajusteettomia, tuoksuttomia, voiteettomia ja kloorittomia. Vaipan materiaalit, jotka ovat suorassa kosketuksessa vauvan ihon kanssa, on valmistettu pehmeästä kasvipohjaisesta ja ihoystävällisestä materiaalista. Vaipan imuosa on vastuullisesti (FSC-sertifioitu) suomalaisesta havumetsästä tuotettua selluloosaa, joka on täysin biohajoavaa. Muumi Baby -vaipat on kehitetty yhteistyössä Suomen Allergia-, Iho- ja Astmaliiton kanssa ja niille on myös myönnetty pohjoismainen Joutsen-ympäristömerkki.

Myyn ollessa pieni vauva käytimme hänellä teippivaippoja, mutta kasvaessa ja enemmän liikkumaan alkaessaan siirryimme käteviin housuvaippoihin. Housuvaipat ovat mielestäni isomalle vauvalle ja taaperolle siinä mielessä paremmat, että ne on ensinnäkin vain helppo vetäistä missä vain tilanteessa jalkaan, ne ovat joustavat ja mukavat joka suunnasta, mutta silti varmat kovassakin menossa. Meille kivana uututena Muumi Baby -valikoimaan tuli viime vuonna uusi 4 koko housuvaipasta, joka on Myyllä edelleen käytössä.

Meillä vaihdetaan vaippaa aika ahkeraan, 5-8 kertaa päivässä, mutta toisaalta yöaikaan sama vaippa on päällä helposti jopa 12 tuntia. Toki vaippamerkistä riippumatta ohivuotoja sattuu kaikilla joskus, mutta jopa pitkien öiden jälkeen vaippa on hoitanut hyvin tehtävänsä.

Viime aikoina Myy on alkanut kiinnostumaan Muumeista piirroshahmoina ja on alkanut myös kutsumaan vaippaa aina Muumi-vaipaksi. Tässä neloskoon vaipassa on muuten kuvituksena myös Pikku-Myy, josta hän on myös mielissään, vaikka Muumi-Peikko taitaakin olla hänen suosikkihahmonsa. Muumihahmoon on helppo myös vedota silloin, kun vaipanvaihto ei lasta niin kiinnostaisi.

Muumi Baby -vaippojen ympäristövastuullisuudesta vielä muutama sananen. Vaipat tosiaan tuotetaan ja valmistetaan Suomessa, jolloin myös niiden kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ovat luonnollisesti pienemmät kun ulkomailta tuoduilta. Vaippojen tuotannosta ei mene lainkaan jätettä kaatopaikalle, vaan kaikki tuotantojäte kierrätetään tai poltetaan energiaksi. Vaippojen valmistuksessa käytetään ainoastaan sertifioitua, vanhalla vesivoimalla tuotettua sähköä, josta ei synny lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Muumi Baby on luvannut jatkossa pyrkiä myös lisäämään biohajoavien raaka-aineiden osuutta vaipoissa entistä enemmän ja kehittämään tuotteita entistä ympäristövastuullisemmiksi. Myös vaippojen pakkaus on täysin biohajoava ja sen voi hyödyntää vaikkapa biojätepussina!

Muumi Baby -vaipoista voi tilata ilmaisia näytekappaleita, jos haluaa testata eri kokojen sopivuutta ennen ison pakkauksen ostamista ja välttää näin mahdolliset hutiostot (meilläkin odotti tuo 5 koon vaippapaketti melkein vuoden, kun ostin sen joskus summanmutikassa). Lisäksi  Muumi Baby -vaippoja voi jatkossa tilata kuukausitilauksella suoraan kotiovelle kuljetettuna.

Elämä tahtoikää lähestyvänä taaperona, että sellaisen vanhempana, voi olla välillä aikamoista menoa ja meininkiä. Siksi sitä arkea kannattaa mielestäni helpottaa hyvillä ja toimivilla asioilla, joista saa parhaimmillaan lisäksi hyvää mieltä. Muumi Baby -vaipat ovat omassa arjessamme yksi tällainen tekijä. Ne on ne pienet jutut jotka yleensä ratkaisee.

