Täällä asuva siskopuoleni odottaa esikoislastaan ja sen myötä jutut menee nyt aika usein niille raiteille. Olenkin miettinyt paljon omia vauvavuosia ja muita juttuja. Täytyy sanoa että yksi monesta asiasta mitä kaipaan on vauvan kanssa kahvilassa hengailua. Kerroin siskopuolleleni juuri eräs päivä vauvakinosta ja sen jälkeisistä bugaboo-mutsien lattesalaatti lounaista. Sain osakseni hyvin hämmästyneen ilmeen ja silmien pyörittelyä. En ole varma oliko syynä epäusko siitä että sellaista on olemassa vaiko siitä että kaipailisin aikoja näiden kahden kullannupun kanssa kahvilassa hengailusta.

Kahvilassa käynti – tai oikeastaan missään ihmisen ilmoilla olo – ei kun ole tällä hetkellä mikään ihan miellyttävin asia. Elviksellä on pahimman luokan riiviökausi ja Kaapo taas koettelee kaikella muulla tapaa. Sinnikkäästi yritän kuitenkin pitää pintani, yrittää opettaa edes jonkinlaista ravintola -ja kahvilakulttuuria ja siinä samassa hammasta purren yrittää niellä salaattini. Parasta on kuitenkin luoda samalla siskopuoleeni katseita ”odotas vaan”. Hahahaa.

Näistä kahvilassäkäynti from hell-tapauksista tekee kuitenkin vähän siedettäviä ne kivat kahvilat ja hyvät ruoat. Tänään tutustuttiin paljon kehuja kuulemaani paikkaan, kahvilaan nimeltä Pan y Chocolate. Voisi sanoa että kyseinen paikka on Fuengirolan ehdottomasti hipsterein paikka. Tämän tyylisiä paikkoja ei täällä päin ole oikeastaan yhtään. Sisustus oli kivan omaperäinen. Kaikki kalusteet olivat kirppiksiltä, niihin on kudottu erilaisia pehmusteita tai maalailtu tai korsisteltu jotenkin muuten. Porukka istui siellä applen läppärit pyödässä soijacappuchionoa hörppien. Tulipa kotoinen olo.

Täältä saa tosi harvasta paikasta myöskään hyvää salaattia, yleinsä ne on niitä valkoisia lehtiä upotettuna majoneesiin. Ruokalista vaikutti muutenkin tosi hyvältä. SUosittelen siis käymään jos täällä joskus liikutte! Myös kakut olivat mielettömän ihania. Siinä vaiheessa kun jälkiruoka tuodaan pyötään, pojatkin onneksi istuvat hetken aloillaan. Sen jälkeen tosin saattavat juosta kahvilasta suoraan autotielle, mutta ei siitä sen enempää… Kuulostaako tutulta?

Kuvat 4, 13, 19 lainattu luvalla #panychocolate instasta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Käytin Elvistä viikonloppuna täällä parturissa. Olin jo pitkään miettinyt hiustenleikkaamista, mutta asia oli vain jäänyt. Toisaalta myös huomasin että tukka alkoi taas vähän kihartumaan mitä pidemmäksi se kasvoi. Ehkä myös sen takia lykkäsin parturille menoa. Osa teistä varmaan muistaakin millaiset hiukset Elviksellä syntymästä oli. Iso kiharapilvi. Hiukset leikattiin ekan kerran vasta vuosi sitten, kun kiharan sijasta päästä alkoikin kasvaa suoraa tukkaa. Olihan se aika haikeaa, mutta myös helpottavaa – kiharat kun olivat niin vaikeahoitoiset ja jakuvasti takussa.

Parturointi sujui jo lähes rutiinilla ja mikä parasta, kampaamosta löytyi lasten oma autotuoli! Siinä oli kiva istuskella ja rattia käännellä samalla kun kone surrutti hiukset kyhyiksi. Elviksellä on hurjan paksu tukka ja täällä helteessä nuo uudet hiukset ovat varmasti myös paljon mukavemmat. Ikinä hänellä ei ole noin lyhyitähiuksia ollut, syntyessäkin ne olivat pidemmät!

Katselin vähän poikien hiusmalleja netistä ja tuollainen päältä vähän pidempi oli minusta kiva. Luulen että kasvaessaankin se näyttää ihan kivalta, eikä sitä pidä olla kokoajan saksimassa. Kampaaja kuvaisi mallia ananastukaksi, kaverini muotitukaksi ja äitini hipsterhiuksiksi.

Tuossa mallissa kivaa on myös se, että sen saa kammattua siististi sivuun, jätettyä villisti pehoksi, kammattua taaksepäin, eteenpäin tai pistettyä nutturalle. Miten vain, niin hurjan isolta hän näyttää!

Kampaajalla käynti täällä Espanjassa on halvempaa kuin Suomessa, mutta tämän parturoinnin hinta kyllä yllätti täysin. Se oli nimittäin ilmainen! En tiennyt aikaa varatessani, mutta kampaamossa oli juuri meneillään tarjous jossa kaikki hiustenleikkuut olivat täysin ilmaisia… ?!?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tässä vain muutama kuva eiliseltä reissulta heppatalleille. Siskopuolellani on hevonen tässä melko lähellä, ja olenkin kirjoitellut talleista myös viime vuonna. Se on vaan tosi ihana paikka. Toki hevosten ja muiden eläinten, mutta myös mielettömien maisemien ansiosta. Vuorilta kun näkee viikunapuiden yli merelle saakka. Aika jännää on käydä myös maastossa ratsastamassa, ikinä ei tiedä tuleeko kapealla vuoristotiellä vastaan satapäinen vuohilauma vai härkiä.

Eilen päästiin poikien kanssa katsomaan kun uudet ystävykset, Tietsu ja Lucas, leikkivät. Tietsu on siis siskopuoleni 8-vuotias ruuna ja Luca taas parivuotias, vielä vauvakarvainen, poni-poikanen. En oikeasti ole tiennyt että hevosetkin leikkivät keskenään niin rajusti. Jos siis noin kauheasti tykkäävät toisistaan kun nuo kaksi. Kierivät maassa, painivat – ihan kun koirat. Mutta vaan kymmenen kertaa isommin. Lievästi sanottuna hiekka vähän pöllysi. Leikkvät itsensä ihan hikisiksi. Vähän jännitti seurata vierestä. Ihana oli taas huomata ettei (tässäkään tapauksessa) ystävyys katso ikää tai kokoa tai muutakaan. Ja miksi pitäisikään jos vaan tulee hyvin juttuun. Ihant nuo kaksi villiä.

Ja oli siellä talleilla vaikka mitä muutakin ihanaa, mutta se kuvatulva sitten vähän myöhemmin 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.