Jos perheestänne tai lähipiiristänne löytyy vaippa-ikäisiä, käykää toki osallistumassa Instagram-kuvani alla Muumi Baby -tuotepakkauksen arvontaan! Siellä kaksi onnekasta voittaa Meidän meri -tuotekassin kolmella valitsemallaan Muumi Baby -vaippapakkauksella.

Ensimmäinen lasten kesälomaviikko on takana päin ja vaikka meidän pienet koululaiset aloittivat lomansa muualla, tuntui se silti vaikuttavan myös meihin. Muistan omasta lapsuudestani sen, miten kivaa oli kun saimme kesäisin leikkiä pihalla muiden naapuruston lasten kanssa yömyöhään asti. Aamulla ei tarvinnut herätä kouluun, joten valoisat illat venyivät usein pitkään, eikä kotiin -tai nukkumaanmenoajat olleet niin tarkkoja.

Olemme monena iltana havahtuneet tekemään päivällistä vasta lähempänä seitsemää, eli silloin kun normaalisti arkena aloittelisimme jo iltapalan valmistelun. Sisäinen kello on vieläkin vähän sekaisin lisääntyneestä valon määrästä.

Kesäisin ollaan myös paljon ulkona, eilen lähdettiin Myyn kanssa vielä myöhäisen illasen jälkeen kävelylle. Oltiin nukkeinemme jo ulkona, kun minun oli pakko kipaista hakemaan kotoa vielä kamera mukaan. Lainasimme naapurin upeita rattaita (jollaisia olen yrittänyt nettikirppareilta jo pitkään etsiä) ja tämä pikku-mama (itse pukemissaan liian isoissa kengissä) sai kyllä hymyn huulille ihan jokaiselle vastaantulijalle.

Kiersimme naapuruston, välillä Myy pysähtyi keräämään kukkia, tarkistamaan vauvan asentoa ja asettamaan hänelle tuttia, katsomaan ohi kulkevia koiria tai ihmettelemään käpyjä ja muurahaisia, muutoin hänellä tuntui olevan kova kiire eteenpäin, kuten pikkuäideillä kai hänen mielestään kuuluukin olla. Vaikka oikeastihan meillä ei ollut kiire minnekään, ilta oli valoisa ja lämmin, täynnä huumaavaa kukkien tuoksua. Ihan täydellinen kesäiselle iltakävelylle.

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 20 & 21

Koronakevät on sotkenut koko arjen käsitteen, tunnumme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Viime viikkoina on tapahtunut myös muita merkittäviä asioita. Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa vähän lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa vähän aikaa kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Pieniä irtiorttoja tästä oudosta arjesta otimme myös yksi sunnuntai-ilta korkkammalla shampanjan ihan vaan leikkipuistossa.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. Megalomaaniset en halua puistosta kotiin -itkupotkumaahaheittäytymisraivarit tuntuvat toistaiseksi kuitenkin enemmän hellyttääviltä.

Pihalla kukkii yhtäkkiä tuomi ja reilun viikon takaiset kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä on täällä.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19

Sain tehdä viime viikolla jotain, josta niin moni perheellinen vain haaveilee – sain olla yksin kotona, neljä yötä! Tällaisen ajan saaminen ei ole mikään pikkujuttu, etenkään nyt korona-aikaan – mutta niin kovin tärkeä.

Olen asunut puolet aikuisiästäni yksin ja elänyt myös monen monta vuotta vuorovanhemuutta, niin että joka toinen viikko olin vain minä. Vaikka joskus koin ikävää ja yksinäisyyttä, suurimman osan ajasta se oli vain ihanaa. Ehdin toteuttaa itseäni paremmin, rauhassa, kun odotukset ja to do listat eivät olleet samalla tavalla valtavat, mitä ne nykyisin ovat, kun vihdoin saa sen hetken aikaa itsekseen kotona.

Siksi olikin eritysen ihanaa olla näin pitkään yksin kotona, neljässä päivässä ehtii jo aika paljon kaikkea ja sunnuntaina vieritinkin jo muutaman kyyneleen, koska oli jo niin ikävä perhettä ja halusin heidät takaisin kotiin. Asuessani yksin puuhastelin paljon kotona ja usein keksinkin toteuttaa jotain – kuten vaatehuoneiden täydellisen uudelleen järjestelyn tai kylppärin pintarempan ja saatoinkin ryhtyä hommaan samantein, vaikka keskellä yötä pelkän voiveitsen avustuksella.

Tällaista räjäytystä ei voi tehdä silloin kun asunnossa asuu muita. Minäkin nyt yksin ollessani tartuin vihdoin pensselinvarteen ja maalasin makkarimme pitkään hommaa odottaneen seinän – huomatakseni vain, että halusinkin maalata sittenkin huoneen kaikki seinät ja siihen meni vielä toinenkin päivä – ja silti jäi aikaa kaikelle muullekin. Se oli ihanaa.

Vaikka olen erittäin introvertti ja jollain tapaa erakkoluonne, en missään nimessä tahtoisi vaihtaa nykyistä pois ja asua aina vain itsekseni. Ehdottomasti omaa aikaa pitää jatkossakin kuitenkin, ottaa, pyytää ja vastavuoroisesti antaa – ja mieluiten niin, että se yksinolija saa viettää sitä aikaa rauhassa omassa kodissa (mutta toki vaikka hotelli, mökki tai kaverin tyhjä asuntokin käy). Harvoin toki resurssit riittävät moneen päivään, mutta tunti pari siellä täällä tekee jo ihmeitä.

Parasta yksinolossa:

Siisteys. Koti pysyy paljon siistimpänä kun siellä elää kuuden ihmisen sijasta vain yksi. Ja vaikka ei pysyisikään, omat sotkut härisitsevät huomattavasti vähemmän kun toisten.

Ruoka. Saa syödä ihan mitä haluaa ja milloin haluaa. Yksin ollessa teen kaikkia kummallisia kasvispöperöitä jota muuten kukaan perheestäni ei söisi, toisena päivänä saatan elää pelkästään leivällä ja pussinuudeleilla ja toisena sitten taas tilata iltamyöhällä lempisushejani ja syödä niitä yömyöhään sarjaan keskittyen.

Rauha. Voi kädä vessassa vaikka ovi auki, ilman että kukaan änkee mukaan.

Olet vastuussa vain itsestäsi. Ketään muuta ei tarvitse pitää hengissä.

Vapaus aikatauluista. Voi haahuilla ruokakaupassa etikettejä tutkaillen vaikka kuinka kauan, eikä kukaan odota tai hoputa, voi syödä milloin haluaa, nukkua milloin haluaa, siivota milloin haluaa, istua kaksi tuntia aamukahvilla, jäädä luuhaamaan kaupungille, tavata extempore kaverin, laiskotella tai saada touhuamispuuskan keskellä yötä.

Jaksaminen. Yksinolo lataa akkuja, pienen oman ajan jälkeen on jälleen parempi puoliso ja vanhempi.

Yksinoloon pätee mieletäni sama fiilis kun matkustamiseenkin – on ihana reissata, mutta kotiinpaluu on aina lopulta se paras osuus.

Sohaa, sipsiä, shampanjaa – ja joo, myös tuttua taaperon perässä juoksemista, puistoilua vesisateessa, veljesten riitoja, jatkuvaa tiskikoneen täyttöä ja kaikkea sitä normaalisettiä, mutta pienellä maisemanvaihdoksella maustettuna. Vietettiin perheen kesken vappua Hangossa ja vaikka suurin osa ajasta tuntui olevan sekavaa säätöä, teki tosi hyvää päästä muutamaksi yöksi säätämään jonnekin muualle kun tänne ainaiseen ja tuiki tuttuun kotiin.

Olisin hyvin voinut jatkaa vapun viettoa vielä muutaman päivän, mutta samaan aikaan oli jo ihana palata kotiinkin.